Tuntuu kuin olisin ollut jonkin kukan sipuli, joka alkaa tunkea kasvuaan maanpinnalle ja kenties joskus puhjeta loistoonsa.
Kun vointini parantui leukemiahoitojen jälkeen ja elämä näyttikin jatkuvan, olin hukassa. En tiennyt mitä tekisin takaisin saamallani elämällä.
Nyt asiat selkeytyvät. Minulla on tuntuma sairauden seurauksiin, jotka rajoittavat toimiani, mutta haluan seilata ne purjeet pullollaan, mitä minulla nyt on. Intoni saattaa vauhdittaa minua liikaa, mutta ei se mitään. Levätään silloin kun väsyttää.
Kontrollit tulevat muistuttamaan minua syövästä, mutta toivon, että muut asiat valtaavat sijaa mielestäni. Into toivottavasti saa katseeni kääntymään tulevaisuuteen, vaikka pitkän elämän todennäköisyys ei ehkä ole sama kuin muilla ikäisilläni miehillä. Nautin elämästä niin kauan kuin sitä on.
Minusta tuntuu, että tuleva elämäni tulee olemaan käytännön tekemistä. Jouten ollessa aika käy pitkäksi. Jos vielä opiskelen jotakin, toivon voivani toteuttaa sitä mahdollisimman vähällä pänttäyksellä ja mieluummin runsaalla tekemisellä. Täytyy muistaa myös se, että omin nokkineen voi nykyään oppia melkein mitä vain. Netin kautta on kätevä selvittää asioita. Jos suomeksi ei löydy, englanniksi todennäköisesti löytyy.
Arkielämässä tärkeää on prosessi. Päämäärät toteutuvat jos toteutuvat.
Hoitelen kotiasioita, laitan ruokaa ja sen sellaista. Muutoin yritän olla rönsyilemättä ja keskittyä taiteen tekemiseen. Voin edetä ongelmalähtöisesti. Se on tehokas oppimisen muoto. Aina kun puuhissani tulee vastaan tänka på, voin oppia selvittämällä ongelmaa.
Voi olla, että tulee apatiavaiheita, mutta ajetaan nyt, kun on hyvä vauhti.
Nyt kun etsimme uutta kotia, on hauska oppia, mitä asuntokauppa on nykypäivänä. Näyttää olevan jotakin aivan muuta kuin se, mistä meillä on kokemuksia. Netti on muuttanut senkin. Tosin asunnon esittely paikan päällä on edelleen homman ydintä.
Pitää muistaa, että isoisän hommat kuuluvat prioriteettilistalla korkealle tässä elämänvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti