Seurasimme tänään kotona aika pitkään Mauno Koiviston siunaustilaisuutta ja lähdimme sitten keskustaan. Matkalla kuuntelimme tilaisuutta radiosta. Pääsimme aika helposti autolla Kaartinkaupunkiin. Teimme varmuuden vuoksi mutkan, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. Näimme Arkadiankadun reunoilla solttuja seisomassa määrävälein.
Lähellä keskustaa oli vihreitä armeijan isoja ajoneuvoja katujen kulmilla valmiina sulkemaan tien. Ajoväylät suljettiinkin sitten, jotta kukaan ei voisi ajaa väkijoukkoon. Kekkosen aikoihin tällainen ei varmaan tullut mieleenkään kenellekään.
Tunnelma kaupungissa oli erilainen kuin Kekkosen hautajaisten aikaan. Nyt oli aurinkoinen kevätpäivä. Kekkonen haudattiin syksyllä. Kaupunki oli tuolloin hyvin hiljainen. Tunnelma oli erikoinen. Nyt oli ihmisiä liikkeellä nauttimassa lämpimästä päivästä ja osa tietenkin valmiina seuraamaan saattueen ohimarssia.
Luulen, että Kekkonen haudattiin sunnuntaina. Nyt näkyi ihmisiä töissä, vaikka onkin pyhäpäivä. Ilmeisesti johtuu Kikystä.
Kävelimme Kauppatorille ja päädyimme Kolera-altaan eteläpuolelle vastapäätä presidentinlinnaa. Saattuejärjestely oli erilainen kuin edellisissä presidentin hautajaisissa. Sotilasosastot marssivat etukäteen Eteläesplanadille, kääntyivät ympäri ja asettautuivat kadun reunaan. Kun ruumisauto saapui, se pysähtyi hetkeksi Presidentinlinnan eteen. Soittokunta päräytti hieman sekä alkuun että loppuun. Ruumisautoa seurasi vain muutama auto. Kekkosen saattue eteni paljon hitaammin, koska autojen perässä marssittiin. Tällä kertaa sotilasosastot poistuivat Kauppatorin kohdalta muualle.
Kaksi helikopteria pörräsi ilmatilassa tapahtuman aikana niin, että minulta jäi kirkonkellojen soitto huomaamatta.
Presidenttien hautajaiset ovat syvästi suomalaista kulttuuria ilmentävä tapahtuma. Soitettu ja laulettu musiikki on kansan yhteistä omaisuutta. Se symbolisoi voimakkaasti Suomen satavuotista historiaa. Tällaiset tapahtumat voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mauno Koiviston elämä luotaa vahvasti yhteistä muistiamme.
Media kyselee päivän haastatteluissa ihmisiltä heidän omia kokemuksiaan Koivistosta. Minä muistan nähneeni hänet kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli vilahdus Hietaniemen hautausmaalla. Oli varmaan kaatuneiden muistopäivä ja Koivisto oli matkalla laskemaan seppelettä. Muistan, että hän oli pitkä, komea ja elinvoimainen mies. Voi olla, että muistoni on kultaantunut, koska ei hän voinut aivan nuori mies enää olla.
Toisen kerran näin hänet Presidentinlinnan parvekkeella presidentti George Bush seniorin kanssa, kun he tulivat tervehtimään kansaa. Tänään olin taas paikalla.
Viimeisen kerran näin hänet eräissä hautajaisissa, joiden kirkossa tapahtuvaan osioon hän osallistui. Tellervo-vaimo oli mukana. Koivisto oli jo hyvin vanha mies, mikä näkyi hänen olemuksessaan.
Kertoo jotakin Suomesta, että olen tavannut henkilökohtaisesti Assin, joka oli tuolloin sukunimeltään Komulainen. Hän oli Wärtsilän palveluksessa ja tuli liikeneuvotteluun edustamaani yritykseen.
Tämä päivä on meille henkilökohtaisesti erityinen, koska olemme saaneet uuden lapsenlapsen. Pikkuneiti syntyi turkulaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti