Muistaakseni tunnettu kuvataiteilija Gustave Courbet on sanonut, ettei taiteilijan pidä kuvata muuta kuin omaa aikaansa. Hän edustikin realismia. Minusta tuo näkökulma on hyvä.
Lähes kaikki tunnettuja tapahtumia kuvaavat maalaukset ovat fiktiota. Eräs kuuluisa maalaus esittää kenraali Washingtonia ylittämässä joukkoineen Delawarejokea. Päähenkilö seisoo päättäväisen näköisenä veneessä. Tuskin kukaan väittää teosta totuudenmukaiseksi. Maalauksella on jokin sanoma, jonka tekijä haluaa viestittää.
Mielikuvamme historiallisista tapahtumista perustuu suuressa määrin sepitettyihin maalauksiin. Joitakin taistelumaalauksia on tehty paikan päällä, mutta tunnetuimmat perustuvat luultavasti tekijän mielikuvitukseen.
Romaanit ovat myös mielikuvituksen tuotteita. Tolstoi kirjoitti Sodan ja rauhan yli puolen vuosisadan jälkeen kuvatuista tapahtumista. Romaanissa tosi ja taru sekoittuvat. Taiteilijalla on taiteilijan vapaus. Fiktiolla on sijansa maailmassa.
Olen lukenut Marja-Liisa Vartion romaania Kaikki naiset näkevät unia. Kirja on julkaistu vuonna 1960, jolloin olin kuusivuotias. Vartio on selvästi sijoittanut tapahtumat omaan aikaansa. Romaani kuvaa aikaa, josta minä olen kotoisin. Lukemani nide on peräisin teoksen julkaisuvuodelta. Siinä puhutaan muun muassa plastikkoneesta. Muistan kuinka lapsuudessani muovia kutsuttiin plastiikaksi.
Vaikka teos on fiktiota, se kertoo minulle ajasta, jonka tunnen olleen olemassa. Puhe- ja ajattelutavat kuvastavat aikaansa. On virkistävää kuulla puhetta kaukaa menneestä. Jopa tuon ajan taikauskokin häivähtää tarinassa. Muistan sellaistakin olleen.
Toinen keskeneräinen lukemistoni on Sirpa Kähkösen Tankkien kesä, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1968. Kirjailija on ollut kuvattuna aikana noin nelivuotias. Kähkönen tuntee varmasti tapahtumapaikan, Kuopion, joka on hänen kotikaupunkinsa. Hän on myös varmasti tehnyt perusteellisen tutkimustyön teostansa varten.
Mielestäni Tankkien kesä ei ole yhtä aito tuulahdus kuvaamansa ajan elämästä kuin Kaikki naiset näkevät unia.
Olen lukenut useita Kähkösen sota-aikaan sijoittuvia romaaneja. Ne tuntuvat minusta luontevilta, koska en ole itsekään elänyt kyseistä aikaa. Minua kiehtoo teoksissa esiin tuleva lasten näkökulma sotaan. Asia kiinnostaa minua, koska vanhempani ovat kokeneet sodan lapsina.
Minusta on tärkeää, että fiktiota kirjoittava kirjailija varmistaa kuvatun ajan tärkeimmät faktat. Sitä en voi vaatia, että kirjailija pystyisi asettumaan täsmällisesti ajan henkeen, jos ei ole itse kokenut sitä aikuisena.
Arvostan Courbertin kantaa. Toiset romaanit ovat aidompia kuin toiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti