Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 23. toukokuuta 2016

Persoonallisuus


Olin ajanut Munkkaan Tamminiemen kautta. Ajoin sinne takasin ja parkeerasin Helsingin kaupungin taidemuseon ennen käytössä olleen näyttelypisteen kohdalle. Muistelin, että Tamminiemen kahvila ei toimi enää, mutta kävin katsomassa. Liikemerkkejä ei näkynyt. Oven kulmilla oli tiedote tilanteesta. Pihalla oli pari henkilöä. Jotakin tavaraa oli tulossa. Kysyin aukeaako paikka vielä tänä kesänä. Ei ollut tietoa.






Luin tiedotteen huolimattomasti ja ajattelin Angelican olevan rannan puolella, vaikka muistissa pyöri mielikuva lähempänä Kekkospaikkaa olevaasta kahvilasta. Kävelin rantaan ja olin mielissäni löytäessäni taas paikan, jossa en ole ollut. Taidemuseorakennus on arkkitehtuuriltaan vaatimaton kaikista suunnista. On varmaan ajateltu, että se ei kilpaile seudun vanhojen hienojen rakennusten kanssa. Toimiva ajatus.

Rannan puolelta löytyi pari minulle näkemätöntä veistosta.

Entinen taidenäyttelytila

















Palasin Tamminiemen tielle ja menin Angelicaan, paitsi en mennyt noin vain sillä ovi oli lukossa. Joku pyöräilijäkin oli saapunut. Ovikellon luona kehotettiin painamaan nappia tai soittamaan numeroon ... Painoin ja kohta Grazyna-rouva avasi oven. Sanoi käyneensä tukussa, kun ei ollut asiakkaita. Ostin kupin kahvia ja pullon Zero Cokea. Maksoivat kympin yhteensä.

Grazyna-rouva virkkoi johonkin asiaan - en muista mihin - että "... jos kerran olette suomalaisia". Tarkoitti minua ja fillaristia. Hänen suomestaan huomaa, että hän on syntynyt muualla. Kysyin mistä hän on, vaikka oikeastaan tiesin. Vastaus oli "Puolasta". Sanoin "Zin dobri" (en tiedä miten kirjoitetaan). Hän vastasi samoin sanoin. Kerroin että minulla on vanhoja puolalaisia ystäviä. Hän kysyi, missä he asuvat. Kun hän kuuli heidän asuvan Wroclawissa, hän ei ollut enää kiinnostunut. Jos asuisivat Suomessa, hän olisi ehkä tuntenut.






Mietin juonko sisätiloissa, jotka olivat vaikuttavat, vai menenkö ulos. Menin ulos. Mietin että kännykkäni ei ole latauksessa. Menin sisään ja huhuilin, kunnes rouva vastasi. Pyysin lupaa laittaa kännykkäni latautumaan lattialla olevaan jakajaan ja tietenkin sain sen. Rouva sanoi ostaneensa Lidlistä laitteen, josta voi syöttää virtaa kännykkään. Sanoi sellaisen maksavan kympin. Niitä saisi tänään.

Kohta saapui kaksi pyöräilijää lisää. He kävivät sisällä, mutta tulivat tyhjin toimin takaisin. Aikoivat lähteä muualle, koska eivät saaneet palvelua. Sanoin että kyllä siellä takahuoneessa ollaan ja kehoitin huutelemaan.

Kävin sitten sisällä ja näin rouvan istuvan takahuoneessa uppoutuneena johonkin. En tiedä eikä hän ollut huomannut asiakkaita vai eikö välittänyt.

Sanoin zykäilijöille että rouva on sisällä takahuoneessa. He olivat kai nähneet hänet, mutta olivat lähdössä, koska palvelua ei tullut.





Angelica on vaikuttava paikka. Kyse on oikeastaan elämysbisneksestä. Grazyna-rouvan persoona on osa tarjoamaa. Hän saattaa olla elämäntapayrittäjä. Hänelle voi olla samantekevää, mitä firma tuottaa.  Leipä on ehkä muutoinkin turvattu. Ehkä hän on eläkkeellä ja tekee hommaa huvikseen, riittää, että kulut peittyvät.



Onkohan tuo Urhon leikkimökki?









6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Melko tyly se rouva on. -Anne

Heikki Honkala kirjoitti...

Ehkä hänellä on varaa siihen.

Anu kirjoitti...

Ihana paikka. Kaikkea hyvää sinulle :). T : Kaakon Anu

Anonyymi kirjoitti...

Kymppi kahvista ja colasta!?!? -pökertyy- :)
Vesisadetta ja aikamoista myräkkää lupailtu huomiselle näille kulmille. Kunhan ei tornadoa kuten toisaalla!

Ulkosuomalainen

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Anu ja sinulle myös!

Heikki Honkala kirjoitti...

Jospa hänella on yksinkertainen hinnoittelu, kaikki tuotteet maksavat vitosen? Noinko hurjaa on tulossa. Tällä on toistaiseksi oikein hieno päivä.