Menen huomenna antamaan verinäytteen ja maanantaina minulla on kontrollitapaaminen lääkärin kanssa. Väkisin mietityttää miten käy. Ensi kuussa tulee vuosi siitä, kun laaja verenkuva näytti huolestuttavia merkkejä.
Minulla on univaikeuksia edelleen. Otan puolitoista pilleriä, mutta uni ei tule. Puolikas lisää auttaa. Mietin voiko tämä johtua hoidoista. En usko, että syöpä olisi tuhonnut jotakin tiettyjä uneen vaikuttavia aivosoluja. Nyt tuntuu melkein siltä, että kun iltapäivisin selviän pillerikohmeestani, minun pitäisi jo alkaa valmistautua nukkumaan. Olen käynyt viime päivinä kävelyllä, mutta sekään ei tunnu auttavan.
Onko syöpä laukaissut minussa kaksisuuntaisen mielialahäiriön? Jos niin on, voisiko taantumavaiheeseen liittyä voimakas unettomuus?
Lämmitin eilen illalla jalkojani vedessä. Valitettavasti ne ehtivät kylmettyä vielä hereillä ollessani. Otin tänään talvikengät käyttööni. Villasukat mahtuvat niihin, jopa yhtäaikaa jalkojeni kanssa. Jalat tuntuivat pysyvän lämpimämpänä, kun kävelin ulkona. Nyt kun kello on yli iltakymmenen, ne ovat viileät, mutta pian selviää, ehtivätkö ne tästä vielä kylmettyä tämän päivän puolella.
Meillä oli harvinainen vieras tänään. Olen tavannut hänet viimeksi yli 40 vuotta sitten. Oikein hyvin jutut sujuivat. Oli mukava tavata. Toivottavasti emme ole satavuotiaita, kun tapaamme seuraavaksi.
Imbesillia Oy ja Houria Ab kävivät tiukkoja neuvotteluja. Järki voitti.
2 kommenttia:
Syöt ilmeisesti nukahtamislääkettä? Olisiko kyseessä ihan rebound insomnia eli suomeksi unilääkeriippuvuus? Aivot tottuvat kemikaaliin jolloin vähänkin pidemmällä aikavälillä unta ei saa ilman lääkettä. Itse olen huonouninen ja parin puolikkaan pillerin yön jälkeen seuraa melkoisella varmuudella uneton yö. Kiitos blogista!
Mukavaa, kun tykkäät blogistani. Voit hyvinkin olla oikeassa. Käytin sairaalassa unilääkkeitä ja yksi syy oli se, että halusin pysyä sairaalan rytmissä. Siellä myllyt alkavat jauhaa jo aamusta. Joo, nukahtamislääkkeitä ovat.
Lähetä kommentti