Tänäaamuinen taksikuski painoi erehdyksessä matkan ei-kela-kyydiksi järjestelmään. Hän ei jaksanut rimpuilla näppäimien kanssa vaan sanoi, että pannaan omaan piikkiin. Sitten hän latoi rahat kouraani.
Valitettavasti jonkin aikaa toiminut kanyyli lopetti yhteistyön iltakeikan alussa. Hoitaja kokeili itse kerran ja kutsui sitten anestesialääkärin, joka ilmestyikin nopeasti paikalle. Nukkumatti arvioi, että vasemman käden kyynertaipeeseen kanyyli varmaankin saataisiin, mutta hän ei ollut halukas laittamaan sitä niin hankalaan paikkaan.
Hän totesi sitten, että päiväsairaalassahan on ultraäänilaite ja sellainen tuotiin paikalle. Sillä hän tutki vasenta käsivarttani ja totesi, että jotkut löytyvät kandidaatit ovat noin sentin syvyydessä. Ei tuntunut potilaastakaan kivalta ajatukselta laittaa kanyylia niin syvälle.
Hän päätti sitten laittaa kanyylin kyynärtaipeeseen. Hän pystyi ohjamaan neulaa laitteen kuvan avulla. Ensimmäinen pistos ei asettunut kunnolla suoneen. Toisen hän pisti ensimmäisen viereen ja se toimi.
En tahdo saada kolmen litran nestekiintiötäni enää kokoon. On siinä niin paljon litkimistä. En ole erityisen huolestunut, koska viimeisin kreatiniinimittausarvo oli aika hyvä ja saan sitäpaitsi nesteytystä kaksi kertaa päivässä.
Vesi on tylsä juoma.
"Lyriikkaa"(ei kaunosieluille):
Kulkukoirat söivät peräsuolenpätkiä teurastamon pihassa.
Vahti onnistui houkuttelemaan ne häkkiin.
Sitten hän vei häkin sisään ja asetti sen linjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti