Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

lauantai 17. lokakuuta 2015

Tiesitkö Karjalan kapinasta?


Radion Todellisia tarinoita: Vieraan elämä täällä avaa kiinnostavasti näkymiä suomalaisten historiaan. On hämmästyttävää, että vielä 60-luvun alussa saattoi tehdä Lönnrothin tekemän kaltaista keräystyötä. Kuusamosta löytyi Marina Takalo, joka osasi laulaa tuntikaupalla ikiaikaisia kansanrunoja.

Kaikki alkoi sattumasta. Parikymppiset veljekset Juha ja Samuli Pentikäinen olivat tutkimusretkellä Kuusamossa. Autosta puhkesi rengas ja veljekset menivät läheiseen taloon. Sattumalta siellä oli ollut jokin juhla, jossa Marina Takalo oli ollut laulamassa. Veljekset pyydettiin jäämään yöksi ja Marinakin miehineen saapui paikalle.

Juha Pentikäisellä oli vertavuotava haava kädessä. Marina tarjoutui parantamaan sen saunassa. Hän teki sen loitsumalla.

Marinasta tuli Juha Pentikäisen, josta tuli myöhemmin uskontotieteen professori, tutkimuskohde pitkäksi aikaa. Pentikäinen sanoo, että ihmisellä voi olla uskonto sekä pienellä että isolla uulla. Marinan tapauksessa isokirjaiminen oli kristinusko ja pienikirjaiminen koostui hänen arkeensa liittyvistä vanhoista uskomuksista ja sen sellaisista.

Marina Takalo oli kotoisin Vienan Karjalasta. Syy hänen Kuusamossa asumiseensa oli historiallinen tapahtuma, josta minä en ollut tietoinen, vaikka historiaa harrastankin. Kyseessä oli 1920-luvun alussa tapahtunut Karjalan kapina. Sen tiesin, että Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen kesti monta vuotta, ennenkuin kommunistihallinto sai koko maan kontrolliinsa. Taisteluja käytiin eri puolilla maata. Näköjään Karjalassakin. Kun kommunistista aatetta istutettiin Itä-Karjalaan, paikalliset nousivat kapinaan. Molemmilla puolilla syyllistyttiin samankaltaisiin julmuuksiin kuin Suomen sisällissodassa. Punaiset voittivat ja heidän puolensa sankarina muistettiin Toivo Antikaista, joka johti menestyksellisesti kapinan kukistamiseen liittynyttä Kiimasjärven retkeä.

Tapahtumien seurauksena Suomeen siirtyi 11.000 karjalaista, Marina Takalo heidän mukanaan. Marinan tytär Stepanie ei onnistunut pakenemaan. Äiti ja tytär tapasivat toisensa vasta 40 vuoden kuluttua.

Nyt kun pakolaisuus on ajankohtainen, kiinnostaisi tietää, mihin kaikki 11.000 itäkarjalaista asutettiin. Tuskin he saattoivat kaikki Kuusamoon jäädä. Aikamoinen operaatio heidän asuttamisensa on pitänyt olla. En tiedä, onko se tapahtunut nuoren Suomen valtion viranomaisten organisoimana vai yksityisten ihmisten hyväntahtoisuuden pohjalta. Kummallista, että tätä tapahtumaa ei ole mediassa taittu juurikaan muistella.

Minunkin - evakon pojan - isänpuoleiset sedät ja tädit päätyivät kuka minnekin eri puolelle Suomea viime sodan jälkeen. Kaksi tätiäni naitiin Kuusamoon, toinen heistä tosin vasta nuorena leskeksi jäätyään Määttälänvaaraan, jossa Marina Takalokin on asunut. Täytyypä kysyä serkultani, onko hänellä muistikuvia Marinasta. Toisen Kuusamoon asettuneen tätini mies oli tietääkseni myös evakko. Hän oli tullut Paanajärveltä eli siitä osasta Kuusamoa, joka jäi sodan jälkeen Neuvostoliitolle.





Ei kommentteja: