Ensimmäinen kontrolli

3.7.2016

Vaimoni vei minut aamulla Meikkuun ensimmäiseen kontrolliin. Hän ei halunnut missään tapauksessa parkeerata halliin, mutta onneksin Syöpiksen edestä löytyi paikka maan pinnalla. Vaimoni oli kehottanut minua ottamaan kävelykepin mukaani. Se oli tarpeellinen esine. Kävelemiseni oli huteraa. Välillä tukeuduin toisella kädellä keppiin ja toisella vaimoni hartiaan.

Tapasimme ensin 7B:n seniorilääkärin Hematologian poliklinikalla. Hän tutki minut ja totesi mm. maksani (vai olikohan munuainen) olevan normaalin kokoinen. Minä ihmettelin, että sellaisenkin voi todeta koettelemalla. Hän sanoi, että jos sitä ei tunnu, se on normaalin kokoinen.

Kävimme vielä yhden hoitajan pakeilla. Tarkistin lääkäriltä, onko todella niin etten saa mennä verikokeeseen Tornin labraan. Siihen meidän oli taivuttava. Olisi ollut niin kätevää käväistä ohi mennen. Vaimoni oli sitä mieltä, että en jaksa kävellä Töölöntullin HusLabiin. Lähdimme sitten autolla. Vastapäätä hotellin pihassa näytti olevan parkkitilaa. Vaimoni ajatteli käydä samalla kaupassa.

Menin labraan ja kysyin, voinko ottaa lastenlipun, jotta voisin olla vähemmän aikaa pöpöjen ulottuvilla. Henkilö ei luvannut, mutta meni kysymään. Hän tuli sitten, tulosti lipukkeen ja kehoitti minua menemään B-käytävään. Kohta minut kutsuttiin yhteen huoneeseen, joka osoittautua olevan väärä paikka. Siellä annettiin näytteitä, mutta ei otettu verikokeita. Hoitaja viestitteli tietokoneen kautta ja aikoi usean kerran sanoa, mitä tekee, mutta ei sanonut. Paitsi lopussa. Menin ulkopuolelle odottamaan, kunnes minut kutsuttaisiin nimellä. Pian kutsuttiin. Toinen hoitaja haki minut koppiinsa. Hän sai yhden suonen toimimaan niin, että siitä saatiin näytteet kahdeksaan putkiloon. Välillä takaovi aukesi ja äskeinen hoitaja meni siitä ohi. Näytteenottaja arveli, että tämä halusi tarkistaa, että minut oli otettu hoitoon.

Ajelimme kotiin. Kohta saimme kaksi vierasta ja heidän tuomanaan tajuttoman hyvää pullaa.