Ensijulkaisu 25.4.2014
Syöpähoidon epätoivottuna seurauksena suuni on kaksi kertaa mennyt äärimmäisen huonoon kuntoon. Molemmissan tapauksissa syynä reaktioon on todennäköisesti saamani metotreksaatti, jota en tule enää saamaan yhdelläkään jäljellä olevista viidestä hoitokierroksesta.
Suu on pieni, mutta käsittämättömän tärkeä elin. Niin on moni muukin. Suun paino suhteessa ihmisen kokonaispainoon ei ole juuri mitään. Eipä ole silmänkään. Eikä korvankaan.
Kun suuni on mennyt epäkuntoon, samoin on käynyt melkein koko senhetkiselle elämällenikin. Puhuminen on käynyt hankalaksi, koska suun liikuttaminen sattuu.
Kiinteän ruuan syöminen on käynyt lähes ylivoimaiseksi, koska jokaisen palan kosketus suun ikenen ihoon sattuu ja suun liikuttaminenkin sattuu. Kipua ei saa aikaiseksi vain kosketus vaan ruoka-aineksen sisällön erilaiset ainekset saavat aikaan erilaisia reaktioita. Lukemattomat varmaankin ruuan makua parantamaan tarkoitetut ainekset saavat aikaan kimmahtavan kipureaktion kohdatessaan tulehtuneen suuni ihon. Jonkin lempeän houkuttelevan hedelmänkin syöminen on jätettävä, jonkin siinä olevan kiukkuisen hapon vuoksi.
Pureminen on toivotonta, koska se sattuu. Purtujen palasten jauhaminen ei onnistu. Sylkyä ei erity eivätkä palaset liiku luontevasti suussa.
Kun kiinteä ruoka rajautuu pois, ei valikoima jää laajaksi nestemäistenkään suhteen, koska suu ei lopulta siedä juuri mitään makuja. Onneksi on olemassa viili. Ja kauravelli.
Useat ihmisen keksimistä apuvälineistä tuntuvat aika karkeilta. Jokin aine tuo hetkeksi puuduttavan tunteen suuhun. Laitoin sitä suuhuni ja yritin syödä banaania normaalisti, mutta jouduin heittämään banaanin roskiin. Ei siitä mitään tullut.
Jokin aine saattaa kosteuttaa suuta, mutta siihen laitettu jokin mauste, johon suu reagoi.
Pilli on nerokkaan elegantti keksintö. Voin siirtää sen avulla sellaista nestemäistä ruokaa, jota en voisi muutoin syödä, niin lähelle nielua, etteivät ruuan ärsyttävät ainekset ehdi aiheuttaa reaktioita. Suutakaan ei tarvitse paljoa liikuttaa.
Kun pieni elin suu on kipeä, voi potilas joutua välillä huoltamaan sitä miltei jatkuvasti. Eipä siinä paljoa muuta tehdä.
Tämä on ollut minulle syvällinen oppitunti ihmisen fysiologiasta. Onneksi pahin on ohi. Tämä päivä on ollut eilistä hieman parempi.
En haluaisi samanlaista oppituntia silmästä tai korvasta.
Onkohan tätä asiaa nyt jauhettu tarpeeksi.
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kannattaa koettaa omenan makuista viilis -viiliä. Se maistui meidän potilaalle koko hoidon ajan vaikka kemoa ja sädettä tuli runsaasti ja makuaisti katosi ja suuta kuivasi. Muita maistuvia tuotteita olivat fanta ja kokis tölkissä. Niissä on paljon energiaa ja tölkissä hiilihappoa on riittävästi, pulloissa se helposti haihtuu. Yksilöllistähän nuo oireet tuppaavat olemaan, mutta meidän tapauksessa auttoivat silloin kun oli heikoin aika.
Työkaverini, jonka äidillä oli syöpä, mainitsi apteekista saatavasta energiajuomasta, jota juodaan pillillä. Se ei kuulemma maistu miltään. Hänen äitinsä pystyi juomaan sitä.
Kiitos viesteistänne anonyymi ja Ukka! Viilit ovat olleet hyviä. Olen syönyt maustamattomana (paitsi sokeria päälle), kun mausteet vihloa ikenissä. Limsojen hiilihapot arveluttavat. Onnistuisikohan, jos niitäkin ohjaisi pillillä suoraan nielun lähelle? Aika jännää, että on olemassa maustamatonta energiajuomaakin.
Lähetä kommentti