Tämä teksti on julkaistu 13.4.2014
Voisin kuvitella, että hoitajan hommassa kanyylin laittaminen voi olla yksi stressaavimmista töistä. Päättelen näin siksi, että siinä hoitaja joutuu välillä pistämään potilasta monta kertaa eri kohtiin, eikä sittenkään ehkä saa kanyylia toimimaan. Tänä aamuna nuori huolellinen hoitaja yritti monta kertaa ilman onnea. Tilalle tuli kokeneempi hoitaja, joka meritoi itsensä heti valoa laittaessaan sanomalla olevansa vanha ja sokea.
Kokeneempi löysikin aika pian toimivan suonen. Seuraava konsti olisi ollut mikrossa lämmitettävä geelipussi. Sen lämmöllä suonia voi houkutella esiin. Lämmin ja kostea taitaa kastemadotkin houkutella pintaan.
Hoitajat kuuluvat pistelevän lääkäreitä useammin kanyyleja ja ovat siten näitä osaavampia. Viimeinen apu löytyy kuitenkin lääkärikunnasta. Jos mikään ei auta, kutsutaan Hiltonista anestesialääkäri. He kun pistelevät jatkuvasti.
Onneksi työkulttuuri näyttää kehittyneen sellaiseksi, että hoitajalla ei tunnu olevan korkeaa kynnystä pyytää kollegaa jatkamaa, jos suonet lymyilevät liikaa.
Olen jo kertonutkin, että suihkussa kanyyli suojataan muovi- tai pitäisiköhän sanoa plastiikkahansikkaalla. Kun hanskan teippaa varresta huolella, kanyylin ympärillä oleva side säilyy kuivana. Jos kanyylin alla oleva liimaside kastuu, hoitajat vaihtavat sen heti.
Uusi innovaationi taistelussa sairaalabekteereja vastaan on laittaa muovihanskat myös jalkoihin. Tänään hoksasin, että nekin voi teipata. Saumoista ei tullut kovin tiiviit, koska sain toiseen jalkaani hauskannäköisiä pullottavia vesivarpaita.
Suolavettä tippuu taas ja vessaralli jatkuu.
Kokeneempi löysikin aika pian toimivan suonen. Seuraava konsti olisi ollut mikrossa lämmitettävä geelipussi. Sen lämmöllä suonia voi houkutella esiin. Lämmin ja kostea taitaa kastemadotkin houkutella pintaan.
Hoitajat kuuluvat pistelevän lääkäreitä useammin kanyyleja ja ovat siten näitä osaavampia. Viimeinen apu löytyy kuitenkin lääkärikunnasta. Jos mikään ei auta, kutsutaan Hiltonista anestesialääkäri. He kun pistelevät jatkuvasti.
Onneksi työkulttuuri näyttää kehittyneen sellaiseksi, että hoitajalla ei tunnu olevan korkeaa kynnystä pyytää kollegaa jatkamaa, jos suonet lymyilevät liikaa.
Olen jo kertonutkin, että suihkussa kanyyli suojataan muovi- tai pitäisiköhän sanoa plastiikkahansikkaalla. Kun hanskan teippaa varresta huolella, kanyylin ympärillä oleva side säilyy kuivana. Jos kanyylin alla oleva liimaside kastuu, hoitajat vaihtavat sen heti.
Uusi innovaationi taistelussa sairaalabekteereja vastaan on laittaa muovihanskat myös jalkoihin. Tänään hoksasin, että nekin voi teipata. Saumoista ei tullut kovin tiiviit, koska sain toiseen jalkaani hauskannäköisiä pullottavia vesivarpaita.
Suolavettä tippuu taas ja vessaralli jatkuu.
