Task Force iskee

Tämä teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa 1.4. 2014

Viikon mittainen painajainen on takana. Kotona oleminen on ollut  tuskien taivalta. Suuni on ollut kuin kalkkitehtaan lähettämö. Mikä tahansa on koskettanut suuni ihoa, on tuntunut vieraalta ja asiaankuulumattomalta. Jauhomainen aines kuten leipä on pahinta. Marja maistuu liian kylmältä, makealta tai happamalta. Joskus osuu aika hyvin. Vaimo on varustanut minulle mustaviinimarjamehupatteristoja nesteytykseen, mutta pienikin makeus ällöttää, kun pitäisi juoda litrakaupalla päivittäin. Jotenkin ateriarakenteen jaloimmaksi asteeksi muodostui mustikkakeitto, jogurtti ja banaanit. Aloin aamuvarhaisella pedata satsia alkuun. Mistähän se aika tuli? Pitkä ravinteeton yö varmaan. Aamupäivällä nokin jotakin pientä, mutta lounas kruunaa päivän. Parasta mahdollista on tasainen maukas liemi kuten kanakeitto. Lämmintä.

Minua oli tavoiteltu. Kännykkää en ollut tullut tamakotsanneeksi virkuksi saati muuten tehosäädellyt, mutta kai vihdoin soittivat vaimolle. Aamukomento sairaalaan. 

Täällä minut on viritetty peruskuosiin. Ei tarvtse murehtia nesteistä. Tip tip tip ... Taivaallisen perusnesteen tasainen kulku. Ja muuta oikovaa. Neljä annosta päivässä suun ihoa parantavaa.

Sauna paloi. Jotakin tästä joudun maksaamaan. Vuoro tänään. On tämä sen väärti, ei kahta puhetta.


Osaatkos kuvitella autuaallisempaa kokemusta, kun olet saanut makuaistisi takaisin ja tuntea suullasi kuulaan virvoittavan yksinkertaisen kallisarvoisan kokemuksen vedestä, joka maistuu vedeltä. 

Tilastoa, paino pudonnut 6-8 kiloa. Tukka tallessa.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)