Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Slow life

Olen ottanut vain puolikkaan Temestaa aamulla. Illalla oli huono olo, mutta siitä selvittiin. En huomaa juurikaan eroa muihin päiviin väsymyksen suhteen. Väsymyksen perussyy on siis jokin muu, ehkäpä koko tämä takana oleva prosessi. Tosin ehkä Temestakin voi vaikuttaa pidempään kuin muutaman tunnin. Temesta saa varmaan nyt jäädä taka-alalle näissä spekulaatioissa. Huomenna on kontrolli Meilahdessa. Voisin vaihtaa lääkärin kanssa pari sanaa aiheesta. Ainakin minulla on siinä hyviä uutisia vietävänäni, että olen viime päivinä saanut kolmilitraiseni juotua. Tänäänkään ei puutu enää kuin tilkkanen.

Olin hieman huolissani illalla, kun vatsani hiukan oireili. Mieleen tulee mahdollinen käänteishyljintä tai infektio. Vaimo ilmoittautui kuitenkin syylliseksi (kokki). Hän saattoi olla oikeassa, koska vatsa tuntuu nyt rauhallisemmalta.

Elämä on kovin yksitoikkoista. Muuta ei voi juuri toivoakaan, koska virikkeistä nauttiminen tarvitsee energiaa. Onhan meillä tosin vieras ja muitakin kävi illalla, mutta väsyneenä olen sivupersoona sosiaalisissa aktiviteeteissa.

Kummallista, että ihminen vain voi makoilla ja ehkä nukahdella välillä. Sellaista se on, kun ei ole mistä ottaa. Mitäpä tässä muutakaan. Päivä kerrallaan.

Tämä on nyt todellista leppoistamista.

Ei kommentteja: