Aamulla menin kakkoskerrokseen kliinisen fysiologian laboratorioon. Meikun pääovesta tullaan muuten kolmanteen kerrokseen. KLF on tornin pohjoispuolella olevassa matalassa rakennuksessa.
Ensin tehtiin spirometria. Hengitin putken läpi. Nenässä oli nipsu. Putki oli avonainen, mutta kytketty kyljestä johonkin laitteeseen. Sitten palkeet täyteen, nopea puhallus ulos ja päälle keuhkojen sinnittely niin tyhjiksi kuin onnistuu. Jossakin vaiheessa piti pidätellä hengitystä. Tulos näkyi käyränä ruudulla. Operaatio uudistettiin useita kertoja, kunnes saatiin riittävä määrä tarpeeksi samanlaisia käyriä.
Sitten hengitin Ventoline-inhalaattoria ja siirryin käytävään noin varttitunniksi. Sen jälkeen ensimmäisen kaltainen operaatiosarja toistettiin.
Hoitaja oli pidättyväinen. Ei juuri puhunut muuta kuin mikä oli välttämätöntä. Hoiti hommansa.
Kysyin häneltä, mikä on keuhkojeni tilavuus. Ennen kuin hän ehti vastata, mieleeni alkoi jostakin nousta määrä 4,5 litraa. Kai se on ollut keuhkojeni tilavuus joskus ennen. Sama oli lukema nytkin.
Siirryin taas käytävään odottamaan. Sitten minut kutsuttiin toiseen huoneeseen diffuusiokapasiteettitutkimusta varten. Tällä hoitajalla oli sama sukunimi kuin minulla ja siitä juttu lähtikin mukavasti kulkemaan. Hän oli hyvin ystävällinen ja seurallinen. En ole sukua hänen miehelleen.
Tällä kertaa puhaltelin äskeisen tapaisen sarjan pullomaisen esineen esineen kautta johonkin laitteeseen. Kun äsken tutkittiin putkistoani, nyt selvitettiin, miten happi siirtyy verenkiertoon. Taas syntyi käppyröitä. Välillä pidettiin neljän minuutin tauko ja sitten uusi kierros. Käyrät tuntuivat olevan linjassa spirometriatulosten kanssa.
Luulen, että keuhkoni ovat kunnossa.
Sitten siirryin Kolmiosairaalan päiväpolille odottamaan kantasolunäytteen ottamista. Minut kutsuttiin toimenpidehuoneeseen suunnilleen silloin kuin pitikin. Huoneessa oli hoitaja, laboratorioihminen, seniorilääkäri ja erikoistuva lääkäri. Huoneessa oli koko operaation ajan oikein mukava tunnelma. Huumoriakin viljeltiin. Minä olin seurueen ainut mies.
Tällä kertaa kyseessä oli paitsi toimenpide myös opetustapahtuma. Valitsin ottopaikaksi ylärinnan. Erikoistuva piikitti puudutusaineen ja alkoi poraushommiin meisselimäisen instrumentin avulla. Hän ei onnistunut saamaan näytettä. Ei ehkä raaskinut painaa riittävästi eikä päässyt tarpeeksi syvälle. Jossakin alkuvaiheen aikana seniorilääkäri teki jotakin poikkeuksellista. Hän piti käsiään vasemman käteni päällä. Taisi olla puudutuspiikityksen aikana. Halusi selvästi rauhoittaa minua. Tämä tuntuu yleensä kuuluvat hoitajien hommiin. Hoitaja kommentoi asiaa. Lääkäri oli vienyt hänen hommansa. Sanoin, että oikea käteni on vielä vapaana.
Erikoistuva luovutti poraushomman seniorille. Tämä hoitikin asian kokenein ottein valmiiksi. Näytteen imeminen luuytimestä voi tuntua ikävältä. Nyt se ei tuntunut ollenkaan. Kommentoin, että ylhäältä tuntuu vähemmän kuin lonkasta. Lääkärin mukaan alipaine tuntuu vähemmän isommassa luussa.
Seuraava rasti oli kolmoskerroksen labrassa. Minua vanhempi ukko piti minulle seuraa odotustilassa Kopissa hoitaja alkoi ottaa verinäytettä vasemman käteni taipeesta. Ei onnistunut, vaikka hän käänteli neulaa reiässä. Seuraava yritys tehtiin oikeasta käsitaipeestani. Yhtä huono onni. Seuraava neula etsi verta vasemmasta kämmenselästäni. Ei onnea. Hoitaja pyysi toisen hoitajan jatkamaan. Tämä päätyi kokeilemaan oikean käteni ranteen ja kyynärpään puolivälistä. Hoitajat tekivät yhteistyötä. Verta alkoi tulla ja riitti muutamaan putkiloon, mutta sitten lähde alkoi ehtyä. Tuli kumminkin vielä sen verran, että hoitajat arvelivat tavaran jakamalla riittävän.
Perästä kuuluu sanoi torventekijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti