Ajattelin, että taitaa olla liian isosti makeaa hernekeiton päälle, jos syömme sekä pannuakkua ja kakkua Optimistiklubin tapaamisessa. Suunnitelmissa oli muutakin pientä makeaa oheen. Päätimme vaimon kanssa jättää pannukakun. Hernekeiton tuhdistamiseksi olin ostanut pekonia.
Juoksin sitten kilpaa ajan kanssa ja yritin lukea läksytekstin loppuun, mutta ensimmäinen vieras ehti tulla, ennen kuin pääsin loppuun. Lukeminen sujui kuitenkin aikataulupaineessa hyvin. Saapuneellakin oli paikattavaa tehtävässä ja jatkoimme lukemista. Toinenkin vieras istui nojatuolissa, kun artikkeli armahti minut yllättäen. Koko pituus on 69 sivua, mutta osa niistä osoittautui liitteiksi.
Jäsenet saapuivat paikalle vähitellen ja siirryimme pöytään. Brittivieraamme oli mukana koko illan ja niinpä puhuimme välillä englantia. Juttelimme niitä näitä pitkään ja lopulta pääsimme itse illan aiheeseen, joka voidaan sanallistaa muotoon "Suomen sotilaallinen puolustus". Keskustelun virikkeeksi lukemistonamme oli ollut hiljattain julkaistu selvitys "Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista".
Yksi jäsenistä ehdotti, että kukin kertoisi vuorollaan oman kantansa. Näihin puheenvuoroihin ja niihin liittyviin repliikkeihin loppuilta kului. Minusta näistä muodostui hyvä esimerkkikokoelma kantojen moninaisuudesta. Osa oli Naton kannalla, osa ei. Yhden kanta ei ollut vieä selkiytynyt. Natoa perusteltiin muun muassa siten, että kun Suomi on selvästi asemoitunut länsimaaksi, Naton jäsenyys on luonteva laajennus. Kriittistä kantaa Natoa kohtaan perusteltiin siten, että kannattaa pitää naapureihin hyvät suhteet ja että Natolla on ollut operaatioita, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Itse perustelin myötäsukaista Nato-kantaani jäsenyyden ennaltaehkäisevällä vaikutuksella. Minusta on tärkeätä muistaa myös se, että suurin naapureistamme on ydinasevaltio. Epäilen, että se saattaisi jopa käyttää niitä, jos se kokisi kunniansa kyseenalaistetuksi. Nyt tuli mieleeni, että Suomen asema ilman sotilasliiton suojaa olisi äärettömän huono jo siinä tilanteessa, että sitä uhattaisiin ydinaseilla.
Ilta oli oikein onnistunut. Aiheen käsittelyä olisi voinut vielä jatkaakin. Valitsimme seuraavan tapaamisen virittämiseksi Olavi Paavolaisen teoksen "Synkkä yksinpuhelu". Yksi jäsenistämme kuuluu Olavi Paavolainen -seuraan ja osallistuu kesällä seuran matkaan, joka suuntautuu Aunukseen. Tapaamme seuraavan kerran elokuun loppupuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti