Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Hyvin kävi aikoinaan


Olen lukenut tänään päiväkirjojani 90-luvun alusta. Se on ollut perheellemme ankaraa aikaa. Olen joutunut tekemään työssäni käsittämättömän pitkää päivää ja samalla pelkäämään työsuhteen katkeamista. Se heijastui väkisinkin vaimooni ja lapsiini. Päiväkirja on melkein kuin dekkarin luonnos. Lopullinen kulminaatiokohta oli lama, joka vei minulta työn.

Tuo taitekohta ja mitä siitä seurasi on yksi vankka peruste sloganilleni "Hyvinkin voi käydä". Niinhän siinä kävi. On hauska huomata, kuinka olin haaveillut opettajan työstä jo ollessani raskaassa tehtävässä business -maailmassa.

Menetin työni, kun oli lama, ja minulla oli perhe elätettäväni sekä asuntovelat. Tuohon aikaan järjestettiin niin sanotulla Relanderin rahoituksella ylimääräistä peruskoulun kaupallisten aineiden opettajakoulutusta. Tarkoituksena oli saada liike-elämästä ekonomeja kyseisiin hommiin. Pääsin sellaiseen.

Vaikka olimme kovin yhteiskunnan sylissä, minä sain varsin pian toivon näkymän, jota kohti ponnistella. Jouduin lopettamaan työni keväällä ja sain tuon opiskelupaikan jo keväällä. Aloin suorittaa vaadittavaa kasvatustieteen approa ja syksyllä alkoi koulutus. Seuraavana vuonna sain jo yhden vuoden pestin, kun pääsin Arla-Instituuttiin opettamaan kaupallisia aineita. Sitä seurasi toinen vuosi ja sitten pääsin kauppaoppilaitokseen ensin vuodeksi, sitten pysyvästi.

Tuota voi sanoa siunaukseksi. Olen hyvin kiitollinen.

Voisiko nykyinen väsymykseni juontua noin kaukaa? En oikein usko.

Ei kommentteja: