Kävin vuonna 2013 lääkärissä ihmettelemässä väsymystäni. Syytä ei löytynyt. Seuraavan vuoden puolella diagnosoitiin imusolmukesyöpä. Palasin töihin seuraavana syksynä. Vuoden päästä väsytti taas. Mietin silloin, voisiko väsymys johtua menneestä tai kenties tulevasta syövästä. Menin lääkäriin. Tapaaminen johti jatkotutkimuksiin ja löysin itseni Meilahdesta potemasta leukemiaa.
Nyt elän koeponnistusvaihetta. Työ sujuu, mutta olen hirvittävän väsynyt. On tässä toki muutakin vipinää kuin kouluhommat.
Johonkin tutkimukseen osallistuneiden potilaiden enemmistö kärsi pitkään väsymyksestä hoitojen jälkeen. On siis luonnollista, että olen väsynyt, kun olen palannut työelämään.
Olen ehkä traumatisoinut näiden kokemuksieni vuoksi tai lievemmin sanoen ehdollistunut. Viime kuussa otettu luuydinnäytteeni oli puhdas. Leukemia on kuitenkin nopea, kun alkuun pääsee. Vuoden 2015 elokuun lymfoomakontrollissa ei todettu mitään huolestuttavaa. Marraskuussa kävi niin kuin kävi.
Erään potilastoverini jäännöstauti alkoi kasvaa hurjaa vauhtia ja sitä seurasi uudet sytostaattihoidot. Hän on toipunut hyvin.
Olen nyt sisäistänyt, että asuntohankkeessamme on otettava huomioon vaimoni mahdollinen pikainen leskeys. Meidän pitää pohtia, miten hänen olisi hyvä jatkaa siinä tilanteessa.
Istutetaan kuitenkin omenapuita.
Jos tulee kolmas kutsu, lähden taas rintamalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti