Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Munakoisopaistos


Tautini ei ole ärmäköitynyt, mutta se on. Jonkin verran yskittää. Tulee syvältä. Kuume ei ole noussut, ainakaan vielä. Vaimokin yskii vielä hiukan.

Pysyttelemme kotona, jotta tauti ei leviä. Tuntuu olevan tarttuvaa. Taidan jättää huomisen piirustusillankin väliin.

Vaimoni oli laittanut jonkin aikaa sitten Facebook-seinälleni linkin munakoisipaistosohjeeseen. Asia esitetään kätevästi runsaan minuutin videona. Tarpeitakin oli hankittu. Tein tänään lounaan ohjetta mukaellen.


Tästä kuvakertomuksesta käy ilmi, miten homma hoituu.





















Ohje neuvoo ripottelemaan päälle fetajuustoa. Meillä oli sitä, mutta se oli mennyt homeeseen. Vaimo ehdotti Koskenlaskija-juustoa. Hieman nikottelin, mutta laitoin sitä.

Kehotettiin lisäämään tomilhoa. Googlen ehdotuslistalla oli ehdotus käännökseksi portugalin kielestä. Sana tarkoittaa tinjamia. Sitä ei ollut. Laitoin oreganoa. Kuulostavat korvaani aika samalta, mutta eivät varmaan ole.

Ohje näyttää ehdottavan vartin paistoaikaa. Laitoin kännykän hälyttämään. Ei näyttänyt kypsyneeltä. Kellotin viisi minuuttia lisää, sama uudestaan ja vielä kerran. Sitten vaikutti kypsältä. Olisi voinut kuitenkin olla vielä viisi minsaa, mutta pelkäsin, että mozzarella sulaa pohjalle.

Suola oli jäänyt pois, mutta sitähän sai. Vaimo keksi raastaa annokseensa parmesania. Minä peesasin ja totesin hienoksi ideaksi. Mozzarella oli mukavan venyvää ja parmesan kruunasi ruoan.

Hyvää oli.





Ei kommentteja: