Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kerran kuolemme

Olen kai hieman levoton tapaus. Tällainen monen päivän pyhä jakso tuntuu pitkältä, mutta erityisesti minun kuten myös muiden, on syytä muistaa, miksi pääsiäistä vietetään. 

Minä olen päässyt vauhtiin leukemiahoitojen jälkeen ja elämä maistuu minulle. Jos en olisi saanut hoitoja, olisin jo pois täältä, toisessa olevaisuudessa. Akuutti myelooinen leukemia tappaa nopeasti, jos mitään ei tehdä. 

Tapasin tänään hematologin Meilahdessa. Minä olen luultavasti ylioptimistinen paranemiseni suhteen ja hyvä niin. Lääkäri ei maalaillut mitään, mutta minulle on tänään tullut tunne siitä, että tämä ei ole vielä ohi. 

Suuni oli hyvässä kunnossa eikä sammasta tainnut juuri näkyä. Tässä vaiheessa siellä ei liene käänteishyljintää. Testorteronitasoni oli laskenut. Siksi sain uuden Testogel-geelin määräyksen ja olen   jo aloittanut uudestaan sen käytön. Kysymys on luitteni kestämisestä. 

Kolesteronitasoni on noussut kuuteen ja puoleen. Lääkäri sanoi, että asialla on merkitystä syöpähoitojeni kannalta ja niinpä aloitan tänään statiinilääkityksen. 

Tuoreen verikokeeni tulokset olivat kohtuullisen hyvät. Kreatiniiniarvoni oli riittävän alhainen, jotta saatoin saada tänään Zometa-tiputuksen. Tämäkin hoito annettiin luitteni parhaaksi. 

Viimeisimmän minulta otetun luuydinnäytteen mukaan minulla ei ole jäännöstautia. Minua on alkanut kiinnostaa, mikä on tarkka lukemani. Olen lukenut jostakin, että terveelläkin ihmisellä voi olla jokin pieni määrä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Hoitaja kaivoi tuloksen tietokoneelta. Se on <0,001 prosenttia. Parempaa lukemaa en varmaan voisi edes saada. 

Päiväsairaalassa viistosti minua vastapäätä nukkui liikkumattomana minulle tuntematon nainen, joka näytti tutulta. Hänkin oli tiputuksessa. Ehkä olen nähnyt häntä sairaalassa. Samoin minäkin olen nukkunut ollessani huonossa kunnossa sairauteni aikana. Olin surumielinen hänen puolestaan, vaikka en tiedä, mitä hänelle kuuluu ja kuka hän on. Toivottavasti asiat ovat hyvin. 

Etsin tänään netistä tietoa jäännöstaudista. Löysin Duodecimin artikkelin (Aikuisten akuuttien leukemioiden nykyhoito), jossa kerrotaan hätkähdyttävä tieto. Kopioin sen tähän:

Iäkkäillä on usein voimakkaan hoidon antamista haittaavia sairauksia ja reftaktorisempi leukemiatyyppi. Remissioluvut vaihtelevat 30 - 70 %:iin. Vuosina 2002 - 2009 HYKS:ssä hoidettiin 63:a yli 65-vuotiasta AML-potilasta remissioon pyrkien. Heistä 65 % saavutti remission, ja neljän vuoden kuluttua 23 % oli elossa. 

En ole aivan niin vanha kuin nuo hoitoja saaneet potilaat, mutta ikäni alkaa samalla numerolla. Neljän vuoden kuluessa kolme neljästä heistä oli poistunut keskuudestamme. 

Olen kiitollinen näistä päivistä ja siitä, että saamme yhdessä vaimoni kanssa suunnitella tulevaisuuttamme. Vain Luoja tietää, millainen siitä tulee. 

Uskominen on vaikea asia järjelleni, mutta haluan uskoa, että minut on lunastettu ja että minulle käy hyvin. 

Kirjoitan taas lauantaina. Hyvää pääsiäistä kaikille! 





Ei kommentteja: