Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kivuista

Olisimme voineet tavata tänään vaasalaisen, kolmivuotiaan tähtisilmämme, joka oli Espoossa. Vaimoni suunnitteli, että tapaisimme ulkona, jotta päiväkotipöpöt vältettäisiin. Pikkuisella saattaa olla vielä jäämiä omastakin äskeisestä sairaudestaan. Homma päätyi kuitenkin tapaamiseen Facetimen välityksellä. Ei se oikeata tapaamista korvaa, mutta näimme tähtisilmän kuitenkin elävänä kuvana kännykän ruudulla ja äänikin kuului.

Opin tänään, että kantasolusiirrosta voi olla seuraamus, josta en ole kovin paljoa joutunut kärsimään syöpieni aikana. Kahden hampaani poiston jälkeiset kivut olivat kovat. Hammaslääkäri ei antanut minulle kipulääkettä. Kun lähdin hoidosta, puudutus vaikutti vielä. En ymmärtänyt pyytää kipulääkettä osastolla ennen kuin puudutuksen vaikutus alkoi laskea. Lääkkeen vaikutus tuli viiveellä ja ehdin kärsiä aikamoisista tuskista.

Eristysosastolla oleva potilastoverini on joutunut kokemaan kipua. Hän on saanut siihen lääkettä. Toivottavasti se on poistanut kivun. Syyksi hän mainitsee sen, että uudet solut alkavat toimia kehossa.

En tiennyt tuollaisesta. Saamassani opasvihkosessa ei muistaakseni kerrota asiasta. Osastolla on varmasti saatavissa apua.

Ajatus kivuista ei tunnu mukavalta. Kovan kivun kestämisen täytyy olla äärimmäisen haastavaa. Yritän luottaa ammattitaitoiseen apuun. Kokemukseni perusteella tiedostan, että minun täytyy olla aktiivinen sen pyytämisessä.

Jos opiaatteja joudutaan antamaan, tiedossa voi olla harhoja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kipu on raskas seuralainen, jonka seuraan voi kyllä vähän tottuakin! Kivun keskellä kannattaa olla itsekäs ja rohkea pyytämään apua: antakaa lääkettä /lisätkää annostusta, kiitos! Voimia kivun kestämiseen, jos sitä tulee!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos viestistäsi ja kannustuksesta. Olet oikeassa. Kukaan muu kuin potilas ei voi tietää, miltä tuntuu. Hammaoperaation jälkeiseen kipuun olisi kyllä vaikea tottua.