Mysteeri

Uusintajulkaisu päivältä 20.2.2014

Luonnos akvarelliksi

Eräs tuttavani kouluttaa hoitajia ja kysyi, saako käyttää blogiani opetuksessaan tuomaan asiakasnäkökulmaa esiin. Lupasin. Minulla on päätyöni puolesta tietoa palveluorganisaatioteoriasta ja asiakaspalvelusta, mutta haluan kuitenkin pitää tässä blogissani oman siviilielämäni tämänhetkisen näkökulman. Palvelee häntä varmaan näinkin ja voimmehan viestitellä yksityisesti ammatillisista seikoista.

Toissapäivän ja sen jälkeisen huonon yön kokemuksista olen ottanut onkeeni. Viime yö oli erinomainen ja aamun pirteilin peipposena siivet vielä ilman kahleita.

Poikani toi illalla kofeiinitonta kahvia joten iltapalalla valitsin teetä. Illalla keitin isossa sosiaalisessa tilassa olevalla keittimellä iltajuomaa. Keitin tai keittäjä tai sekä-että oli peräänkatsottava, koska kahvi ei valunut kannuun. Sorkin filtteriä, joka tietenkin hajosi. Sitten huomasin, että kannu ei vapauta tippalukkoa, mutta kannua kannattelemalla sain jonkinlaista luurua syntymään. Kaverikin joi sitä ihan valittamatta, kohteliaisuuttaan kai.

Välttelin aivoja kiihdyttäviä kirjallisia puuhia illalla. Katselin uutiset, hiukan A-studiota, pari vanhaa hassua Oulu-esittelyvideota ja osittain dramatisoidun sukellusvenedokkarin Kuuban kriisistä. Kähkösen kirjaa eteenpäin ja unimälli naamaan. Palkintona autuaallisen pitkä yö. Pari pientä herätystä, jolloin luulin olevani kotona ja vaimo lähellä, mutta uni tuli nopeasti uudestaan.

Aamulääkkeet tuotiin ja mitat rekisteröitiin. Sitten aamiainen. Rutiinit tulevat tutuiksi, myös suihku ja vaatevaihto, jotka kävin kokemassa ensimmäistä kertaa. Miesten puolella on vain yksi suihku, mutta jonottamatta pääsin. Hoitaja teippasi kanyylikäteni muovihansikkaaseen. Kaikki vaatteet pyykkiin ja uudet tilalle. Kätevää. Olen tuomittu ruskeaan yöpukuun, koska kokoni määrittää sen värin. 

Eilinen kahden kahleen jakso oli niin kova kokemus äkkinäiselle, että tänään olen nauttinut suuresti vapaudestani. Hoitaja kertoi, ettei viimeisen huuhteluannoksen tarvitse mennä kokonaan. Lupasi ottaa kesken pois. Kun häntä ei kuulunut, lähdin hermostuksissani marssimaan käytävää eteenpäin tippatornini kanssa. Hoitaja oli puhelimessa ja muutakin puuhaa taisi olla. Kun hän vapautui, pyysin vapautusta taakastani. Hän hieman ärtyi, sanoi että olisi hyvä ainetta saada,mutta lupasi heti tulla irroittamaan ja tulikin. 

Sanottakoon tässä välissä, että jos joku luulee sairaaloissa hoitajien istuvan laiskoina kahvilla aikaa tappaen ja juoruillen niin tässä sairaalassa meno on yhtä sutinaa. Puuhaa tuntuu olevan kiireeksi asti. Onneksi heiltä kuitenkin irtoaa pieni juttuhetkikin potilaalle, kun tämä sellaisen käynnistää. Jos hoitajat istuvat toimistossa, he tekevät raportteja tietokoneilla. 

Olen saamassa tipan vasta illalla, mutta se onkin sitten kolme vuorokautta yhten soittoon. Piirtelin keskeneräistäni teostani eteenpäin aulassa. Isossa sosiaalisessa tilassa on hedelmiä tarjolla potilaille. Vein täydennykseksi yhden oman avokaadon tuomaan vihreää ja rosoista pintaa sekä omenan. Rakensin asetelman, tein luonnoksen ja kuvasin . Ehdin tehdä nämä, ennen kuin asetelma alkoi vähetä luonnollista tietä.

Olen rakennellut sänkyni ympärille akavarellivarustusta valmiiksi, että pääsen tositoimiin kahletuomion langetessa. Toivottavasti saan siirrätettyä kanyylin vasenpaan käteen niin on oikeakätisen helpompi maalata. 

Saaravaimo toi illalla eväs- ja maalausvälinetäydennystä. Alhaalla pikaisesti tavattiin. Sitten hän ilmoitti, että oli saanut pikahalipusuistamme heti reaktion. Poski oli punertunut, näppylöitynyt ja suussakin tuntui. Oikea Tsernobyl -suudelma. 

Kysyin lääkäriltä asiasta tänään kierroksella, mutta hän piti asiaa yhteensattumana. Ei voi johtua hoidoista. Kummallista on, että kun vaimoni kävi tänään päivällä, samat toimet toivat samat seuraukset. Tästä täytyy kertoa ylilääkäriprofessorille. Pantakoon toimeen kunnon mittaus ja uusi tieteen riemuvoitto kehittyköön. Toivottavasti poikani pikkuin tyttönen ei saanut vastaavaa ydinlaskeumaa, kun sai illalla minulta kovin pappamaisen käsittelyn. 

Mysteerisiin syöpäklinikkaterveisiin päätän tällä kertaa.