Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

tiistai 20. lokakuuta 2015

Mitä kilpailun tilalle?


Yhdessä pitkässä Docventures -dokumentissa keskustellaan maailmantalouden rakenteista. Ohjelmassa haastatellaan huippuasiantuntijoita.

Yksi näkökulma havahduttaa minua. Kaikki lajit kilpailevat resursseista, mutta ihminen on ainoa, joka pystyy rakastamaan.

Talous perustuu yhä homo economicus -olettamaan. Sen mukaan ihminen tekee järkiperäisiä hankintoja markkinoilla. Oikeasti ihminen ei toimi niin. Ihminen pyrkii tietysti vaurastumaan ja hankkimaan sellaista, mitä vertaisillakin on. Kahdensadantuhannen euron autolla pääsee paikasta toiseen samoin kuin autolla, joka maksaa vain kymmenesosan.

Meitä ja yrityksia erityisesti kannustetaan kilpailemaan. Ei voida kiistää etteikö kilpailullinen markkinatalous olisi saanut aikaan paljon materiaalista hyvää. Ihmisen hinku tavaran perään on kuitenkin loputon. No, tuo oli varmaan yksiniittisesti sanottu, mutta sinnepäin.

On olemassa rakkautta, johon liittyy seksuaalisuus, mutta on myös lähimmäisenrakkautta. Ohjelmassa todettiin ettei ihmiskunta ole menestynyt kilpailemalla vaan yhteistyöllä. Voisiko lähimmäisenrakkaus olla jonkinlainen kehys yhteistyölle, joka korvaisi ainakin osan kilpailemisesta?Tiedän olevani nyt hankalassa maastossa. Kommunismia yritettiin rakentaa silleä periaatteella, että kukin kykyjensä mukaan ja kullekin tarpeensa mukaan. Ei onnistunut se projekti.

Jotakin tarvitsisi kuitenkin tehdä, koska kilpailu johtaa ympäristön pilaantumiseen.

Ei kommentteja: