Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Voi Eurooppaa!


Nizzan isku tapahtui paikassa, joka on meille tuttu. Itse olen lomaillut siellä kerran, vaimoni useammankin. Tuota rantaa pitkin olen kävellyt ja kuvannut illan valoja ja tapahtumia. Lisäksi paikalla oli eilen kaksi ystäväämme, jotka ihmettelivät sekasortoa, mutta onneksi itse selvisivät.

Näin Euroopan kriisi, jonka osaksi tapahtuneen kaltaiset luen, saapuu kuin kotiportaallemme. No sitä se onneksemme ei ole vielä tehnyt, koska poliittisista syistä iskut näyttävät kohdistuvan ensi sijaisesti Ranskaan.

Euroopan unioni on ollut suuri menestys, koska Euroopan alueella on ollut suhteellisen vähän sotia viime vuosikymmeninä. Ehkä sen aika alkaa olla ohi, vaikka tarvetta olisi.

Nationalismi nostaa päätään. Halutaan pitää kiinni mieluummin omista pienistä eduista kuin yhteisistä suurista. Jos brexit osoittautuu dominoksi, joka saa usean maan irtautumaan unionista, kukaan ei voita mitään. Palaamme historiassa taaksepäin.

Ehdinköhän nähdä päivän, jolloin minun on tehtävä viisumianomus Berliinin matkaa varten, vaihdettavava D-markkoja ja maksettava tullia ostoksistani?

Ehkä suuri maahanmuuttokriisi oli liikaa Euroopalle. Emme osanneet käsitellä sitä yhdessä. Maat alkoivat kyyristellä ja katse kääntyi omaan napaan.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaiset viisumihöpinät kannattaa laittaa ihan vain lääkityksen piikkiin. Ei suomalainen ole tarvinnut alle kolmen kuukauden matkaan mitään viisumia vuosikymmeniin. 3 kuukautta on muuten yksi raja, jolloin Schengen-maassa pitää tehdä maassaoloilmoitus.

Ihme populistisia käsityksiä joillain. Nizzan terroristi oli muuten taas musulmaani eikä asialla tietenkään ole mitään yhteyttä tekoon. Lisäksi kysymyksessä on yksittäistapaus jota ei saa yleistää. Emme saa antaa pelolle sijaa ja lopuksi tuo teko lopetti Ranskan ja Euroopan sellaisena kuin me sen tunnemme. Vahvistusta ISISin organisaatiolta odottaessa.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos "mielenkiintoisista" kommenteistasi. Ilmeisesti historiasihtisi ei ole kovin pitkä. Muutaman kymmenen vuoden suotuisa kehitys ei tarkoita sitä, että se jatkuu loputtomiin. Kummastelen, että määrittelet tapahtuman yksittäistapaukseksi, kun ajatellaan Ranskan tapahtumia. Tietenkin Ranskan presidentti sanoo, ettemme saa antaa pelolle sijaa. Maa on käytännössä sodassa. Kummankin osapuolen valitsema tie johtaa tapahtumien jatkuvaan uusiutumiseen. Sitä mitä laajasti ottaen tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, ei tiedä kukaan. Historia osoittaa kuitenkin, että melkein mikä vain on mahdollista. Tuo pyörittelyäni ei ehkä kannata lukea aivan kirjaimellisesti. Mukavaa kesää!