Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Miksi Turkuun?

Kommentoija kysyi, miksi muutamme Turkuun. Olen varmaan niistä seikoista kertonut eri jutuissani, mutta kokoan tässä vaikuttavia syitä yhteen.

Luullakseni motivaatio aiheuttaa jonkin toimen tai pyrkimyksen silloin, kun siihen sisältyvät motiivit vaikuttavat riittävästi samaan suuntaan.

Vaimoni on kokenut nämä syöpäjaksoni hyvin raskaina. Hän on saanut asiantuntijatukea, ja hänelle on kerrottu, että ympäristön vaihdos tekisi hyvää. Tällä ei tarkoitettu lyhytaikaista lomamatkaa tai muuta sellaista. Minä en tiedosta tällaista tarvetta yhtä voimakkaasti kuin vaimoni, mutta ajattelen, asiassa on perää. Kun siirrymme Turkuun, muuttuvat sekä sisäinen (koti) että ulkoinen ympäristömme (mitä on seinien ulkopuolella).

Kantasolusiirtoja tehdään Suomessa vain Helsingissä ja Turussa. Oletan seurannan olevan Turussa suunnilleen yhtä laadukasta kuten Helsingissä.

Jään pian eläkkeelle. Työpaikka ei enää sido minua Helsinkiin tai sen lähikuntiin. Yksi eläköitymiseeni vaikuttavista tekijöistä on se, että ammatillinen opetus on voimakkaassa murroksessa. Opettajia tullaan tarvitsemaan aikaisempaa vähemmän. Tämän lisäksi olen syöpätoipilas ja mukautuminen uuteen toimintakulttuuriin saattaisi olla minulle  hyvin vaativaa.

Olemme asuneet Turussa 70-luvulla. Kaupunki on siten meille tuttu paikka. Tämän suhteen minulla on motiiviristiriita, koska asuisin mielelläni paikassa, jossa olisi paljon tutkimista. Toisaalta Turussa asuu valmiiksi ystäviä ja muita tuttuja.

Helsinkin on Turkua selvemmin merellinen kaupunki. Pääkaupungissa on myös enemmän isoja puistoja. Entinen pääkaupunki on kuitenkin kooltaan kompakti, mikä saattaa olla etu vanhenevalle pariskunnalle.

Taiteen tekemisen näkökulmasta jään kaipaamaan Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston kursseja. Olisin mielelläni jatkanut niillä käymistä.

Jälkipolven suhteen sijaintimme painopiste siirtyy, koska jälkeläisiämme asuu Espoossa, Helsingissä, Loviisassa, Naantalissa, Turussa ja Vaasassa. Ehkä meidän pitää muuttaa useamman kerran. Eläkkeellä meillä tosin on aikaa kulkea.

Turussa ja sen ympäristössä asunnot ovat merkittävästi edullisempia kuin Helsingissä. Etua vahvistaa se, että löytämässämme asunnossa ei ole pitkään aikaan tulossa kalliita remontteja. Nykyiseen kotiyhtiöömme on tulossa kallis julkisivuremontti.

Helsingin keskustasta emme pystyisi ostamaan yhtä isoa asuntoa.

Pienenä bonuksena Turussa on paikka, jossa voin käydä ajottain nikkaroimassa kehyksiä, jos nyt intoa riittää.

Uskon, että muuttomme ansiosta vaimoni elämänlaatu paranee merkittävästi. Se on minulle hyvin tärkeää. Suomen ilmasto rasittaa ankarasti hänen terveyttään.  Tämän muutoksen ansiosta meillä toivottavasti on paremmat mahdollisuudet viettää pahimman talviajan lämpimässä ilmastossa, jossa hän voi paljon paremmin. Lisäksi Turussa monet palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Olen ollut murheissani siitä, että uudessa kodissamme tuntuu olevan niukasti tilaa tavaroilleni. Nyt olemme keksineet sisustuksellisia ratkaisuja asiaan.

Hyvinkin voi käydä.


Tänään tapahtui jotakin yllättävää. Olimme kävelyllä Sibeliuspuistossa. Paluumatkalla poikkesin Yliopiston Apteekkiin. Rupattelimme nuoren farmaseutin kanssa niitä näitä. Mukavaa että hänellä oli aikaa. Mainitsin jotakin leukemialääkitykseen liittyvää. Hänellä täytyy olla hyvä muisti ja assosiaatiokyky, koska hän tunnisti leukemian ja nimeni perusteella minut bloggariksi. Hän ei lienee vakituinen lukija, mutta silti tunnisti. Kiitos sinulle mukavasta hetkestä, jos satut lukemaan tätä!


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos perusteluista :) Kovasti tuntuvat Turussa loksahtelevan kaikki palaset paikalleen. Jopa Vaasassa asuva jälkikasvu on siedettävien kulkuyhteyksien päässä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Ole hyvä :)

Anonyymi kirjoitti...

Miten hyvältä tuntui nähdä tuo "hyvinkin voi käydä". Se on vakiintunut itselleni ajatukseksi,johon usein palaan juuri silloin kun epäilen, että miten asiat suttaantuu.

T. Minna

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Minna kommentistasi. Mukavaa, että ajatus auttaa sinua arjessa.