Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

torstai 8. lokakuuta 2015

Romahduksen partaalla


Selvisin tähän asti. Tunteja on vasta syysloman jälkeen. Olen niin väsynyt, että tunnistan itsessäni samanlaista kuin joskus, kun olen väsäshtänyt sairauslomalle. Ärtyneisyyttä. Mikään ei oikein huvita.
Pitäisi jaksaa selvitellä opiskelijoiden rästiviestejä.

Työterveyslääkärin pakeilla pidetään kolmikantaveuvottelu työkyvystäni kuun lopulla. Pomoni ja HR:n edustaja ovat paikalla. Toivottavasti onnistutaan jakamaan työkuormaani tasaisemmin jaksoille. Nyt viimeisellä jaksolla on hyvin vähän, mikä heijastuu edellisiin jaksoihin isompina annoksina.

Onko tämä vanhenemista, kemoaivoisuutta, syöpää vai niitä kaikkia?

Työnantajani on suhtautunut hyvin joustavasti ja ystävällismielisesti tilanteeseeni. Varmaan tehdään, mitä voidaan asian hyväksi.




Ei kommentteja: