Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 22. toukokuuta 2017

Nurmijärven kirkonkylä on minun Mämmiläni

Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja kuvaa kuvitteellista elämää kirkonkylässä, jonka fyysisenä esikuvana on tekijän kotikunta Orivesi.

Mämmilä on todella mainio sarjakuvasarja, jonka hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisia. Mämmilä on maalaiskylä, jota moderni modernismi muovaa voimakkaasti. Pienellä paikkakunnalla "kaikki tuntevat kaikki". Minäkin tunsin ainakin ulkonäöltä "kaikki" Nurmijärven kirkonkylässä. Kadulla saattoi kunnanjohtaja tulla vastaan.

Minä olen asunut nuoruuteni Nurmijärven kirkonkylässä. Kun muutimme sinne vuonna 1962, paikassa oli jäljellä entisajan kyläyhteisön tunnelmaa. Nurmijärven keskusta on muuttunut tuosta ajasta paljon, mutta noista ajoista on tuttuakin paljon jäljellä.

Monet minun aikanani sinne tehdyt rakennukset ovat minusta rikkoneet paikan hienoa harmoniaa. Tämä on kuitenkin ainakin osittain näköharhaa. Alla oleva ilmakuva on otettu vuonna 1928. Näkymä on puhdaspiirteinen.



Kuvassa näkyy kirkonkylän eteläpuolella ollut ruohottunut järvi, joka sittemmin kuivattiin.

Modernismi oli ehtinyt muuttaa paljon kirkonkylän ilmiasua, kun me muutimme sinne. On varmaan inhimillistä, että tietty paikka näyttää ehyeltä sellaisena kuin sen on ensi kertaa nähnyt ja sen jälkeiset muutokset vieroksuttavat.

Kirkonkylän halkaisee Aleksis Kiven tie. Kuusikymmentäluvun alussa kaduilla ei ollut nimiä kuin ehkä kunnan papereissa. Katukilvet ovat myöhempää perua.

Jos jaksa piipahtaa tällä sivulla, näet kirkonkylästä ilmakuvan vuodelta 1975. Muutokset näkyvät selvästi. Muutosvastarintaiset silmäni näkevät kirkonkylän mämmilämäisenä, mutta kuka osaa sanoa, millaiseksi kylää olisi "oikeasti" pitänyt kehittää. Kuvan on ottanut Kalevi Österberg. Muistan miehen. Hän piti kylässä valokuvausliikettä.




Ei kommentteja: