En saanut vielä tietoa sytomegaloviruksen tilanteesta. Kyseisen testin valmistuminen vie kuulemma pari päivää.
Iltakeikkani oli haastava, sekä hoitajille että minulle. Aamullinen kanyyli lähti toimimaan, mutta jossakin vaiheessa käteni alkoi kipeytyä sen vierestä. Ilmeisesti suoni alkoi mennä tukkoon tai rikki. Nesteen nouseva paine suonessani tuntui ikävältä. Hoitaja poisti sen ja alkoi etsiä uuttaa paikkaa. Se ei ollut helppoa. Hän sai apua ja parhaimmillaan kolme sairaanhoitajaa etsi käsistäni sopivaa paikkaa kanyylille. Huomasin millasen henkisen paineen tällainen tilanne hoitajille aiheuttaa. Heille tuli selvästi kynnys koettaa uudelleen. He etsivät ja etsivät, mutta pelkäsivät tuottaa minulle uudestaan turhaa kipua. Kyllä niitä reikiäkin sitten tehtiin.
Uskon sairaanhoitajan pyrkivän siihen, että potilaalla on turvallinen olo ja tämä tuntee olevansa hyvissä käsissä. Näin hommat yleensä sujuvatkin. Kun kanyyli ei ala asettua paikoilleen, hoitaja kokee varmasti painetta. Hän haluaa hoitaa hommansa, mutta ei halua tuottaa potilaalle kipua uudestaan ja uudestaan. Vähemmästäkin turhautuu. Tuohon tilanteeseen totuttautuminen ja pistämistaidon lisääminen on varmasti on varmasti yksi hoitajien ammatillisista haasteista.
Tilanne saattoi olla hoitajille haastavampi kuin minulle. Heillä nousi neuvottomuuden tunne ja epäonnistumisen pelko. Minulla ei ollut paineita. Ei pistäminen kivalta tunnu, mutta ei se niin kamalaa ole etteikö sitä kestäisi. Sen kuitenkin tietää, miltä se tuntuu. Säälivätkö he enemmän minua vai minä heitä?
Ilta kului. Lopulta yksi heistä kutsui nukkumatin paikalle ja tämä hoiti homman kerralla.
Sairaanhoitajilla on yleensä rinnassa lappu, jossa lukee joko kokonimi tai vain etunimi ja näiden lisäksi ammattinimike. Minua huvitti kovasti, kun huomasin yhden hoitajan rinnassa lukevan Sari Sairaanhoitaja. Muistattehan Kokoomuksen muinaisen vaaliteeman?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti