Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mañana, mañana

Minun on vaikea totuttautua ajatukseen elämisestä säästöliekillä. Jos elämä on pelkkää syömistä, liikuntaa ja lepäämistä, tuntuu kuin joutuisin poistoputkeen. Virikealtis mieleni kaipaa jotakin, joka kantaa tulevaisuuteen. En haluaisi viettää hissuttelevaa elämää kuoppaan siirtymistä odotellen.

Tällä hetkellä ei auta muu kuin edetä kieli keskellä suuta. Voisipa sen laittaa vaikka poskeen. Kun fysiikka käskee lepäämään, järki ohjaa tottelemaan.

Tämänhetkinen kuormitus on onneksi tilapäistä. Opettajan ura päättyy. Muutto tulee olemaan töisevä projekti, mutta sekin on joskus ohi.

Olen totuttautunut mañana-elämään. Jaksaakseni siirtelen asioita huomiseksi. 

Tällä viikolla piirustuskurssi pidetään poikkeuksellisesti lauantaina. Minun on harkittava sen jättämistä väliin. Voi olla, että joudun lopettamaan koko kurssin. Kurssi on ollut hyödyllinen. Tunne päässeeni eteenpäin. 

Olen maininnut aiemmin, että minulla on hakuprojekti meneillään. Se hanke edellyttäisi poissaoloa töistä ensi maanantaista keskiviikkoon. Pidän tunnit eri aikaan ja yhdelle tuntiparille olen saanut sijaisen. Ainakin toistaiseksi haluan pitää kiinni tästä suunnitelmasta. 

Pidän sloganinani "Hyvinkin voi käydä" ennallaan. Tämän hetken tunnelmaan sopisi paremmin "Parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan". Vanhassa on kuitenkin enemmän elämää, vaikka siinä ei sanaa mainitakaan.

Jospa minulla on syksyllä vähemmän kuormaa ja enemmän virtaa. 



  

Ei kommentteja: