Tämä uniongelmani on todella harmillinen. Viime yönä otin puolitoista pilleriä, mutta se ei riittänyt. Otin puolikkaan lisää kahden tienoilla. Heräsin aamulla ja söin aamiaisen, lääkkeeni unohdin. Palasin sänkyyn ja nukahtelin yhdentoista tienoille. Sitten olin kohmeinen pitkälle iltapäivään. Hankalaa. Pöhnäaivot haittaavat Hesarinkin lukua.
Iltasanomien jutussa (Menetkö nukkumaan liian myöhään? Aivoihisi kertyy samaa ainetta kuin Alzheimer-potilailla) kerrotaan, että nykykäsityksen mukaan nukkumisen tärkein vaihe ei olekaan REM- eli vilkeuni, joka ajoittuu loppupäähän, vaan kolmas vaihe, joka nukutaan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Nukkumaan pitäisi mennä ajoissa.
Olen ajatellut välillä, että alan nukkua silloin kun uni tulee, olkoon aika mikä tahansa. Sellainen ei varmaan olisi tervetullutta unioppien näkökulmasta. En kärsisi kuitenkaan unilääkkeiden haitoista.
Yritän asennoitua siten, että parempi tällainen unipöllön elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Kävin tänään kävelyllä nauttimassa kauniista syysilmasta. Ilman pätevää erikoissairaanhoitoa en olisi nähnyt tätä syksyä. Tämän vuodenajan ominaislaatu saa merkitystä, koska tämäkin aika on minulle lahja. Minun tapauksessani on todennäköisempää kuin melkein kenelle vaan muulle, että tämä syksy on viimeiseni, mutta toisinkin voi käydä. Minun on syytä nauttia näistä hienoista säistä.
Kuljin erästä metsäpolkua ja huomasin merkillisen asetelman reittini vieressä. Maassa lojui osittain lehtien peittämänä selvästi miesten mallia oleva tukeva pusakka ja naisten pitkät saapikkaat. Miten tämä on selitettävissä?
7 kommenttia:
Hei, Kiitos blogistasi. Olet aiemmissakin kirjoituksissasi arvellut, että et tulisi elämään enää montaakaan vuotta. Mistä moiset tuumingit? Onko jopa lääkärit todenneet näin vai onko vain omia päätelmiäsi?
Lääkärit eivät juuri anna yksilökohtaisia ennusteita näissä sairauksissa. Tilastollinen ennuste on muistaakseni, että viiden vuoden päästä vajaa puolet on hengissä. Jos tautini uusiutuu, selviytymisprosentti on parinkymmenen luokkaa. Täytyy muistaa, että leukemia on toinen syöpäni, mikä ymmärtääkseni heikentää mahdollisuuksiani. Yksilötasolla on varmaan heittoja ja sikäli voin olla poikkeus, joka elää vielä pitkäänkin. Vanhempani ovat pitkäikäisia, molemmat elävät vielä. Olisipa yllätys, jos eläisin heidän lukemiinsa. Kiitos viestistäsi!
Kiitos vastauksestasi. Eli epäilet elämänlangan lyhentyneen syöpäsairauksiesi vuoksi, etkä niinkään kantasolusiirron ja sen aiheuttamien koettelemuksien vuoksi? No ainakin muutoin asenteesi on hyvin positiivinen, joten sen puolesta elät varmasti hyvinkin pitkään. P.S. Et näemmä ole vieläkään huomannut facebookin kautta lähettämääni viestiä.
Eihän sitä voi koskaan tietää. Olen saanut vakavaan sairauteen kai parhaan mahdollisen hoidon. Tauti voi uusiutua. Kiitos palautteestasi. Luulen oppineeni jonkin verran elämään tätä hetkeä. Kuule, kun nämä viestit tänne tulevat anonyymeinä, en osaa yhdistää Facebook-viesteihin.
Kiitos vastauksesta. Facebook viestissäni kyselin tästä samasta asiasta ja lisäksi kerroin vähän taustaa miksi asiasta kyselin. Viestin lähetin facebookiin kytketyllä messengerillä ja en ole täysin varma mahtoiko se edes tulla perille.
Olisikohan tosiaan käynyt niin, että FB-viestisi on hukkunut matkalla? Olisiko sinun mahdollista lähettää sitä uudestaan?
Hei, laitoin viestini uudestaan. Mitään erroriakaan ei tullut.
Lähetä kommentti