Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 9. toukokuuta 2016

Miten laineiden äänet kirjoitetaan?

Kävelin tänään siihen Ruissalon kärjistä, johon luontopolku vie.


Kylpylän kainaloon on jäänyt kaunis, vanha talo. Tässä on varmaan ollut vöyreä tila aikoinaan. Kylpylä näyttää rakennetun tämän talon rantaan.


Olisikohan tämä ollut päätilaan liittyvä torppa.


Meyerin telakka, otaksun.






Minulla ei yleensä riitä kärsivällisyyttä istua kovin montaa minuttia kuunnellen aaltojen liplatusta. Nyt viihdyin. Mieleeni tuli, että aaltojen ääniä voisi ehkä kuvata kirjaimin kuten sanojakin, jotka koostuvat äänistä. Ei tuntunut helpolta. Lies, lips, glump, pul, pulb?




Tähän täytyy liittyä jokin tarina.


Luonnonmaata, jossa asuu rakkaita läheisiämme. Meidän majapaiakstamme ei heille taida olla kuin kolme neljä kilometriä linnuntietä, maantietä yli kaksikymmentä.




Muistelin paluumatkalla tulomatkaani, jolloin olin kuunnellut lintujen sirkutusta ja veneen puksutusta. Mietin olinko kuunnellut kävellen vai seisahtuneena. Ovatko ihmisen aivot sellaisen, että ne häivyttävät kuulokokemuksesta itsestäänselvät. Oliko pääni pyyhinyt pois askeleitteni äänet, jos olin kävellyt? Kun asiaa mietin, kuulin jalkojeni tuottamat rouhaisuäänet.




10 kommenttia:

Pohjalaisakka kirjoitti...

Hauskaa asiaa mietit; ei tosiaan ole helppo kirjoittaa kaikkia ääniä ja onkohan ne lisäksi vähän henkilökohtaisiakin kuulokokemuksia.

Kiva kun olet tuonut terveisiä Turusta. Minullakin on sieltä niin mukavia muistoja monen opiskeluvuoden ajalta. Asuin yhden vuoden aivan lähellä tuota Pizzeria Napolia, jossa kävitte.

Heikki Honkala kirjoitti...

Turussa minäkin aloitin opiskelun tosi kauan sitten eli vuonna 1973. Napolin lähellä Mikaelinkirkossa oli kuopuksemme yllätyshäät vuosi sitten. Me tulimme ristiäisiin, mutta ensin olikin vihkiminen. Kulmilla asui aikoinaan myös vanha ystävämme.

Lukija kirjoitti...

Paljon vähemmällä pääsee kun Hessu ei kommentoi :)

Heikki Honkala kirjoitti...

Niinpä

Anonyymi kirjoitti...

Oliks nää niitä onomatopoeettisia ääniä ��������

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Hessun pitää kommentoida ja kertoilla kuulumisistaan ja elostaan. Harva ihminen pystyy kohtaamaan noin vakavan sairauden noin levollisesti, kuin Hessu. Siitä on monelle oppia. Hessu, osaat nauttia arjen pikku asioista, kun muutakaan ei nyt ole. Et valita. Varmasti niitä synkkiäkin hetkiä yön pimeinä tunteina on, mutta harvoin niistä haastelet.
Toivotaan, että saat siirteen nopeasti, ettei tämä välitila veny ja vanu, kuin Limingan pitkä piimä.

Tv. Lissu

Anonyymi kirjoitti...

Hoitojen aikana ei luontaispuolen hoitoja suositella mutta tutustu Turussa Sentire nimiseen terveysklinikkaan. En mainosta mutta vinkkaan. muun muassa suolahuonetta tuskin kielletään houtojen aikana jos ei katetreja tms löydy. Ja tekee hyvää poskionteloille.

Äiti77

Heikki Honkala kirjoitti...

Niitäpä juuri, luulen.

Heikki Honkala kirjoitti...

Suolahuone kuulostaa hyvältä poskionteloihin, mutta luulen niiden pelittävän nyt.

Heikki Honkala kirjoitti...

Mukava sanonta, Limingan pitkä piimä. Olen kyseisessä kunnassa asunutkin vuodesta 1959 vuoteen 1960. Jotakin sieltä muistankin.
Kiitos Lissu kannustavista sanoistasi! Minua ei onneksi tuollaiset yömöröt ole paljoakaan kiusanneet.