Kävin eilen tukikeskustelussa Meikussa. Minulle selkeni käsitys siitä, että minä en tule pitkään aikaan palautumaan ennalleni. Elimistöni on kokenut niin kovia, että sen on saatava paljon aikaa prosessoida tapahtunutta.
Minun on osattava varata aikaa lepäämiseen. On opittava uusi aktiivisuuden taso, joka on aikaisempaa selvästi alhaisempi.
Ulkoinen olemukseni hämää. Minusta saa sellaisen vaikutelman, että olen täysin parantunut ja palannut entiselleni. Niin ei ole käynyt. Minä jaksan touhuta muutaman tunnin kuten ennen syöpiäni, mutta sitten minun on hidastettava vauhtia.
Minä voin elää pitkäänkin, mutta sen todennäköisyys ei ole palannut ennalleen. Tulen kulkemaan kolmea riskiä kantaen. Nämä ovat sairauden uusiutuminen, tulehdus ja käänteishyljintä. Kaikilla voi olla vakavia seurauksia. Iäkkääksi eläminen on kuitenkin mahdollista.
Elämän palikat on aseteltava oman jaksamisen mukaisesti. Tämä on syytä muistaa myös uuden kodin valinnassa. Muuttohankkeen edistämisessäkin on edettävä voimien mukaan. Asuntovaihtoehtoja tosin jaksan tutkia pitkäänkin.
Presidentti Kekkonen oli toimen mies. Hän teki jopa hieman kuvataidetta (UKK taiteilijana). Yhden teoksen nimeksi tuli "Niin on, jos siltä näyttää". Tuo ei sovi minun sloganikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti