Kohta tositoimiin, pientä huolta, sommitelmia, tuhannen rakkine ja Davidin taidokkuus

Palaan ensi viikolla töihin. Tiistaina on jo tunteja. Maanantaina menen varmaan orientoitumaan ja yhteen kokoontumiseen. Hiukan jännittää tuntien pito näin pitkän tauon jälkeen. Minun erityinen haasteeni on, miten saan nuoret opiskelijat motivoitumaan tunti- ja kurssityöskentelyyn. Täytyy pitää mielessä, että tekeminen on tärkeää. Ainakin Taide ja kulttuuri-kurssit voidaan järjestää niin, että toteutus sisältää paljon tekemistä. Tekemällä itsekin opin parhaiten.

Syövän kokeneille jää kai helposti herkkyys epäillä syöpää milloin mistäkin syystä. Mieleeni on tullut epäilys, että silmien rähmimisen jatkumisen syy olisikin syövän lymyileminen vartaloni jossakin sopukassa. Varmaan aiheeton ajatus, mutta minkäs teet.

Eilisiltana oli mukavaa TaiKin kurssilla, kun pääsimme jo piirtämään Photoshopilla. Aika ilmaisuvoimainen medium tuntuu olevan.


Viimeisin maalaukseni kirvoitti Facebookissa mm. sellaisen kommentin, että nämä alla olevat osat toimivat. Kirjoittaja tuumi, että valööreja voisi olla enemmän ja värisävyjä vähemmän.

Alkuperäinen:

Voi tuota printteriä. Yritin ottaa sillä värikopioita yllä olevasta teoksestani voidakseni leikata niitä osiin ja etsiä niiden avulla sopivaa sommitelmaa uuteen työhöni. Kaksi sain otettua ja sitten masina alkoi inistä tyhjistä värikaseteista. Vaikkei kopiolaatu ollut enää sataprosenttista, minulle se olisi kelvannut. Eipä antanut jatkaa. Antoi mahdollisuuden valita, vaihdetaanko heti tai ei, mutta muistutetaan myöhemmin. Voisi olettaa, että jälkimmäinen antaisi kopioida, mutta seuraava valinta oli kasettien vaihtaminen tai kopioinnin peruuttaminen. Ei onnistunut. Irroitin kasetit ja ravistin niitä, mutta kone ei suostunut jatkamaan. Ilmeisesti laitteeseen on ohjelmoitu jokin kopiomäärä, minkä näillä voi ottaa. Taitavat olla koneen mukana tulleet aloituspatruunat, jotka ehkä ovat normaalia tyhjemmät. Olisi suloista, jos olisivat laittaneet täydet. Ei niillä mielestäni kovin kummoista määrää ole otettu.


Taidehistoriaa ja muutakin havinaa: Davidin mallit melkein lähtevät taulusta

David maalasi jyhkeitä välähdyksiä antiikin aiheista, mutta oli samalla äärettömän taitava ja herkkä muotokuvamaalari. Katsopa tätä maalausta Emilie Chalgrinista. Siinä on luonnetta ja eloisuutta. Kaukana antiikin paatos.

Suosikkini on hänen maalauksensa Michel Gérardista lapsineen. Näet sen tästä. Vaikutelma on kuin isä Michel olisi juuri istahtanut hetkesi valokuvattavaksi ja on kohta lähdössä muihin puuhiin. Lasten kunkin iälle tyypilliset elkeet on vangittu uskomattoman taitavasti. Tytär vilkaisee katsojaa kesken näytösluontoisen pianonsoiton. Isoista pojista nuorempi venkoilee asentoaan ja vanhempi on jo mallikkaasti asettunut. Pikkupoijan katse on pysähtynyt johonkin mielenkiintoisempaan.

Taulun maalaamisen on täytynyt viedä runsaasti aikaa ja kuitenkin sen hetkellisyys on niin voimakas. Erityinen värimaalari David ei ole niin kuin tästäkin teoksesta voi todeta. Maisemista hän ei piitannut ja niitä häneltä onkin vain yksi kappale.