Kerrottiin, että juhlat järjestettiin viimeisen kerran vanhalla konseptilla.
Minä olen osa Suomen satavuotiasta historiaa. Olen 63-vuotias joulukuun kuudentena, jolloin tasaluku tulee täyteen. Kun synnyin, Suomi oli 36-vuotias.
Olen syntynyt kymmenkunta vuotta sodan päättymisen jälkeen. Kannan nuoren Suomen kokemuksia olemuksessani. Olen sotaorvon ja evakon poika.
Sisällissota on minulle ollut kaukaisempi asia kuin toinen maailmansota, mutta olen ollut siitäkin tietoinen.
Ymmärrän, että tämän päivän nuorille Suomen sotakokemukset ovat kaukaisia asioita. Heidän kuuluukin katsoa tulevaisuuteen.
Koulussani järjestettiin ennen hyvin perinteisiä valmistujaisjuhlia keväisin. Sitten ne päätettiin muuttaa. Viime vuosina ohjelma on rakentunut kevyen musiikin varaan. Nuorille on esitetty sellaista, mitä he kuulevat muulloinkin.
Entisaikojen juhlaperinne nousi yhteiskunnan vanhoista arvoista. Onko se hyvää kehitystä, että suomalaiset juhlat näyttävät samoilta kuin juhlat muissakin maissa? Toivon, että veteraanipäivän juhlia tullaan muuttamaan pieteetillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti