Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on outo kirja. Kirjailija on sijoittanut keksimänsä tarinan Kuopioon hulluun vuoteen 1968. Tuona vuonna Robert Kennedy murhattiin, opiskelijamellakat veivät Pariisin kaaokseen ja Neuvostoliitto liittolaisineen lähetti tankit Prahaan. Viimeksi mainitut tapahtumat toimivat romaanin ulkoisena kehyksenä.
Kähkönen kuljettaa tarinaa useiden henkilöiden ajatusmaailmojen kautta. Viestikapula kiertää luku luvulta päähenkilöjoukon jäseneltä toiselle. Syntyy vaikutelma siitä, kuin kaupungissa asuisi vain pieni joukko ihmisiä. Kerronta muuttuu välillä surrealistiseksi, kun esimerkiksi jokin talo alkaa muistella.
Kirjailija itse on täyttänyt vuonna 1968 neljä vuotta. Minä täytin neljätoista. Tästä johtuen koin romaanin ristiriitaisena. Minä muistan tuosta ajasta enemmän kuin hän. Hän on tosin varmasti haastatellut paljon ihmisiä ja tutkinut lähteitä.
En tietenkään elänyt tuohon aikaan Kuopiossa kuten en muulloinkaan. En silti usko, että kuopiolaiset huolestuivat Prahan tapahtumista niin paljon kuin romaanissa kuvataan. Minun tuolloisessa kotipaikassani asiasta kyllä puhuttiin, mutta en muista aistineeni noin suurta pelkoa.
Se näkökulma Kähkösella on minusta hyvin oivallettu, että sodan kokeneet ovat kokeneet ajan toisin kuin sodan jälkeen syntyneet, kuten minä.
Kirjailijalla on oma vapautensa. Fiktio ei voikaan vastata täysin totuutta. Tässä kirjassa Prahan tapahtumat ovat varmaan kuvattu faktoihin perustuen. Hyvä niin.
Kähkönen ei kutsu lähitapahtumapaikkaa Kuopioksi, vaikka kotiseutu varmasti toimii tarinan kulissina.
Kirjassa pannaan kaupustelijat huutamaan lisälehtiä kadulle. Minun mielestäni tuolloin ei enää lisälehtiä huudeltu, koska radio ja tv hoitivat tiedottamisen nopeammin. En ole eläessäni sellaista kokenut. Olen tosin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kirkonkylissä, joten en voi mennä vannomaan, miten kaupungeissa on toimittu. Olen aika varma ettei sellaista enää tapahtunut.
Minulla on hämärä muistikuva jostakin lisäpainoksesta, mutta ei sitäkään varmaan huutamalla myyty,
Marja-Liisa Vartio kuvaa romaanissaan "Kaikki naiset näkevät unia" 50-luvun ilmapiiriä hyvin uskottavasti. Hän onkin elänyt kyseisen ajan aikuisena. Minä olen ollut hädin tuskin syntynyt kuvattuna ajankohtana. Silti koen romaanin hyvin uskottavana. Kirjassa mainitaan Paasikivi presidenttinä. Hän hoiti virkaa vuoteen 1956 saakka. Minä synnyin 1954.
Kähkösen sodan aikaan sijoittuvat romaanit vaikuttavat minusta tunnelmiltaan aidoilta, vaikka kumpikaan meistä ei ole elänyt tuota aikaa.
Saatan olla turhan pedantti tässä.
Tässä on uusi kotimme:
Puutarhakatu 18, 20100 Turku
60.449868, 22.253732 (kopioi tämä numerosarja Google Mapsiin, niin löytyy)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti