Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Voimia kysytään

Kävin saamassa iltahoidon, suolavettä kreatiiniarvon laskemiseksi ja Cymevene -nimistä lääkettä sytomegaloviirusta vastaan. Kreatiiniarvon suhteen joudutaan olemaan tarkkana, jotta kyseistä lääkettä voidaan käyttää.

Menen huomis -ja perjantaiaamuna verikokeeseen. Seuraava onkin maanantaina jolloin minulla on seuraava kontrolli. Kokeilla varmistetaan, että hoito alkaa purra sytomegaloon. Annostusta voidaan säätää tulosten mukaan. Tämä viirus on hankala, koska jos sen oireet ehtivät tulla esiin, sitä on vaikea saada kuriin. Kuolevuus näissä tapauksissa on jopa puolet.

Huomasin tänään hoitajalla vihreän hälytysnapin rinnassaan. Se on oikeasti hälytysnappi. Hoitaja voi hälyttää sillä apua esimerkiksi väkivaltatapauksessa. En muista nähneeni kenelläkään sellaista ennen. Ehkä jotkut pitävät sitä piilossa. Hoitaja on nuori ja nätti joten voi olla, että se on tarpeen.

Kanyylin asentamisessa oli taas vaikeuksia. Toinen reikä onnistui. Tarvittiin lämmintä kättä. Syöpäklinikalla käytettiin erityisiä lämmityspusseja, joilla houkuteltiin suonia esiin. Kolmiosairaalassa napataan yksi tai useampia kertakäyttöhansikkaita. Sisään lasketaan lämmintä vettä ja aukko solmitaan umpeen. Nopeaa ja kätevää. Hoitaja ei tuntunut edes tietävän erillisten lämmityspussien olemassaolosta.

Seuraava kahden viikon jakso on rankka. Käytännössä olen sairaalareissulla joka ikinen päivä sekä aamulla että illalla. Mietin jaksanko tuon kuorman lisäksi ulkoilla. Sairaalareissujen yhteydessä liikuntaa tulee kovin vähän. Olisi hyvä jaksaa edes hiukan. En varmaan voi odottaa erityistä fyysisen kunnon nousua hoitoaikana. Saan käyttää kela-taksia. Hoitaja muistutti, että tämä on tilapäistä. Täytyy keskittyä selviämään tämän yli. Tosin hoitoa saattaa helposti seurata jatko-osa.

Hyvä kuitenkin, että hoidetaan. Tunnustan, että tunnen nyt taisteluväsymystä.



2 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Voimia taisteluväsymykseen koko perheelle!

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Pirjo!