#syöpä #lymfooma #leukemia #sairaala #suomensyöpäpotilaat #selviytyminen #elämä #sairaus #Meilahden sairaala #selkäydinnesteentutkimus #tietokonetomografia
Uusintajulkaisu päivämäärältä 16.3.2014
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Tutkimusta pukkaa, ilmatorjunta mielessä ja äitiä ikävä
Mikä yhdistää syöpäkokeiden tekemistä ja ilmatorjuntaa? Kohta se selviää.
Menen huomisaamuna Meikkuun, jossa minusta otetaan kristabiopsia- ja likvornäytteet. Ensin mainittu on saamieni papereiden mukaan luuytimen koepala, joka otetaan paikallispuudutuksella. Sanotaan olevan lähes kivuton. Toimenpiteen jälkeen eivät päästä kotiin kuin taksilla tai noutajan (siis saattajan, heko heko) seurassa. Autoa ei saa esilääkitysten vuoksi ajaa koko päivänä. Muistelen mainitun diapamista. Ehkei tuo ihan ohihuutojuttu ole.
Googlaamalla selvisi, että likvor on selkäydinnesteen tutkimus. Kyllä sekin mainittiin perjantaina.
Iltapäiväksi minun pitää siirtyä Kirralle eli Kirurgiseen sairaalaan, jossa on vuorossa pääalueen tietokonetomografiatutkimus. Eivät saaneet aikaa sille Meikusta. Kaksi tuntia pitää olla syömättä sitä ennen. Onneksi saan aamulla syödä niin migreeni ei toivottavasti toistu. Kirra on Kasarmikadulla.
Korkeavuorenkatu on seuraava Kasarmikadun kanssa samansuuntainen katu itäpuolella ja sen varrella oli 70 vuotta sitten tapahtuneiden Helsingin suurpommitusten aikaan ilmatorjuntakeskus kallion sisällä. Sadat venäläiset koneet sukkuloivat Viron ja Helsingin väliä hakien pommilasteja ja tuoden niitä pudotettaviksi Helsinkiin.
Pääkaupunki oli saksalaisyhteistyön ansiosta ehkäpä yksi parhaiten suojattuja kaupunkeja tuohon aikaan. Tutkien avulla nähtiin milloin koneet lähtivät Virosta ja milloin ne olivat sopivalla etäisyydellä sulkutulen ampumista varten. Sulkutulella ei pyritä erityisemmin pudottamaan viholliskoneita vaan estämään niiden pääsy kohteisiinsa ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Helsinki pelastui.
Eripuolilla Helsinkiä oli ilmatorjuntatykkejä valmiina ampumaan. Korkeavuorenkadun torjuntakeskus lähetti lukemat tykeille ja nämä ampuivat sulun lähestyvien koneiden eteen. Nämä eivät uskaltaneet edetä vaan pudottivat lastinsa mereen. Joku oli keksinyt, että kun tykkien putkiin pannaan parafiinia ja jotakin muuta ainetta, niistä tulee kaamea suulieska. Näillä saatiin kohde näyttämään pilottien silmissä vielä pelottavammalta.
Tämä maantieteellinen aasinsilta selittyy sillä, että aikomukseni on - mikäli en ole aivan tillintallin -käydä iltapäiväkeikalla katsomassa tuo torjuntakeskuksen sijainti. Ainakin muistolaatta siellä pitäisi olla. Ilmatorjuntamies olen itsekin. Kesäkuussa putoan reservistä iän vuoksi.
Haluaisin käydä huomenna äitiäni katsomassa Nurmijärvellä ennen kuin tositoimet alkavat tiistaina. Isääni olen tavannutkin hiljattain, mutta äitini ei ole nähnyt minua syöpädiagnoosin haltijana. Puhelimessa toki olemme puhuneet. Toivottavasti asia järjestyy jotenkin.
Menen huomisaamuna Meikkuun, jossa minusta otetaan kristabiopsia- ja likvornäytteet. Ensin mainittu on saamieni papereiden mukaan luuytimen koepala, joka otetaan paikallispuudutuksella. Sanotaan olevan lähes kivuton. Toimenpiteen jälkeen eivät päästä kotiin kuin taksilla tai noutajan (siis saattajan, heko heko) seurassa. Autoa ei saa esilääkitysten vuoksi ajaa koko päivänä. Muistelen mainitun diapamista. Ehkei tuo ihan ohihuutojuttu ole.
Googlaamalla selvisi, että likvor on selkäydinnesteen tutkimus. Kyllä sekin mainittiin perjantaina.
Iltapäiväksi minun pitää siirtyä Kirralle eli Kirurgiseen sairaalaan, jossa on vuorossa pääalueen tietokonetomografiatutkimus. Eivät saaneet aikaa sille Meikusta. Kaksi tuntia pitää olla syömättä sitä ennen. Onneksi saan aamulla syödä niin migreeni ei toivottavasti toistu. Kirra on Kasarmikadulla.
Korkeavuorenkatu on seuraava Kasarmikadun kanssa samansuuntainen katu itäpuolella ja sen varrella oli 70 vuotta sitten tapahtuneiden Helsingin suurpommitusten aikaan ilmatorjuntakeskus kallion sisällä. Sadat venäläiset koneet sukkuloivat Viron ja Helsingin väliä hakien pommilasteja ja tuoden niitä pudotettaviksi Helsinkiin.
Pääkaupunki oli saksalaisyhteistyön ansiosta ehkäpä yksi parhaiten suojattuja kaupunkeja tuohon aikaan. Tutkien avulla nähtiin milloin koneet lähtivät Virosta ja milloin ne olivat sopivalla etäisyydellä sulkutulen ampumista varten. Sulkutulella ei pyritä erityisemmin pudottamaan viholliskoneita vaan estämään niiden pääsy kohteisiinsa ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Helsinki pelastui.
Eripuolilla Helsinkiä oli ilmatorjuntatykkejä valmiina ampumaan. Korkeavuorenkadun torjuntakeskus lähetti lukemat tykeille ja nämä ampuivat sulun lähestyvien koneiden eteen. Nämä eivät uskaltaneet edetä vaan pudottivat lastinsa mereen. Joku oli keksinyt, että kun tykkien putkiin pannaan parafiinia ja jotakin muuta ainetta, niistä tulee kaamea suulieska. Näillä saatiin kohde näyttämään pilottien silmissä vielä pelottavammalta.
Tämä maantieteellinen aasinsilta selittyy sillä, että aikomukseni on - mikäli en ole aivan tillintallin -käydä iltapäiväkeikalla katsomassa tuo torjuntakeskuksen sijainti. Ainakin muistolaatta siellä pitäisi olla. Ilmatorjuntamies olen itsekin. Kesäkuussa putoan reservistä iän vuoksi.
Haluaisin käydä huomenna äitiäni katsomassa Nurmijärvellä ennen kuin tositoimet alkavat tiistaina. Isääni olen tavannutkin hiljattain, mutta äitini ei ole nähnyt minua syöpädiagnoosin haltijana. Puhelimessa toki olemme puhuneet. Toivottavasti asia järjestyy jotenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti