Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

torstai 9. maaliskuuta 2017

Olen tainnut saada jonkun örkin

Eilen oli hyvä meininki, mutta tänään pitää hissutella.

Olen saanut jonkun pöpön. Se on varmaan sama, josta vaimoni on toipumassa. Yskittää. Tuntuu putkessa. Kuumetta ei ole. Hiukan väsyttää. Eilinen menokin saattaa ramasta.

Tauti on sitkeä ja voi nostaa kuumetta. Jos lämpöni nousee yli 38 asteen, minun on lähdettävä Meikun poliklinikalle. Luultavasti saan siinä tapauksessa antibioottikuurin, ihan varmuuden vuoksi. Ei pystytä selvittämään nopeasti, onko kyse viruksesta vai bakteerista.

Pysyttelen kotosalla. Menemisiä on jo peruttu. Asioilla pitää kuitenkin käydä.

Jos on huono onni, yskiminen johtuu käänteishyljinnästä, mikä on huono juttu keuhkoissa. Veikkaan kuitenkin pöpöä, mutta täysin varma ei voi olla. Luulin taannoisen ihottumani johtuvan influenssarokotuksesta, mutta kyse olikin käänteishyljinnästä.

Paastoan jumppahommista.

Kun on mennyt hyvin, tulee ehkä perusteeton tunne siitä, että kyllä tässä pärjäillään. Ajattelin ettei vieraallamme ollut ja vaimoni sairastama pöpö tartukaan minuun, mutta taisin olla väärässä. En ole rautaa, vaikka hyvin jakselenkin.

Etsin netistä tietoja yskän ja kantasolusiirteen mahdollisesta yhteydestä. Löysin Duodecimin tuoreen artikkelin kantasolusiirteisiin liittyvistä käänteishyljintäoireista.   Artikkelissa sanotaan, että "Keuhkojen oireet ovat kroonisen käänteishyljinnän vakavimpia ilmenemismuotoja." Tiistaiset puhaltelut tuntuivat sujuvan niin hyvin, että tästä ei liene kysymys. 

Taistelu ei ole vielä ohi, koska artikkelin mukaan krooniset käänteishyljintäoireet voivat ilmaantua vuosienkin jälkeen siirteen saamisesta. 

Huomenna tapaan hematologin ja saan varmaan kuulla äskeisten kokeiden tuloksista. 

On mukavaa olla elossa. Hyvinkin voi käydä. Nyt tuntuu tärkeältä maalata. Olen tänäänkin etsinyt parempaa värisointua. 




Ei kommentteja: