Kenen rauha?

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän mielessä on muistoja tapahtumista ja asioista, jotka vaikuttavat siihen miten kokee ympärillä tapahtuvaa. Otan esimerkiksi rauhanmerkin.

Rauhanmerkki näyttää nuorten silmissä luullakseni neutraalilta pasifismin tunnukselta. Minun mielessäni se yhdistyy hippiliikkeeseen ja vasemmistolaisuuteen. Siinä on myös kaikuja ydinaseriisunnasta.

Minusta näyttää kuin merkissä olisi ympyrän keskellä pystyssä oleva raketti tai ohjus. Se ei ehkä ole sattumaa. Merkki on suunniteltu lippuviestinnässä käytettyjen N- ja D-kirjainten vastineiden pohjalta.  Nämä viittaavat sanoihin nuclear disarmament, joka tarkoittaakin juuri ydinaseriisuntaa.

Merkin käyttö sai pontta siitä, että USA kävi vuosikausia tuhoisaa ja turhaa sotaa Vietnamissa.

Neuvostoliitto ja USA kilpailivat ydinaseiden tehoilla ja määrillä. Niiden rajoittamisesta keskusteltiin niin sanotuissa SALT-neuvotteluissa, joita käytiin Suomessakin. USA tunnetusti käytti ydinaseita toisen maailman lopussa saadakseen Japanin lopettamaan sodankäynnin.

Lapsuudessani ja nuoruudessani pelättiin, että ydinasevarustelu kärjistyisi sodaksi, joka tuhoaisi koko maapallon. Onneksi kumpikaan puoli ei ole uskaltanut käyttää näitä tuomiopäivän aseita. Vaara ei ole kokonaan ohi, mutta asia ei ole enää samalla tavoin pinnalla.

Neuvostoliitto sai asetelman vaikuttamaan hieman siltä, että nimenomaan sen omat ydinaseet ovat rauhan asialla, vaikka kaikki ymmärsivät ajatuksen ristiriitaisuuden. Tämäkin vaikuttaa mielleyhtymiin, joita rauhanmerkki minussa herättää.

Rauha on ikuinen tavoite. Ydinaseet pönöttävät yhä siiloissaan, mutta tavanomaisetkaan aseet eivät ole kadonneet mihinkään ja niiden rinnalle on tullut yhä monimutkaisempia tekniikan kehitykseen perustuvia järjestelmiä. Kaikkien käyttäminen aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä.

Rauhan asia ei kuulu kenellekään erityisesti. Se kuuluu meille kaikille.

Vähän outo lintu

Kävimme äsken vaimoni kanssa uimassa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistamassa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, sain hemapolilta luvan kyseiseen altaaseen.

Miesten puolella saunassa oli eturauhaspotilaiden keppijumppaporukkaa. Juteltiin niitä näitä. Oli mukavan veljellinen tunnelma. Syöpäkokemukset yhdistivät.

Olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi viimeaikoina. Tunne johtuu siitä, että niin moni Kolmiosairaalasta tuttu potilas on kuollut. Toinen syy on se, että Meilahteen jäi tutuksi tullut lääkäri- ja hoitajaverkosto. Seurantani on toki pätevissä Tyksissä käsissä, mutta sairausajan kokemukset eivät yhdistä minua ja täkäläistä hemapolia.

Sekin vaikuttaa, että tunnen itseni hieman poikkeavaksi siinä suhteessa, että voimani ovat vähäisemmät kuin useimmilla ikäisilläni eläkeläisillä.

Nämä ovat omia tuntemuksiani, jotka eivät luultavasti ole ainutlaatuisia. Tunteet johtuvat sairaushistoriastani. Minua ei syrjitä.

Voin keskustella vertaisteni kanssa Facebookin Allogeenisen kantasolusiirteen saaneiden ryhmässä. Olisi kuitenkin mukava tavata kohtalotovereita myös kasvokkain. Minun kannattaa varmaan tutustua lähemmin täkäläisen syöpäyhdistyksen toimintaan.

Taidamme ottaa vaimoni kanssa tavaksi käydä uimassa Meri-Karinassa. Vitsailimme lähtiessämme sieltä, että paikassa on tulevaisuuden. Nyt voimme käydä uimassa hyvinvointikeskuksessa. Viereisessä rakennuksessa tarjotaan hoivapalveluja ja sen toisella puolella on saattohoitola. Mustaa huumoria, mutta realistista.

Meri-Karinan palvelutarjonta kuvastaa sitä, miten hyvin Suomessa asiat ovat.

Olen outo, mutta onnekas.

Stoalaista maalaamista

Myöhemmän ajan roomalaiset stoalaiset kehottivat elämään sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Sellaisiin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, kannattaa mukautua.

Tuo ohje sopii minulle hyvin. Sille, että syöpä on vienyt merkittävän osan voimistani, en voi mitään. Ei kannata potkia tutkainta vastaan.

Asian voi myös kääntää toisin päin. Ei kannata murehtia sitä, että voimat eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä vaan keskittyä siihen, mihin voimat riittävät.

Olen opiskellut hieman kieliä viime aikoina. Olen kuitenkin huomannut, että asiat tarttuvat kovin huonosti päähäni. Kielien harrastaminen on varmaan hyväksi aivoille, vaikka tulokset eivät olisikaan kovin kummoisia. Voihan tuota jatkaa, mutta ilman paineita.

Olen alkanut taas maalata. Vesivärien käyttäminen sopii hyvin tilanteeseeni. Välineet voivat olla jatkuvasti esillä. Homman voi aloittaa ja lopettaa milloin vain.

Voin vetää muutaman väriläiskän ja mennä sitten sänkyyn huilaamaan. Kohta voin palata katsomaan, miltä työ näyttää, kun värit ovat hieman kuivuneet. Voin jatkaa työtä, kunnes tunnen taas tarvitsevani lepoa. Muistin vanhenemisestakaan ei ole niin haittaa.

Hyvä näinkin.

Mitä yhteistä on laturilla ja muovikassilla?

Muovikassien käytön ympäristövaikutukset nousevat aika ajoin otsikoihin. Viimeksi lukemani jutun mukaan pellavasta (muistaakseni) tehdyn kassin ympäristökuorma on niin iso, että muovikasseja voi ostaa hyvin suuren määrän ennen kuin ollaan tasoissa. Tiedä sitten, miten luotettava tämän uutisen lähde oli.

Minullekin on tullut tavaksi kuljettaa kassia ostoksia varten taskussani.

Muovikassiboikotilla ei kuitenkaan maailmaa pelasteta.

Jätätkö laturin pistorasiaan, kun kännykkäsi on latautunut? Joskus huolehdittiin siitä, että laturi kuluttaa turhaan sähköä, jos se jää seinään. Sitten luin uutisen, jonka mukaan ajamalla autoa sekunnin verran vähemmän vuodessa säästää energiaa saman verran kuin pitämällä laturin pois seinästä silloin kun ei lataa.

Meillä on ehkä taipumus tehdä sellaisia "ilmastotekoja", joiden eteen ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa.

Jos uskoo salaliittoteorioihin, voisi ajatella öljyteollisuuden varta vasten kiinnittäneen huomiomme epäolennaisuuksiin. Tuskinpa sentään.

Mikä on nyt olennaista? Varmaan on syytä pohtia autoilun, matkailun, asumisen ja ruokavalintojen ympäristövaikutuksia.

Suomen virallisten kielten hermeettinen erillisyys

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että ruotsin- ja suomenkielisten koulujen pitää olla erillään. Taustalla lienee kielivähemmistön pelko siitä, että heidän lapsensa eivät muutoin oppisi kunnolla ruotsia ja että jatkuva kielirajan ylittävä vuorovaikutus vähitellen hävittäisi vähemmistökielen.

Pelko ei ole aiheeton.

Asiassa on toinenkin puoli. Me suomenkieliset tankkaamme ruotsia viisi tai kahdeksan vuotta, mutta emme opi puhumaan sitä sujuvasti. Minunkin ruotsini on kuin jäälautta, josta suurin osa on piilossa. Pohjaa on runsaasti, mutta sitä on vaikea saada käyttöön. Tuskinpa tilanne on minun koulupäivistäni ratkaisevasti muuttunut.

Riikinruotsalaiset erottavat suomensuomalaiset ja -ruotsalaiset toisistaan siitä, että vain jälkimmäiset puhuvat ruotsia sujuvasti. Pohjoismaisissa kokoontumisissa muut kuin äidinkielenään suomea puhuvat voivat tapailla skandidaviskaa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.

Minulla on melkein kylmä hiki otsalla, jos syystä tai toisesta haluan vierailla jossakin ruotsinkielisessä laitoksessa.

Nämä ovat tietenkin kärjistyksiä.

Minusta kotimaisten kielten arkikäytön hermeettistä erillisyyttä voitaisiin lieventää siten, että annettaisiin kummankinkielisille koululaisille mahdollisuus olla jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa.

Erään eteläsuomalaisen kaupungin syrjäkylässä tehdään tällä saralla rohkeaa pioneerityötä. Syynä on paikallisen koulun ylläpitokustannukset. Lakkauttamisen ehkäisemiseksi sekä ruotsin- että suomenkielinen koulu toimivat samassa pihapiirissä ja joitakin toimintoja on yhdistetty. Musiikki- ja liikuntatunteja pidetään kaksikielisesti yhteisissä ryhmissä. Juhlat ja kerhot ovat yhteiset. Nekin toteutetaan molemmilla kotimaisilla.

Olisi hienoa, jos tehtäisiin seurantatutkimus järjestelyn vaikutuksista koululaisten kielitaidon moninaisuuteen.

Syöpä ja uskomushoidot

MOT:n Salvaa syöpälääkkeeksi -ohjelmassa käsiteltiin uskomuslääkinnän käyttöä syöpähoidossa.

Ohjelmassa kerrottiin potilaista, jotka ovat kieltäytyneet ainakin osasta lääketieteellisiä hoitoja ja henkilöistä, jotka edustavat uskomushoitoja tavalla tai toisella.

Minua kaksi syöpää kokeneena esitetyt tarinat puistattavat. Joku sanoi vakavalla naamalla, että potilaan pitää itse ottaa vastuu sairauksistaan. Hänen tapauksessaan se tarkoitti uskomushoitojen käyttöä. Miten joku voi ajatella ajatella noin?

Minä luotin lääketieteellisiin hoitoihin. Olisin ollut aivan avuton ilman hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Miten olisin voinut turvautua huhupuheissa kehuttuihin ihmekonsteihin?

Minua kehotettiin olemaan käyttämättä niin sanottuja vaihtoehtohoitoja, koska niillä voi olla ennakoimattomia yhteisvaikutuksia lääketieteellisten hoitojen kanssa. Minusta tämä oli erittäin perusteltua ja uskoin siihen. Olen vielä hengissä.

Ohjelmassa haastateltiin lääkäri Antti Heikkilää, joka viittasi lääkeyhtiöiden bisnes-intresseihin. Niitä epäilemättä on, mutta en usko mihinkään suureen salaliittoon. Miten voisi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa myymällä tehottomia tuotteita, joiden käyttö tapahtuu koulutettujen lääkäreiden ohjauksessa?

Ohjelmassa kahdessa anonyymeinä esitellyistä tapauksista, joissa oli turvauduttu uskomushoitoihin, kummassakin potilas oli sijoittanut asiaan 20.000 euroa. Miten lienee tarjoajien taloudellisten intressien laita? En tiedä, laskettiinko mukaan matkakustannuksia. Ainakin yksi oli tehnyt pitkän matkan hoitoja saamaan.

Jos jokin uskomushoidoissa käytetty aine osoittaa toimimisen merkkejä, totta kai sitä kannattaa tutkia tieteellisin menetelmin ellei kyse ole pelkistä huhupuheista tai itsestään selvistä uskomuskonsteista. Kun leukemian hoitoon etsittiin aikoinaan toimivia hoitoja, kokeiltiin melkein mitä tahansa, kunnes alkoi tulla tuloksia. Voihan potentiaalisia ideoita löytyä vaikka kansanperinteestä.

Ymmärrän toki potilaiden epätoivon, jos lääkärit nostavat kätensä pystyyn. On ymmärrettävää etsiä apua mistä tahansa. On julmaa, jos tällaisissa tapauksissa potilaita petetään, tietysti muissakin.

Minä olen etuoikeutettu, koska saamani hoidot ovat toimineet.

Oma rakas napa

Kun ihminen on pulassa, hän keskittyy toimimaan niin, että saa elämänsä vakiintumaan. Se on luonnollista. Ennen vanhaan useimpien elämä oli jatkuvaa pyrkimistä säällisiin elinolosuhteisiin. Valitettavasti monissa maissa se on sitä yhä monille.

Täällä Suomessa elintaso on hyvin korkea. Hyvin moni meistä elää vähintään yhtä mukavasti kuin ruhtinaat ennen.

Ihminen on kautta historian vaalinut omaa napaansa. Elämä on ollut sellaista, melkein pelkkää työtä leivän eteen. Ihmisen toimet ruoan hankkimiseksi kuluttivat luontoa aika vähän.

Katseemme on jumittunut omaan napaan.

Hesarin kertoo selkokielisesti Nature-lehden artikkelista, joka kertoo, mikä on elämänmuotomme vaikutus. Voit lukea uutisen täältä: Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 prosenttia, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat (saattaa olla maksumuurin takana).
Nature on vaikutusvaltainen tieteellinen julkaisu.

Puolella maapallon jäättömästä pinta-alasta tallustaa karjaa tai kasvaa sille rehua.

Lihasta ja maitotuotteista saamme vain noin viidenneksen kaloreista ja hieman yli kolmanneksen proteiineista. Näiden tuotanto aiheuttaa 80 prosenttia kasvihuonepäästöistä.

Kolmannes tuotetusta ruoasta menee haaskuun.

Miten saisin silmäni irti navastani?

Kumpi voittaa - hallitus vai oppositio?

Saapa nähdä, miten hallituksen lopulta käy. Kaksi kovaa on asettunut toisiaan vastaan ja arvovalta turpoaa kummallakin puolella.

Hallitus päässee kuiville luottamusäänestyksessä ja voinee säätää irtisanomislain yksinkertaisella enemmistöllä. Asia voidaan hoitaa vankasti säännösten mukaan näin, mutta silti voi kysyä, onko se viisasta.

Poliittisten lakkojen oikeutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta epäilemättä niitä järjestetään, jos hallitus vie hanketta eteenpäin. Sosialidemokraattien kannatus on viimeisten mittausten mukaan vahvin. Lakkoilu todennäköisesti lisäisi sitä entisestään, ja ensi vuonna pidetään vaalit. Uusi hallitus mahdollisesti kumoaa tämän hallituksen uudistuksia.

Tilanne on kärjistynyt, ja uudistuksen toteuttamista perustellaan muun muassa sillä, että lainsäädäntövalta ei kuulu työmarkkinajärjestöille. Tottahan se on.

Vaikka enemmistön argumentit olisivat kuinka pätevät, olisi minusta silti syytä miettiä, kannattaako sen tehdä sellaista muutosta, joka jättäisi vähemmistön katkeraksi.

Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen mukaan uudistus saisi yrittäjät palkkaamaan lisää työntekijöitä. Asiaa on kysytty yrittäjiltä itseltään. Olen itse opiskellut markkinointia ja käsitykseni mukaan ostoaikomusten tutkiminen on hyvin haastavaa. Kuluttajien on hyvin vaikea arvioida etukäteen, ostaisivatko he jonkin uuden tuotteen, jos sellainen tulisi markkinoille. Mittaus voi näyttää vihreää valoa hankkeelle, joka voi silti epäonnistua, koska ostoaikomukset eivät toteudukaan.

Mietin, päteekö sama yrittäjien rekrytointiaikomuksien mittaamiseen. Varmaa vastausta on mahdotonta antaa.

Suomessa on pitkät perinteet asioiden kolmikantaisesta päättämisestä. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet lakihankkeissa mukana, vaikka asia ei oikeastaan niille kuuluisi. Lopputulos on saatu aikaan, vaikka mikään taho ei ole saanut kaikkea haluamaansa läpi. Tulos on ollut kompromissi.

Asia on monimutkainen. Kataisen johtamassa niin sanotussa sixpack-hallituksessa oli nimensä mukaisesti kuusi puoluetta, oikealta ja vasemmalta. Asioihin saatiin useita näkökulmia, mutta valmista oli vaikea saada aikaan.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kannattaa lukea Sixten Korkmanin punnittu näkemys (Muistosanat kolmikannalle?) tämän päivän Hesarista.

Rajattu uintilupa ja kikkakolmonen

Kysyin tänään siirrehoitajalta, saanko jo käydä uimahalleissa. Hän suositteli painokkaasti olemaan tulehdusvaaran vuoksi vielä käymättä. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistaman hyvinvointikeskus Meri-Karinan altaaseen sain kuitenkin luvan mennä. Siellä on ilmeisesti hygienia-asiat mitoitettu syöpäläisille. Ehkä sinne ensi maanantaina.

Kävin kesällä meressä uimassa, kun olimme Turun saaristossa. Silmäni eivät pitäneet siitä, joten kai ulkovesiäkin on syytä vielä välttää.

Kokeilen nyt rytmittää päiväni tahtiin lepoa-puuhaa-lepoa-puuhaa jne. Yritän samalla varjella unirytmiäni ja välttää päiväunia. Nukahdan kuitenkin helposti, kun lepään tekemättä mitään. Olen keksinyt keinon, jonka avulla herään heti nukahdettuani. Pidän lukulaseja kädessäni sängyn reunan ulkopuolella. Kun nukahdan, kuulen kolahduksen ja havahdun. Voisi se olla jokin muukin esine, mutta ei nuokaan helposti säry.

Unikouluun

Olen kääntänyt sisäistä kelloani, tosin kemiallisesti. Olen aikaistanut hieman unipillerin ottamista ja onnistunut nukahtamaan puolen yön tienoissa.  Kännykkäni hälyttää ensimmäisen kerran puoli kahdeksalta. Olen saanut pidettyä itseni aika hyvin hereillä jo aamusta. Tosin tänäänkin väsytti aamupäivällä niin, että torkuin ja näin mikrounia.

Aloitimme eilen vaimoni kanssa unikurssin. Sen järjestää Paimion kansalaisopisto. Käymme muutaman kerran parin tunnin istunnoissa, joista viimeinen pidetään joulukuussa.

Alku vaikutti lupaavalta. Unihoitaja tuntuu todella pätevältä. Asioihin paneudutaan perusteellisesti.

Meille tehtiin kaksi testiä, joiden mukaan minulla on juuri ja juuri lievä uniongelma, mutta olen siitä huolestunut.

Hoitajan mukaan unilääkkeitä suositellaan käyttämään korkeintaan pari viikkoa, mutta monet ovat käyttäneet niitä hyvin pitkiä aikoja.

Hän mainitsi unettomuuden hoitokeinona myös rajoittamisen. Olen ilmeisesti oikeilla jäljillä, kun sinnittelen hereillä aamuisin. Tähän aiheeseen varmaankin palataan.

Unettomuus on kuulemma pienempi ongelma terveyden kannalta kuin esimerkiksi ylipaino.

Hoitaja tuntui pitävän minua syöpähistoriani vuoksi erikoistapauksena. Kysyin onko minulla toivoa. Sitä on kuulemma aina.

Maapallo on hyökkäyksen kohteena

YK-taustaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittamistavoite on asetettava puoleentoista prosenttiin kahden sijasta, jos halutaan välttää monia katastrofaalisia vaikutukssia.

Ainakin Suomessa asia on ollut ykkösuutinen. Toivottavasti teema jää pinnalle.

Kukaan ei voi varmasti sanoa, onko laskelmat oikeat, mutta järkeni sanoo, että niihin kannattaa uskoa. Toimettomuuden riskit ovat liian suuret otettaviksi.

Tilanne on ainutlaatuinen, koska kyseessä on koko maapallon tulevaisuus. Maailmankaikkeuden kannalta asia samantekevä, mutta ihmiskunnan näkökulmasta äärettömän vakava.

Ihmiset ovat ennenkin joutuneet sopeutumaan ilmastonmuutoksiin. 10.000 vuotta sitten Fennoskandia oli jään alla. Kun jää suli ja maa paljastui, tänne alkoi muuttaa ihmisiä. Tämän faktan taakse ei kannata piiloutua. Jos ihmisen aiheuttama lämpeneminen kiihtyy hallitsemattomasti, seuraukset voivat olla apokalyptiset.

Ihmiskunta ei katoa, mutta muutos todennäköisesti aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja kuolemaa. Tämä on eettinen kysymys. Velvollisuutemme on toimia. Toimiminen synnyttää toivoa.

Usein väitellään siitä, pitäisikö asia sälyttää valtioiden vai yksilöiden hoidettavaksi. Turha kiistellä. Molempi parempi. Valioiden sisäiset ja keskinäiset toimet ovat hitaita. Kuluttajina voimme muuttaa tapojamme heti. Suuret kulutusmuutokset aiheuttavat tosin ristiaallokkoa markkinoilla, mutta ne ovat välttämättömiä. Katoava kysyntä väistyy uuden tieltä. Moni joutuu vaihtamaan alaa.

Asia tulisi rinnastaa sellaisiin asioihin kuin avaruusolioiden hyökkäys tai valtavan asteroidin suuntautuminen maapalloa kohti. Erilaisista aatteista tai valtiojärjestelmistä huolimatta kaikkien velvollisuus on vetää yhtä köyttä.

Olemme vaimoni kanssa ostaneet lentoliput Nizzaan ensi vuoden alkuun. Myynnissä on päästöjen kompensoimiseen tarkoitettuja lentomaksuja. Olen pitänyt niitä huuhaana, mutta täytyy tutustua asiaan paremmin.

Kasvihuoneilmiö on hankala, koska se äärettömän monimutkainen. Miten me tavalliset talliaiset voimme tietää, miten milloinkin kannattaa toimia? Meidän on kuitenkin syytä yrittää. Uutta lainsäädäntöä ja uusia kansainvälisiä sopimuksia varmasti tarvitaan.

Maapalloa vastaan hyökätään. Vihollinen olemme me.

Toivottavasti tästä tulee kaikkien yhteiset talkoot.

Ajan olemuksesta, sodasta ja rauhasta sekä sinuttelusta ja teitittelystä

Olen käsitellyt otsikon aiheita kolmessa viimeisimmässä artikkelissani Päivämies-lehden verkkosivuilla. Tässä linkit niihin:

Aika on rahaa?

Sota ja rauha velvoittavat

Sinä vai te?

Jos haluat tutustua aikaisempiin artikkeleihini kyseisillä sivuilla, pääset niihin näistä linkeistä:

Elämän uutta merkitystä etsimässä

Muutimme taas

Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

Taideviikko Provencessa

Sukuni tarinat historian pyörteissä

Ilmastotunto kolkuttaa

Rakkauden syntysijoilla

Lievä tulehdus

Kävin jonkin aikaa sitten antamassa verinäytteen Tykslabissa. Lääkärin soittoa ei kuulunut, joten olen edelleen kuivilla.

Sain eilen potilaskertomuksen, jossa kuitenkin kiinnitetään huomiota hieman koholla olevaan tulehdusarvoon (19). Voi olla, että lievä flunssani näkyy testituloksissa. Tulos ei kuitenkaan edellytä mitään erityistä.

Minua kehotetaan ottamaan yhteyttä, jos ilmenee selviä infektio-oireita tai kuumeilua. Lämpöä ei ole ollut, mutta yskä on sitkeä. Siitä olen kuitenkin ilmoittanut.

Mitä ilmeisemmin minun on yhä syytä ottaa rauhallisesti ja olla rehkimättä, jotta oireet eivät pahene.

Soittaessani hemapolille minua kehotettiin puhaltamaan letkun kautta veteen. Tämä onkin sairaalasta tuttu keino. Innostuin tekemään parikymmentä pitkää puhallusta ja keuhkoni kipeytyivät hieman. Malttia siihenkin.

Saako presidenttiä haastaa?

Olin seuraamassa Turun kirjamessuilla, kun tasavallan presidentti hänen toimiaan arvioineiden kirjailijoiden kanssa. Tapahtuma oli todella hämmentävä.

Olen ihaillut maamme päämiehen tapaa hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Hän on luonut taitavasti suhteita maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin ja osannut raivata tilaa Suomen näkemyksille kansainvälisellä kentällä. Tuntuu, että EU:n ulkopuolisten ulkosuhteiden hoitaminen on varmoissa käsissä. Oli mukava todeta, että 70-vuotias presidentti vaikuttaa vetreäkuntoiselta.

Presidenttinä toimiminen ei ole enää yhtä juhlallista kuin Kekkosen ja ehkä myös Koiviston aikoina. Ennen vanhaan presidenteille varattiin erillinen nojatuoli salin etuosaan, kun he osallistuivat johonkin tilaisuuteen. Nyt presidentti voi istua jopa lattialla. Kansanomaiset eleet viehättävät, vaikka olisivatkin tarkoitushakuisia.

Olen elänyt ajan, jolloin presidenttiä ei saanut arvostella kukaan. Jotkut harvat uskaltautuivat, mutta joutuivat marginaaliin. Toki ajat olivat toiset, kun suuri naapurimme oli kärkäs puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.

Väitetään, että suomalaiset haluavat vahvan päämiehen johtamaan maata. Presidentin valtaoikeuksia on kuitenkin huomattavasti rajoitettu. Presidentti ei voi hajottaa hallitusta tuosta vain kuten Kekkonen saattoi tehdä. Presidentin ei pitäisi puuttua sisäpolitiikkaan.

Minunkin mielestäni on hyvä, että maamme päämiehenä toimii taitava ja lujatahtoinen henkilö. Suomen asema on sellainen, että ruorimiehen on syytä olla pätevä.

Sauli Niinistöä on arvosteltu hänen toimistaan, tilanteessa, jossa EU halusi rajoittaa Putinin tapaamista. Sitä on kutsuttu sooloiluksi. Hän kertoi messuilla, keihin hän oli ollut yhteydessä, kun hän junaili Suomelle tilaa. Minusta se kuulosti aivan pätevän valtiomiehen toiminnalta.

Presidentti vaikutti taustalla, kun hallitus oli joutunut jumiin kikyä ajaessaan. Se kuulostaa minusta sisäpolitiikkaan puuttumiselta. Jos hän toimi vastoin säännöksiä, kai jonkun virallisen tahon pitäisi asiaan puuttua, vaikka se presidentille noloa olisikin. Toisaalta hän pystyi kuitenkin auttamaan solmun avaamisessa.

Voi olla, että presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu liikaa. Saattaisi olla parempi, että hänelle säädettäisiin myös sisäpoliittinen rooli. Toisaalta ymmärrän hyvin, että Kekkosen aikoihin ei enää haluta palata.

Ymmärrän, että presidentille on kiusallista, kun hänen toimiaan arvioidaan jo viran hoitamisen aikana, kuten nyt on tapahtunut. Sellaisesta joutuvat kuitenkin kärsimään kaikki julkisuuden henkilöt, erityisesti poliitikot. Presidentti on korkein kansan valitsema toimihenkilö. Yhteiskunnan avoimuus edellyttää, että hänen toimiaan voidaan arvioida. Poliitikot joutuvat käytännössä kestämään enemmän kuin me tavalliset tallaajat.

On kokonaan toinen kysymys, missä sävyssä päämiehen tekemisiä punnitaan. Nykyään ajatellaan, että ihmisellä on oikeus tehdä satiiria mistä tahansa instituutiosta tai kenestä tahansa julkisuuden henkilöstä. Jos lapsia opetetaan olemaan kiusaamatta kavereita, miksi se olisi aikuisille sallittua? Maailman tunnetuin moraaliohje on kultainen sääntö: kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tästä seuraa, että kritiikin pitäisi olla rakentavaa - sellaista, että se on hyödyksi vastaanottajalle ja yhteistoiminnalle.

En ole lukenut tuoreita istuvaa presidenttiä käsitteleviä kirjoja, joten en kommentoi niitä. Kaikki kirjamessuilla tapahtuneeseen keskusteluun osallistuneet olivat rohkeita, kun tulivat.

Presidentti kertoi avoimesti, miltä tuntuu, kun hänestä kirjoitetaan. Olo tuntuu nyljetyltä, hän sanoi. Keskustelu kulminoitui presidentin ja Aamulehden toimittajana työskentelevän kirjailijan väliseen kiistaan, josta ajan loppuminen vapautti osapuolet. Tunnelma oli erikoinen. Toimittajillakin on valtaa, mutta silti asetelma tuntui kertomukselta Daavidista ja Goljatista.

Minulle jäi outo olo. Tuntui kuin jotakin olisi särkynyt. Toimittaja pystyi hillitsemään itsensä paremmin kuin presidentti. Olen ehkä niin vanha, että odotan presidentiltä jonkinlaista isällisen asiallista suhtautumista kansalaisiin, koska hänen auktoriteettinsa on niin ylivertainen, ainakin istuvan presidentin. Petyin hänen suhtautumisensa poliitikkomaisuuteen. Ehkä olen naiivi. Eräs presidentin edeltäjistä on todennut, ettei ole niin pientä vasaraa, jolla voisi kopauttaa.

Olen äänestänyt Niinistöä varmaan kolmissa viimeisissä presidentinvaaleissa. Luultavasti äänestäisin seuraavissakin, jos se olisi mahdollista.

Kärsivällisyyttä, herra tasavallan presidentti. Ehkä sattui huono päivä.

Kannatti muuttaa

Muutimme Helsingistä Turkuun kesällä viime vuonna. Asunnon myyminen, uuden ostaminen, remontti ja muutto olivat olivat hurja koitos. Kannattiko?

Hankettamme puolsi usea seikka.

Leukemian sairastaminen oli kova koettelemus sekä minulla potilaana että vaimolleni rinnallakulkijana. Vaimoa oli neuvottu eräässä tukikeskustelussa, että tällaisten kokemusten jälkeen on hyvä vaihtaa maisemaa.

Turku oli meille tuttu kaupunki, koska olemme asuneet täällä jo 70-luvulla. Lisäksi vanhin lapsistamme puolisoineen ja lapsineen oli siirtänyt elämänsä Vantaalta Naantaliin. Kuopuksemme oli muuttanut Turkuun jo aikaisemmin ja perustanut täällä perheen.

Suomessa tehdään kantasolusiirtoja Helsingissä ja Turussa. Näissä kaupungeissa seurantakin on siten vakiintunutta.

Muuttaminen nykyisestä pääkaupungista entiseen on myös edullista asuntojen hintasuhteen vuoksi.

Ratkaisumme on osoittautunut onnistuneeksi. Olemme viihtyneet hyvin.

Syöpämuistot kulkevat mukanani loppuun asti, mutta uudessa kodissamme ne eivät elä villakoirina nurkissa.

Muuttomme on mahdollistanut tiiviimmän yhteydenpidon täkäläisiin läheisiimme. Samalla tosin muutimme kauemmaksi Espoossa, Helsingissä ja Loviisassa asuvista perheistä. Onneksi moottoritie vie täältä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin. Hesalaiset ovat tosin muuttaneet Kokkolaan.

Olemme tekemisissä tällä seudulla jo neljä vuosikymmentä sitten kohtaamiemme ystävien ja tuttujen kanssa. Jännää, että vanha verkosto elpyy näin nopeasti. Silloiset nuoret ovat saaneet ryppyjä, mutta niin olemme mekin. Olemme myös saaneet uusia ystäviä ja tuttuja.

Tyksin hematologian poliklinikka valvoo syöpästatustani. On hienoa, että voin soittaa siirrehoitajalle, jos jokin asia mietityttää. Se on ollut yllätys, että hoitokäytännöt täällä poikkeavat hieman meilahtelaisista.

Menetimme muutossa upean näköalan, mutta pääsimme Helsingin lähiöstä Turun keskustaan. Kun menen alas ja ulos, olen heti kävelymatkan päässä torista. On mukavaa, kun voin käydä asioilla kävellen. Etsiessämme asuntoa, mietimme, haluammeko keskustaan vai ulkopuolelle. Valitsimme ensimmäisen ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Uudestakin kodistamme on kohtuullisen avarat näkymät, mutta eivät toki entisten veroiset.

Identiteettini on kiinnittynyt vahvasti Helsinkiin. Se auttaa, että meillä on vanhat muistomme Turusta. Ykköstien kummassakin päässä on kotikaupunki. Olen huomannut myös tuntevani sympatiaa seutua kohtaan äidin puoleisten länsisuomalaisten juurteni vuoksi.

Turku on koostaan huolimatta viehättävän pikkukaupunkimainen. Se on muuttunut aika vähän siitä, kun muutimme täältä. Historiafriikkiä miellyttää myös kaupungin pitkä ikä.

Turkulaisten väitetään sanovan, että Helsingin paras paikka on se, mistä lähtee tie Turkuun. Helsinkiläisten suuhun voidaan panna käänteinen väite.

En ota kantaa.

Olen vihreällä oksalla

Soitin eilen siirrehoitajalle ja kerroin yskästäni. Hän jutteli sitten lääkärin kanssa ja soitti takaisin. Ei syytä huoleen. Minun pitää vain potea tämä pois. Viikkojakin voi mennä. Jos tulee käänne huonompaan, voin taas soittaa. Silloin pitää varmaan mennä jonnekin tutkittavaksi.

Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että minua pidetään sivusilmällä seurattavana tapauksena. Ilmeisesti minun katsotaan olevan jo pitkällä hoitojen jälkeisessä vakiintumiskehityksessä.

Voi olla, että käänteishyljintä- ja tulehdusriskit ovat enää aika vähäiset. Jos tauti uusiutuu, sen pitäisi näkyä rutiinitesteissä. Näytteitä tosin otetaan vain kolmen kuukauden välein. Akuutti myelooinen leukemia on hyvin aggressiivinen syöpä, joka tappaa hoitamattomana muutamassa viikossa. Jos tauti äityy uudelleen, toivon huomaavani sen oireista, koska testeissä asia voi tulla ilmi liian myöhään. Kai minulla on myös lymfooman uusiutumisriski.

Menin ennen kummankin syöpäni ilmituloa valittamaan lääkärille väsymystäni. Tässä vaiheessa uusiutumisen huomaaminen voi olla hankalaa, koska väsymys kuuluu normaaliin olemiseeni.

Juttelin hoitajan kanssa myös liikunnasta yskäisenä. Hänkin neuvoi, että rehkiä ei pidä. Kävelyllä voin käydä.

Saattaa tulla pitkä tauko kunnonkohotuksesta. Malttia Hessupappa! Nyt mennään tilanteen mukaan.

Statukseni tuntuu olevan vakaa. Hyvin on mennyt. Mitä muuta voisin toivoa?

Sitkeä yskä ja leukemiatausta

Sitkeä yskäni jatkuu. Äkkiä ajatellen tällainen köhä ei ole vaiva eikä mikään. Kävimme sunnuntaina kylässä eikä isäntäväki piitannut tartuntavaarasta. Kävin myös maanantaina ruotsin keskustelutunnilla.

Yskäni johtuu luultavasti viruksesta, joten siihen eivät antibiootit tehoa. Se on vain podettava pois.

Minun on vaikea arvioida, mikä on tällaisten lievien tautien merkitys syöpähistoriani kannalta. Tällaisenaan yskäni ei ehkä merkitse juuri mitään, pientä epämukavuutta vain. Mietin kuitenkin voiko se muuttua keuhkoputkentulehdukseksi. Antibiootit eivät taitaisi tepsiä siihenkään.

Jos tautini äityy keuhkokuumeeksi, voi olla edessä sairaalamatka. Monilla siirteen saaneilla on keuhkoissa ongelmia ja sellaiset saattavat olla jopa kohtalokkaita. Minun lääkitykseni on ajettu vähiin, mutta keuhkoja suojaavia pillereitä vielä syön. En varmaankaan aiheetta.

Viime lauantaisessa verkostotapaamisessa oli kerrottu, että allogeenisessa kantasolusiirteessä vaihdetaan potilaan immuniteetti. Luovuttajalta saatu vastustuskyky pitää leukemiasoluja vieraina ja alkaa hävittää niitä. Oma vanha immuniteettini antaisi niiden lisääntyä.

Alkuperäinen vastustuskykyni olisi saattanut torjua tämän sitkeän yskäni tai sen syyn. Luovuttajani näyttää näiltä välttyneen.

Leukemian potenut voi menehtyä käänteishyljintäoireisiin, tulehdukseen tai sairauden uusiutumiseen.  Tulehduksetkin pitää siis ottaa vakavasti.

Duodecimin sivuilla olevan artikkelin mukaan pitkittynyt yskä on usein jonkin virustulehduksen jälkitauti. Syynä voi olla esimerkiksi poskiontelotulehdus, jollaisen oireita tunnistin ennen tätä yskää. Pitkittynyttä (4-8 vk.) oma tapaukseni ei vielä ole, koska olen köhinyt vasta viikon.

Olen välillä treenannut ja välillä en. Mietin voiko kuntoilu pitkittää tai pahentaa tautiani.

Saamani siirre on lähes täysosuma, koska minulla ei ole tähän mennessä todettu jäännöstautia ja käänteishyljintäoireenikin ovat hyvin lieviä. Väsymykseni saattaa johtua siitä, että saatu immuniteetti ampuu kaikkea liikkuvaa niin kuin sen pitääkin.

Taidan soittaa siirrehoitajalle.

Yksi- vai kaksipiippuinen?

Suomessa ollaan säätämässä tiedustelulakia. Asia tullaan mahdollisesti hoitamaan kiireellisenä.

Kuulin tänään radiosta, että suunniteltu laki sallisi epäillyn seuraamisen, hänen työtilansa penkomisen ja hänen haastattelemisen väärän henkilöllisyyden suojassa. Ehtaa dekkaritavaraa nuo.

On epämiellyttävää ajatella, että viranomaiset valvoisivat minua tietämättäni, varsinkin kun minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miten salainen poliisi toimii diktatuureissa. Onneksi tässä ei ole kyse sellaisesta. Suomi on demokraattinen maa. Täällä voivat korkea-arvoiset poliisitkin joutua syytteeseen, kuten olemme saaneet todeta.

Kun jokin valtiollinen uudistu halutaan toteuttaa kiireellisenä, voi toivoa, ettei sitä tehtäisi asiaa kunnolla harkitsematta. Ei voi välttyä ajatukselta, että tähän hankkeeseen on olemassa jokin todella hyvä syy.

Yksityisyyden suoja on niin arvokas asia, että sitä on syytä suojella tiukasti.

Onneksi alussa mainitsemiini toimenpiteisiin saisi ryhtyä vain, jos maan turvallisuus on vakavasti uhattuna. Jos en ala puuhata vallankumousta tai vehkeillä ulkovaltojen tiedustelupalvelujen kanssa, saan elää edelleen kaikessa rauhassa. Jos puuhailisin outoja, mutta vaikuttaisin vaarattomalta foliohatulta, hommiini tuskin siinäkään tapauksessa kovin tiukasti puututtaisiin.

Otetaanpa asiaan vielä toinen näkökulma. Tunnenko itseni vapaaksi, jos kotimaani demokraattista järjestelmää voidaan yrittää järkyttää ilman, että viranomaisilla on mahdollisuus puuttua asiaan riittävän ajoissa? Tuskin minun tarvitsee edes vastata.

Ulkovaltojen on myös hyvä tiedostaa, että maailman onnellisimman maan asukkaat eivät ole sinisilmäisiä. Lakihanke ja äskeinen suuroperaatio ovat samassa linjassa.

Pitäisikö asiasta järjestää kansanäänestys? Mielestäni ei tarvitse. Tämä on juuri sellainen asia, jonka käsittelemiseen olemme kansanedustajamme valinneet. He ovat meitä paremmin perillä asioista ja haluavat varmaan hoitaa huolella näin tärkeän hankkeen.

On ajateltu yhtä viranomaista valvomaan poliisin toimia uuden lain kehyksessä. En ole varma, riittääkö yksi. Yksityisyyden suoja on vakava asia.

Hanke on kaksipiippuinen, mutta onneksi toinen piippu on toista huomattavasti pienempi.

Saa nähdä miten äijän käy

Taas minun on mentävä epämukavuusalueelleni. En välittäisi, mutta muu ei auta.

Minulle on selvinnyt viime aikoina, että lähes kaikki ulkoiset levyasemat ovat äärimmäisen epäluotettavia. Olen maksanut satasia siitä, että ammattilaiset ovat kaivaneet purkeistani dataa turvaan.

Kaikkien tiedostojen on syytä olla tallennettuna monelle tietovälineelle. Jos säilyvyyden haluaa varmistaa perinpohjaisesti, yhden sarjan olisi syytä olla fyysisesti toisaalla, koska tulipalo voi tuhota kerralla kaiken. Lisäksi ne kannattaisi kopioida pilveen.

Vuosia sitten olin mielestäni kai nokkela, kun ostin levyaseman, jota käytetään internetin kautta. Ajattelin voivani kytkeä sen työpaikallani työnantajan verkkoon. Siihen en kuitenkaan saanut lupaa. Kytkin sen verkkoon kotona.

On ehtinyt kulua monia vuosia siitä, kun käytin viimeksi kyseistä levyasemaa. Siellä se surrasi yksinään modemin lähettyvillä olohuoneessamme. Sen muistan, että siinä on paljon tavaraa.

En muista juuri mitään siitä, miten kyseiseen purkkiin oltiin yhteydessä. Modemi on vaihtunut, samoin operaattori. Olemme muuttaneet.

Laitteen valmistaja on Buffalo. Löysin heidän sivuiltaan Suomen tukinumeron. Soitin, englantia puhuttiin. Minua neuvottiin avuliaasti, mutta en ymmärtänyt jargonista paljoakaan. Asiakaspalvelija lupasi ystävällisesti lähettää ohjeet sähköpostiini parin minuutin sisällä. Annoin osoitteeni.

Viestiä ei kuulunut. Arvelin, että eivät olleet saanet osoitettani oikein ylös. Löysin jonkin sähköpostiosoitteen Buffaloon ja laitoin siihen viestin. Sain alla olevan viestin Marylta, jonka kanssa olin mahdollisesti jutellut edellisenä päivänä.

Olen kohtuullisen tottunut englannin kielen käyttäjä, mutta tuosta tekstistä en ymmärrä paljoakaan.

En varmaan näe sitä päivää, jolloin tietotekniikka toimii kuin junan vessa.

On tartuttava härkää sarvista. Kuinkahan matadorin käy?

Dear Heikki,

Thank you again for contacting the Buffalo Helpdesk and apologies for the mistake made with your email address.

As we discussed on our call please go to out downloads page, enter LS-XL as the model and under the Utilities section download NAS Navigator for MAC.

Once this program is installed it will scan the network and detect the Buffalo LinkStation (you should then be able to access your data by double-clicking on the icon of the LinkStation).

For the remote access feature to continue working with the new router a port forwarding rule needs to be created on the router.

To see which port number you selected to use please do this:

- Log onto the settings page of the LinkStation by right-clicking on the icon of the LinkStation in NAS Navigator and select Settings.

- A web browser will launch with a Buffalo logon page. The username is admin and default password is password.

- Once logged in go to Extensions > Web Access > Advanced settings.

- Select "Configure UPnP (Automatic firewall)" to Enable and save.

If this saves successfully there is no need to open a port in the router as this has been done automatically with UPnP

If instead you see a UPnP error then set  "Configure UPnP (Automatic firewall)" to disable, enter 9000 as the internal and external port and save.

A port forwarding rule for port 9000, protocol TCP, then needs to be opened on the new router and forwarded to the LinkStation (please refer to router support for how to open a port) 

If you have any additional issues or feedback please do not hesitate to contact us again

Regards,

Mary

Buffalo Technology Helpdesk

Varmuuden vuoksi varman päälle peruutin

Monet ovat laillani enemmän tai vähemmän kielifriikkejä. Juuri käyttämäni sanan friikki käytön soveliaisuus on hyvä esimerkki asioista, joita pohdimme ja jopa saivartelemme. Monet kuuntelevat mielellään ohjelmaa Aristoteleen kantapää.

Mainitulla ohjelmalla on samanniminen virallinen (kai) Facebook-sivu, jolla kaltaistemme on mukava temmeltää.

Aloitin eilen keskustelun ilmaisusta "varman päälle", joka ei kuulosta mielestäni hyvältä suomelta. Jotkut pitävät ilmaisua aivan käypänä ja niin se varmaan onkin arkikielessä.  "Varmuuden vuoksi" toimii monessa tapauksessa hyvin, mutta ei mielestäni tarkoita täsmälleen samaa.

- aasinsilta -

Toimin tänään varmuuden vuoksi varman päälle ja peruutin osallistumisemme huomenna Helsingissä järjestettävään hematologisia syöpiä järjestävien verkostopäivään.  Olen yhä flunssainen, enkä halua vaarantaa muiden osallistujien terveyttä. Saatuani siirteen kesäkuussa kaksi vuotta sitten, sain kolme pöpöä ja jouduin lopulta takaisin eristysosastolle.

Soitin osallistumisestani järjestäjälle. Hän oli epävarma asiasta ("En ole lääkäri"). Syöpäpotilaiden on syytä harkita itse osallistumistaan suuriin yleisötapahtumiin, koska immuniteetti on alentunut. Päätin olla osallistumatta, koska en voi olla varma, että kaikki osallistujat harkitsevat asiaa perusteellisesti. Sitäpaitsi ei ole mukava lähteä flunssaisena matkaan.

Eräs oma kokemukseni olkoon esimerkkinä asian merkityksestä. Menin aikoinani hematologian osastolle eristyshuoneeseen siirteen saamista varten. Jotta operaatio voidaan toteuttaa, potilaalla ei saa olla flunssaa tai muuta sellaista, edes lievänä.  Ihmettelimme lääkärin kanssa, ollako vai eikö olla. Oireeni olivat tuskin tunnistettavia, mutta se riitti. Minulta otettiin näytteitä ja minut lähetettiin kotiin odottamaan paranemista ja mahdollista peruutusaikaa. Sittemmin testitulokset vahvistivat päätöksen oikeaksi.

Olisi kiva saada face-to-face -yhteys eläviin survivalisteihin, joita en tunne. Useat tuntemistani ovat jo poistuneet keskuudestamme. On vähän yksinäinen olo. Tässä olisi ollut tilaisuus laajentaa verkostoa. Tosin olisin altistanut itseni useammille suruviesteille. Samoin he minun suhteen. Tieto kohtalotoverin kuolemasta koskettaa hiljaiseksi.

Muuten friikki-sanalle on vaikea keksiä hyvää vastinetta. Intoilija tai harrastaja eivät tarkoita täysin samaa.

Säpinää Saaristomerellä

Tämä kotimaamme lounaiskolkka on ollut otsikoissa viime aikoina. Turun saaristossa on toteutettu hämmästyttävän suuri interventio, kun nelisen sataa viranomaista on osallistunut samanaikaisesti useiden kohteiden tarkastusoperaatioon.

Vietimme kesällä jälkipolvemme kanssa Norrskatassa. Paikan omistajan mukaan operaatio näkyi myös kyseisen saaren tienoilla ja yksi kohteista, Lilla Segellot, on vain muutaman kilometrin päässä Norrskatan lounaiskulmasta. Vaimoni oli häneen tänään yhteydessä muissa asioissa.

Tämä taitaa olla isojen poikien shakkipeliä. Me tavikset voimme vain arvailla, mistä on pohjimmiltaan kyse. Valtioiden välisessä viestinnässä ei kaikkea sanota ääneen. Tässäkin tapahtumassa on luultavasti viestinnästä kyse.

Todennäköisesti pitää paikkansa, että on ollut syytä epäillä tapahtuneen rahanpesua ja veronkiertoa. Vaikka kyseessä on useita kiinteistöjä upealla saaristoalueella, minua ihmetyttää operaation laajuus. Luulisi, että kyseessä olisivat paljon suuremmat rahamäärät, kun pannaan kerralla noin suuri joukko väkeä liikkeelle.

Tapahtuman sanotaan kuuluvan suureen kansainväliseen rikosepäilyyn. Ehkä se selittää tapahtuman mittasuhteet.

Se, mitä viranomaiset sanovat operaation syyksi, ei sulje pois sitä, että on ajateltu saatavan näyttöä jostakin muustakin. Tämä voi myös selittää iskun laajuutta.

Se, että toiminta näyttää olleen tappiollista, ei merkitse mitään.

Mielestäni ei ole mahdotonta, että kiinteistöt on hankittu hybridivaikuttamistarkoituksissa. Naapurimaassamme on varmasti valmiina lukuisia suunnitelmia erilaisista sotatoimista lähialueillaan. Niiden olemassaolo ei merkitse sitä, että niitä aiottaisiin käyttää. Ne ovat valmiina siltä varalta, että niitä katsottaisiin tarvittavan. Pakolaisten lähettäminen fillareilla Suomen itärajalle oli luultavasti myös hybridioperaatio. Presidentin keskustelivat ja asiat järjestyivät. Tulee mieleen 60-luvun noottikriisi.

Hybridioperaatioilla ei välttämättä pyritä mihinkään konkreettiseen. Tarkoitus voi olla vain luoda epävarmuutta tai kokeilla, miten toimeen reagoidaan.

Eräs kokenut kansanedustaja totesi, että Suomen toteuttama operaatio oli voimakas viesti. Arvelen samaa. Kiinteistöjen hankinta on ehkä ollut iskun lailla piiloviesti. Ääneen ei sanota, mihin pyritään, mutta kummankin tahon johdossa arvataan, mihin toimilla pyritään.

Minun on vaikea ajatella, että kylmän sodan aikana maamme johto olisi antaa lupaa tällaiseen vastatoimeen. Tarkkailtu olisi varmasti huolellisesti.

Mikä on seuraava siirto?



 

Hyvin tepsi!

Vasen olkapääni vaivasi minua muutama vuosi sitten. Käden nostaminen ylös oli hyvin hankalaa. Olisi ollut vaikea antautua perinteiseen tyyliin. Oikealla kädellä olisin kuitenkin voinut nostaa valkoisen lipun.

Sain olkaani kortisonipiikin, ja ongelma ratkesi. Käteni toimi hyvin pitkän aikaa.

Tänä vuonna vasen olkani on taas vaivannut ja oikea hyväkäs on äitynyt mukaan, tosin ponnettomammin. Jouduin etsimään nukkumaan laittautuessani sellaista sentoa, ettei kumpikaan olka tuntuisi kipeältä.

Kerroin terveyskeskuksen luukulla vaivastani. Minulle suositeltiin voimistelua. Asia jäi taas.

Sain kesällä eräältä ystäväpariskunnaltamme loistavan syntymäpäivälahjan: kuminen jumppanauha ja  voimisteluohjeet. Olen käyttänyt ahkerasti nauhaa, ja olkavaivani ovat lähes kadonneet. Olipa täsmälääke!

Tämä kokemus motivoi ylläpitämään liikkuvuutta muillakin keinoin.

Go-go, slow-go ja no-go

Olen lueskellut Marja Saarenheimon teosta Vanhenemisen taito. Kirjoittaja kuvaa kirjan alkupäässä tapoja jäsentää eläkeikää. Seniorina elämistä on kutsuttu muun muassa kolmanneksi iäksi. On kuitenkin huomattu, että eläkeläisyydessäkin on erilaisia vaiheita, ja alettu käyttää myös ilmauksia neljäs ja viides ikä. Hauska versio suunnilleen samasta asiasta on jaottelu go-go, slow-go ja no-go.

Kolmas ikä tarkoittaa vaihetta, jolloin ollaan eläkkeellä, mutta voidaan aika hyvin ja jaksetaan harrastaa erilaisia asioita. Neljännessä iässä tarvitaan lisääntyvästi apua päivittäisessä elämässä selviämiseen ja viidennessä apua tarvitaan jatkuvasti.

Saarenheimo toteaa, että ikään ja aikajärjestykseen perustuvat jaottelut ovat aika kömpelöitä. Olen samaa mieltä. Minut voisi ehkä sijoittaa samaan luokkaan iäkkään isäni kanssa.

Minä en kykenisi enää täysipäiväiseen työhön, mutta koen silti olevani aika toimintakykyinen. Elämääni voisi kuvata ilmaisulla osa-aikainen go-go. Kolmiosainen jaottelu on minulle hyödyllinen, koska ymmärrän, että nyt kannattaa tehdä niitä asioita, joita haluaa. Myöhemmin mahdollisuudet vähenevät.

Minulle olisi voinut käydä niin, etten olisi ehtinyt työeläkkeelle ollenkaan. Hyvä näinkin. On makuasia, onko elämäni nyt go-go vai slow-go. Ehkäpä mielikuvittelen itseni edelliseen.

Toimintakykyäni rajoittaa pikkuisen sekin, että immuniteettini ei ole vielä täysin palautunut. Sairastin viime viikolla lyhyen röntsytaudin, mutta pystyin katkoksesta huolimatta liikkumaan ihan hyvän viikkoannoksen. Tänään on taas lepopäivä, koska olen nuhainen ja yskäinen. Olisikohan minun pitänyt malttaa pitää taukoa pidempään?

Manuaalihuumoria

Arpa on heitetty. Olemme ostaneet mikroaaltouunin. Olemme elättäneet ja kasvattaneet lapsemme ilman tällaista laitetta. Ei kai se mikään ansio ole. Näin on vain käynyt. Olemme olleet epäileväisiä mikroaaltojen terveysvaikutusten suhteen, ilmeisesti turhaan. Jos vaikutuksia on, tuskin niillä on suurta merkitystä, kun aloittaa eläkeiässä.

Käsikirjat ovat harvojen lempilukemistoa. Parasta on, jos uusi laite toimisi niin intuitiivisesti, että käyttö sujuu helposti käsikirjaa vilkuilematta.

Ilmeisesti erityisesti amerikkalaiset valmistajat haluavat varmistaa, etteivät joudu vastuuseen asiakkaiden mahdollisista käyttövirheistä. Tämä tarkoitus saattaa tuottaa käyttöohjeita, joissa on tahatonta komiikkaa.

Tässä poimintoja uuden laitteemme manuaalista (Kenwood K23MSW16E/K23MSB16E, käyttöopas):

• Älä koskaan käytä laitetta, kun se on tyhjä.
• Pidä laite, virtajohto ja pistoke poissa vedestä.
• Tätä laitetta saavat käyttää yli 8-vuotiaat ja sellaiset henkilöt, joiden fyysiset, aistimelliset tai henkiset kyvyt ovat alentuneet tai joilla ei ole kokemusta laitteesta tai tietoutta laitteen käytöstä, jos heitä valvotaan ja he saavat ohjeet laitteen turvalliseen käyttöön ja he ymmärtävät, mitä vaaroja laitteen käyttöön liittyy. 
• Ole varovainen laitetta nostettaessa, sillä se on painava.
• Lapset eivät saa leikkiä laitteella.
• Ruoan tai vaatteiden kuivaaminen, lämmitysalustojen, tohveleiden, sienten, pölyrättien ja vastaavien kohteiden kuumentaminen voi johtaa vamman, kohteen syttymiseen tai tulipalon vaaraan. 
• Mikroaaltouunia tulee pitää silmällä, kun sitä käytetään. 
• Jos käytät sydämentahdistinta, ota yhteys lääkäriin ennen mikroaaltouunin käyttöä.
• Jos laitat mikroaaltouuniin paperia, muovia, puuta tai muuta tulenarkaa materiaalia, ne voivat syttyä tuleen.
• Älä käytä mikroaaltouunia tyhjänä, se voi vahingoittaa tuotetta.
• Älä yritä käyttää tätä uunia luukku auki, se voi johtaa haitalliseen altistumiseen mikroaaltosäteilylle. 

Hyvä nuo on tietää, mutta hauskaakin oli. Uskallammekohan koskea laitteeseen.

Olen joskus lukenut tai kuullut tarinan ruohonleikkureita valmistavasta yrityksestä, jonka tuottaman laitteen ostanut asiakas oli vienyt katolle ja sen seurauksena syntyi jokin haaveri. Yritys oli sen jälkeen järjestänyt kilpailun, jossa piti keksiä tapoja miten ruohonleikkuria voi käyttää väärin. Sitten he olivat painattaneet näitä laitteen mukana tulevaan luetteloon ja kehoittaneet olemaan toimimatta niiden mukaisesti.

Asennemuutos tarpeen

Huomaan, että minulla on ollut vääränlainen asenne eläkkeellä olemista kohtaan. Olen käsittänyt sen luopumiseksi, mutta sehän onkin mahdollisuus.

Kun sain syöpädiagnoosini, olin utelias kokemaan, mitä niistä seuraa. Kummassakin tapauksessa sisällöstä päätti sairaanhoitojärjestelmä.

Eläkkeellä olemiseni sisällöstä vastaan minä itse ja minun vaimoni. Ainoat vastustajani ovat aamuiseen nousemiseen liittyvä kitka ja sen jälkeinen sängyn vetovoima.

Yksi helmasynneistäni on ruumiinvoimien käytön minimointi. Koska läppärillä kirjoittaminen on sängyssä mahdollista, minä vääjäämättä kirjoitan pitkälläni. Minä en näin toimiessani riko lakia, mutta arvelen, että tapa ei ole minulle hyväksi.

Mitä kaikkea hauskaa voisinkaan tehdä nyt, kun aikaa on? Minun lienee syytä vähentää kirjoittamisen osuutta hereilläoloajastani.

Takapakkia

Otin illalla kokonaisen unipillerin, mutta uni odotutti itseään. Puolikas lisää auttoi. On minulla hirmuinen vastustaja. Onneksi olemme vaimoni kanssa menossa unikursseille.

Monilla vanhuksilla on uniongelmia. Ehkä tämä on vain sitä. Minusta on tulossa vanhus.

Meillä kokoontuu kirjapiiri illalla. Pitää ruveta laittamaan huushollia järjestykseen.

Nöyrryttävä on

Rokotus

Kaksivuotisrokotuksistani oli yksi jäänyt saamatta. Sain jonkin aikaa sitten pneumokokkirokotuksen ja eilen kävin hakemassa vielä priorixin (tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko). Ensi vuoden puolella minun pitäisi saada nämä kaksi vielä kerran, ja siihen rokotusohjelmani loppuukin.

Ontelo ummessa

Minulla oli parisen viikkoa sitten kurkku kipeä. Se meni onneksi ohi kohtuullisen nopeasti. Nyt minulla on ilmeisesti nuhaa. Tuulenhalkaisijani ei vuoda, mutta tunnen, että vasen nenäontelo on tukossa. Kun kumarrun syvään, ikävä tunne voimistuu. Olen hengitellyt höyryä, mutta en ole saanut läpimurtoa aikaan.

Harmittaa, kun minun on keskeytettävä kuntoiluni. Urheilulääkäri (Voiko kurkkukivussa mennä lenkille? Urheilulääkäri Pippa Laukka kertoo, saako flunssassa treenata) suosittelee selkein sanoin jättämään harjoittelut kipeänä väliin. Neuvon uhmaamisesta voi seurata jälkitauti, sydänlihaspussin tulehdus tai taudin pitkittyminen. Leukemiasurvivalistin on varmasti syytä ottaa ohje tosissaan. Kuulostaa siltä, että kevyitä harjoitteita voin kuitenkin tehdä.

Arvelen näiden lievien tautien muistuttavan minua siitä, että immuniteettini ei ole vielä palautunut ennalleen. Luultavasti minulla on alttius saada myös hankalampia vierailijoita.

Taidan ottaa liikuntapaaston siltä kannalta, että nyt voin nauttia rehkimättömyydestä.

Taidenäyttely

Kävimme eilen Kaisu Sirviön ja Matti Hintikan näyttelyn avajaisissa Auran Galleriassa. Esillä on litografiaa ja tussimaalauksia. Juttelin Katin kanssa tussivärien käyttämisestä. Olen joskus kokeillut joitakin tusinasellaisia, mutta en innostunut. Sain Katilta vinkin, mistä voisin saada parempia. On kiva kokeilla uusia keinoja.

Auran Galleria on aivan Turun keskustassa, Aninkaisten- ja Yliopistokadun kulmauksessa. Gallerian sivuilla on runsaasti kuvia molempien taiteilijoiden teoksista.

Måtsatsen till tvångssvenska

Kahdeksan vuotta pakkoruotsia - mikä kätketty aarre!

Joku voi olla toista mieltä. Voi myös ajatella niin, että kun sitä on noin paljon takana, miksi sitä ei voisi myös käyttää.

Minun ruotsini on kuin jäävuori. Siitä on pieni osa pinnalla ja valtaosa piilossa veden uumenissa. Pinnalla olevaa ("Jag älskar dig" ja niin edelleen) osaan käyttää, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. On harmillista, kun jokin tarpeellinen sana on syvällä ja nousee esiin niin hitaasti, että tilanne on jo ohi, kun sen muistaa. Eikö tuolle voisi tehdä jotakin?

Ilmoittauiduin täkäläisen Arbiksen keskusteluryhmään.

1202015 SVENSK KONVERSATION B1, kvällskurs (37 €) mån. 10.9–3.12 at 17.45–19.15
4 vån. Rum 422 Kaskisgatan 5 • Kim Lindroos
Anmälning 15.8 (kl. 18) – 2.9
Håll din svenska levande! En konversationskurs för dig som kanen del men ytterligare vill förbättra dina kunskaper i svenska. Vi läser t.ex. tidningsartiklar och diskuterar. FM Kim Lindroos är utbildad lärare i svenska.

Valitsin ruotsinkielisen työväenopiston, koska halusin, että opettaja puhuu ruotsia syntymälahjanaan.

Tähän mennessä meillä on ollut kaksi istuntoa. Opetus tapahtuu samassa rakennuksessa, jossa suomenkielinen työväenopistokin toimii.

Oikein on kivaa ollut. Opettaja on oikein innostunut ja antaumuksellisesti työnsä hoitava nuorimies. Ensimmäisellä tunnilla jännitti, kun istuimme kuten luokissa perinteisesti istutaan. Asetelma laukaisi jonkilaisen syvälle juurtuneen kouluahdistuksen. Onneksi siirryimme keskustelemaan ryhmiin. Silloin homma kääntyi paljon lupsakammaksi. Eilen keskustelimme ryhmissä koko sen ajan, jonka oli läsnä. Tulin tapani mukaan hieman myöhässä.

On huomionarvoista,että melkein kaikki osallistujat ovat taustaltaan ulkomaalaisia. Monet heistä tuntuvat olevan tavalla tai toisella yliopistoväkeä.

Ei minusta kaksikielistä tule, mutta mukavaa, jos saan helpommin ruotsia ulos suustani. Ehkäpä uskaltaudun joskus myös ruotsinkieliselle maalauskurssille.

Varttuneen kansalaisen on hyvä vaivata aivojaan.

Eläkeläisen salakuoppa

Minulle alkaa valjeta, että eläkkeellä oleminen on vaarallista. Eihän siitä selviä hengissä kukaan.

Vakavasti puhuen oloneuvoksen päiviin liittyy piilevä riski. Kun töissä ei tarvitse käydä, liikkuminen vähenee huomattavasti. Arkiliikunta katoaa melkein kokonaan. Keittiön ja makuuhuoneen välillä ei askeleet juuri kartu. Ruokaostokset tuodaan kaupasta autolla pihaan ja hissillä kotiovelle.

Kun aktiivivuosina harrastaa kuntoilua, pohjana on kohtuullinen annos liikkumista, joka syntyy arkiaskareiden ja työtehtävien ohessa.

Minulla on kohtuullinen liikuntaohjelma, jota yritän toteuttaa. Osa toteutuu siten, että käyn esimerkiksi kirjastossa kävellen. Treenaaminen ja arkitoimet sulautuvat osittain toisiinsa.

Minä vietän aika suuren osan päivästäni nenä näyttöruudussa tai kirjassa. Valitettavasti energiankäytön minimointitaipumukseni saa aikaan sen, että kun nuuskimiselimeni on äskenmainituissa, selkäni on sängyssä ja pääni tyynyssä.

Luulen, että Kiloklubin sivujen täyttäminen ei johda mieluisiin vaa'an lukemiin kovin nopeasti, koska arkiliikuntani on vähäistä. Kiloklubissa pitäisi olla jokin eläkeläisasetus, joka ottaisi tilanteen huomioon.

Kiloklubin syömisnormeissa pysyminen on helppoa. Ehkä minun pitäisi omatoimisesti kiristää tahtia.

Rimpuilu jatkuu

Kirjoitin kuunvaihteen tienoilla unitilanteestani. Olen nyt onnistunut vakauttamaan rytmini siten, että saan nukutuksi kohtuullisen hyvin ja aika sopivaan aikaan. Nukahdan puolen yön jälkeen ja herään yhdeksän tienoilla. Tarvittaessa otan täydentävät.

Otin alkuun yhden pillerin iltaisin ja nyt olen päässyt kolmeen varttiin. Tuoteselosteessa kehotetaan ajamaan tsolpideemitartraattilääkitys alas vähitellen.

Yritän liikkua säännöllisesti. Tähtään siihen, että kävelen tai kuntopyöräilen 40 minuuttia päivässä muulloin kuin viikonloppuisin. Lisäksi venyttelen, teen kuminauhajumppaliikkeitä ja käsipainoharjoituksia. Jos suoritukset jäävät jonakin päivänä tekemättä, jäljelle jää silti aika hyvä määrä. Jos jaksan ja viitsin, voin korjata puutosta viikonloppuna.

Voi syystä kysyä, onko ohjelmani liian rankka leukemiasurvivalistille. Kun energiataso on alentunut, kannattaako uhrata noin paljon voimia liikuntaan?

Ikääntymisen ja sairastelun vuoksi olemukseeni on tullut vanhuksille tyypillistä jäykkyyttä. Harjoittelu tuntuu vireyttävän olooni. Vaikka se kuluttaa energiaa, koen oloni paremmaksi. Toivon voivani näin elvyttää myös liikkuvuuttani.

Pyrin aikaisemmin puolen tunnin aerobisen liikunnan arkipäivittäisannokseen. Ajattelin sen olevan syöpäläiselle riittävästi. Huomaan kiristetyn tahdin toimivan paremmin.

Vaikka liikunta kuluttaa energiaa, uskon kokonaisuuden antavan enemmän kuin ottavan.

Toivon pääseväni kokonaan irti unilääkkeestä ja voivani todeta, mihin voimani riittävät, kun tsolpideemitartraatti katoaa elimistöstäni.

Astrid Lindgren ja toinen maailmansota

Kirjastossa sattui käteeni Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat 1939-1945. Olen nyt lukenut kirjasta noin puolet.

Jos haluat lukea toisesta maailmansodasta sujuvasti kirjoitetun ja kompaktin kuvauksen, tässä on sinulle hyvä vaihtoehto. Lindgren halusi ymmärtää, mistä oli kysymys, seurasi tarkkaan sotauutisia ja kirjoitti tapahtumista niitä kommentoiden päiväkirjoihinsa. Hän liitti teksteihinsä myös lehtijuttuja sotatapahtumista.

Lindgren oli kolmeneljäkymppinen aivan tavallinen perheenäiti. Tulevasta maineesta ei ollut vielä tietoakaan, ainakaan kirjan ensimmäisessä puoliskossa. Kirjoittaja ei näyttäydy syvämietteisenä pohdiskelijana, mutta kertoo selkeästi sotatilanteen kehittymisestä ja sen vaikutuksesta tukholmalaisten arkeen. Hän ilmaisee jatkuvasti myötätuntoa sodasta kärsivien maiden - kuten Suomen - ihmisiä kohtaan. Hän tuo myös esiin tietoisuutensa oman perheensä hyväosaisuudesta verrattuna sotivien maiden kansalaisten kohtaloihin.

Ruotsissa elettiin jatkuvassa pelossa. Sielläkin säännösteltiin elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden myyntiä. Sota tuntui kuin kiertyvän ympäri Ruotsin tarttuen yksi kerrallaan sen naapurimaihin ja ja hieman siihen itseenkin.

Aluksi Saksa hyökkäsi Puolaan. Sitten alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota. Sen jälkeen Saksa valloitti Tanskan, Norjan ja Ranskan. Sota levisi vähitellen eri puolille maailmaa. Vuonna 1941 syttyi sota uudestaan Suomen ja Neuvostoliiton välille samassa yhteydessä, kun Saksa hyökkäsi itänaapuriamme vastaan. Suomi ja Saksa sotivat yhdessä. Ruotsinkin joutui näyrtymään Saksan edessä ja antamaan sen kuljettaa kauttaan sotilaitaan Norjaan ja takaisin.

Lindgren kauhisteli Saksan toimia, mutta toivoi kuitenkin sen pystyvän pitämään suomalaisten kanssa venäläiset loitolla Ruotsista. Kirjoittaja ei salaa kiitollisuuttaan suomalaisia kohtaan.

Ruotsissa sattui pari salaperäistä katastrofia. Kolme lähekkäin olevaa sota-alusta räjähti ja upposi yllättäen. Yli kolmekymmentä ruotsalaista kuoli. Myös yksi ruotsalainen sukellusvene upposi ja sen miehistö menehtyi.

Lindgren oli etuoikeutettu tiedonsaannin suhteen, koska hän toimi Ruotsin sotasensuurin palveluksessa.

Kirjoittaja päivittelee jatkuvasti maailman hulluutta ja varmasti aiheesta.

Yhteiskunta mullistui 1700-luvulla ja niin myös taide

Taide kehittyi erikoisella tavalla 1700-luvulla. Raskaasta ja koristeellisesta barokista siirryttiin kepeästi keimailevan rokokoon kautta jylhän totiseen klassismiin (uusklassismi) ja sitten vielä romantiikkaan.

Varmaankin tuon vuoristoradan muotoutumiseen ovat vaikuttaneet kyseisen vuosisadan suuret yhteiskunnalliset ja aatteelliset mullistukset. Aikakauden kehityksen ydin voidaan puristaa yhteen sanaan, joka on valistus. Järki, järki ja järki. Aikakauden suuria nimiä ovat muiden muassa Voltaire, Immanuel Kant, Adam Smith ja Johann Wolfgang von Goethe.
Kyseisellä vuosisadalla syntyi vapautta korostava aatesuuntaus liberalismi. Valistuksen aikaa kun elettiin, ensimmäinen tietosanakirja näki päivänvalon.

Vuosisadan loppupuolella tapahtui mullistusten mullistus, kun kansa nousi monarkiaa vastaan. Elettiin vuotta 1789 ja alkoi Ranskan suuri vallankumous. Vaikka oli vapaudesta kysymys, alkoi tapahtua hirveitä.

Olen julkaissut tämän artikkelin 18. syyskuuta 2010 Taidehistoriaa ja muutakin havinaa -blogissani. Toimimattomat hyperlinkit on korvattu uusilla ja tekstiä hieman muokattu. 

Petrus van Schendel näyttää miten valoa maalataan

Eräs FB-kaverini reagoi eiliseen postaukseeni ja kehotti minua kirjoittamaan Petrus van Schendelista (1806-1870) valon maalarina. Kiitos Markus, teen työtä pyydettyä.

Schendel ei ole tunnettu siten, että hänestä löytyisi helposti tietoja. Netissä on kuitenkin runsaasti kuvia hänen teoksistaan. Ammattimies tämä hollantilaisbelgialainen näyttää selvästi olleen. Hän on erikoistunut kuvaamaan valoa pimeässä ja siinä hän on hyvin taitava. Ehkä aiheistaankin johtuen häntä on vaikea olla pitämättä romantiikan edustajana. Hän eli impressionismin kynnykselle asti, mutta oli selvästi menneiden aikojen edustaja.

The Love Letter

Schendel käytti chiaroscuroa ja kulki siten vankasti Caravaggion ja Rembrandtin jalanjäljissä. Teoksen oleelliset kohdat näytetään kirkkaassa valossa, mutta muut alueet häipyvät asteittain hämärään ja pimeään. Valon suunta näkyy selkeästi, Schendelillä yleensä myös valon lähde.

Rembrandtin chiaroscuro on jotenkin karskia verrattuna Schendelin tunnelmiin.

Chiaroschuro on erotettava sfumatosta, jolla tavoitellaan kolmiulotteisuutta häivyttämällä rajoja useilla päällekkäisillä värikerroksilla. Esimerkiksi Leonardo käytti tätä menetelmää. Tämäkin työväline on löytynyt Schendelin pakista.

Ilma- eli väriperspektiivi vaikuttaa etäisyyden kokemukseemme. Mitä kauempana kohde on, sitä sinertävämmältä ja vaaleammalta se näyttää. Sinisyys johtuu valon siroamisesta. Taiteilijamme on varmasti tuntenut ilmaperspektiivin.

Näiden keinojen sovittaminen toisiinsa on haastavaa. Jos halutaan korostaa valolla etualalla olevaa kohdetta, tausta tavallaan tummenee ja vaalenee samaan aikaan.

Schendel kuvaa värit hyvin realistisesti. Irrottelemisesta ei ole tietoakaan.

Market by candlelight,
public domain

Schendelin maalaukset ovat tunnelmaltaan hyvin levollisia. Ne välittävät kuitenkin voimakkaan kokemuksen ajasta ennen sähkövalon yleistymistä. Hämyisyys ikäänkuin pehmentää äänetkin, jotka vilahtelevat maalauksissa hahmojen lailla. Yllä olevan maalauksen leppeyttä jännittää hieman etualalla olevan hahmon silmien epäsymmetrisyys.

Night Market,
public domain

Erikoista, että joku on jaksanut maalata noin paljon pimeää. Tyyli on luultavasti ollut kyseisen taiteilijan tavaramerkki. Schendel toistaa itseään kuten Kuutti Lavonen tai Rafael Wardi nykyään. Ammattimiehiä hekin.

Evening Market 1843,
public domain

Täällä lisää Schendelin teoksia.

Runosuoni tukossa

Nyt en keksi aihetta tämänpäiväiselle jutulle. Olisiko ehdotuksia?

Aasinsiltaa oravanpyörään

Onko olemassa jokin sanonta kurjesta tervassa? Kun saa nokan irti, tarttuu pyrstö, ja päinvastoin. Täi  tervassa on ainakin ihan jumissa. Tervaa ja höyheniä on käytetty joskus jonkinlaisena rangaistusmuotona. Vastenmieliset hommat ovat tunnetusti kuin tervan juontia, ja kuolema koittaa, jolleivät sauna, viina ja terva auta.

On kuin Honkala tervassa; kun toinen käsi irtoaa, toinen tarttuu.

Kerroin tiistaina nukkuneeni hyvin edellisenä yönä. Keskiviikon ja torstain välinen yö olikin sitten katastrofi. Huomasimme illalla, että unilääkkeemme olivat loppuneet. Piti sitten selvitä ilman. Tosin en selvinnyt.

Valvoin koko yön. Kuuntelin pari tuntia rentoutusnauhoja Youtubesta. Eivät auttaneet. Nukuin päivällä. Seuraavana yönä otin kokonaisen pillerin, mutta se ei riittänyt. Kahden tienoissa otin puolikkaan lisää, mikä auttoi.

Minun pitää nyt vakiinnuttaa unirytmini pillereillä ja sitten taas pyristellä niistä irti.

Oravanpyörä on vanha tapa kuvata lähes toivotonta työmaata. Eteenpäin ei pääse, vaikka kuinka juoksisi. Oikeastaan oravanpyörä kuvaa minusta selvemmin työtä, jolla ei ole mitään vaikutusta. Mieleeni tuli Ranskan suuren vallankumouksen aikaiset työttömyystyöt; kaivettiin kuoppia ja täytettiin niitä. Hölmöläisten hommaa.

Oravanpyörä-käsitteessä on kielteinen sävy. Nykyään ihmiset tosin menevät vapaaehtoisesti oravanpyöriin ja jopa maksavat siitä. Niitä kutsutaan juoksumatoiksi. Englannin kielen vastineet oravanpyörälle ovat muuten rat race ja threadmill. Jälkimmäinen kääntyy kirjaimellisesti ehkä polkumyllyksi. Hauskaa, että myös juoksumatosta käytetään samaa threadmill-nimitystä.

Kreikan taruston kuningas Sisyfos päätyi erilaisten vaiheiden jälkeen vierittämään isoa kiveä ikuisesti ylös jyrkkää mäkeä. Aina kun huippu lähestyi, kivi romahti alas.

Saapa nähdä, osoittautuuko oma nukkumiskouluni tervassa räpistelyksi, oravanpyöräksi, Sisyfoksen tehtäväksi vai joksikin muuksi. Tähän ei auta kuin oma tunnuslauseeni "Hyvinkin voi käydä".

Löytyykö jutustani muuten aasinsiltaa?

Symmetrisestä tasa-arvosta 1

Välillä tuntuu siltä, että tasa-arvon ajatellaan tarkoittavan täyttä symmetriaa. Siis että, kaikissa tehtävissä pitäisi olla yhtä paljon naisia ja miehiä. Tämä on tietysti kärjistys.

Tehdään kuitenkin ajatusharjoitus ja kuvitellaan, että mies- ja naisvaltaisia aloja symmetrisoitaisiin.

Yle käsitteli mies- ja naisvaltaisia aloja artikkelissaan Miehet ja naiset yhä eri ammateissa - Suomi kärkimaiden joukossa Euroopassa vuonna 2016. Kuvaus perustuu siis muutaman vuoden takaisiin lukuihin, jotka tuskin ovat ratkaisevasti siitä  muuttuneet.

Työllisten naisten yleisimmät ammatit kuuluivat luokkiin:

• hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät
• myyjät ja kauppiaat
• opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat. 

Miesten vastaavat luokat olivat:

• luonnontieteiden ja tekniikan erityisasiantuntijat
• kuljetustyöntekijät
• rakennustyöntekijät.  

Naisvaltaisimmat alat olivat terveys- ja sosiaalipalvelut (87), majoitus ja ravitsemus (69) sekä koulutus (68). Miesten vastaavat olivat rakentaminen (92), kuljetus ja varastointi (78) sekä teollisuus, sähkö, lämpö, vesi ja jätehuolto (77). Suluissa olevat pyöristetyt prosentti luvut tarkoittavat enemmistösukupuolten osuuksia.

Symmetrian aikaansaaminen näille aloille olisi haastava hanke. Esimerkiksi sairaaloista pitäisi kävelyttää suuri joukko naisia ulos ja korvata heidät miespuolisilla sairaala-alla muuntokoulutetuista rakennustyöntekijöistä ja rekkakuskeista. Viimeksi mainittujen alojen tehtäviä avautuisi naisille.

Kuviteltu tasaus ei olisi maata järisyttävä muutos. Sekä naiset että miehet selviäisivät kaikissa näissä ammateissa aivan hyvin. Kaikki voivat hakeutua näihin, jos haluavat.

Ihmettelen ettei puolustusvoimien tehtävät näy mainituissa luvuissa. Armeija on käsittääkseni yhä hyvin miesvaltainen laitos.

Setiys ja tätiys

Minulla on ollut kuusi tätiä, yksi eno ja viisi setää. Elossa on vielä yksi täti ja yksi setä.

Sedät ja tädit ovat olleet osa elämääni. He ovat olleet aikuisia ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet minuun hyväntahtoisesti. Vaikka he eivät ole vanhempiani, he ovat jotakin sinne päin. Setien ja tätien ei ole tarvinnut pitää minua ruodussa. Se on ollut vanhempieni tehtävä. Setien ja tätien kanssa on  juteltu leppoisasti, kun on kohdattu. Kukapa heistä haluaisi pahaa nuorille sukulaisilleen.

Tädit ja sedät eivät yleensä kuulu päivittäiseen arkeen. Heitä tavataan silloin tällöin, kun suvussa vietetään merkkipäiviä, hautajaisia tai kyläillään muuten vain.

Jotkut sedistäni ja tädeistäni ovat asuneet samalla paikkakunnalla, joten heitä tavattiin useammin kuin muita.

Yksi tädeistäni on hoitanut minua, kun olin aivan pieni. Yksi sedistäni järjesti minulle ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeisen kesätyöpaikan Tukholmasta. Tällä reissulla tutustuin tulevaan vaimooni, joka oli myös kesätöissä naapurimaan pääkaupungissa. Toinen sedistäni junaili minut tilalleen sukuseuran hallitukseen.

Tätieni ja setieni kokemusten kautta ymmärrän maamme historiaa laajemmin kuin vain vanhempieni historian valossa. Sedistäni kaksi oli rintamalla. Kolme äidinpuoleista tätiäni olivat lottahommissa. Kaksi äidinpuoleista tätiäni oli sotalapsena Ruotsissa. Myöhemmin yhden tätini puoliso oli YK-hommissa Kyproksella.

Setäni ja tätini hakeutuivat keskenään erilaisiin ammatteihin. Yksi sedistäni jatkoi vanhempiensa jäljissä maanviljelijänä. Kaksi tätiäni päätyi avioliiton kautta maatilojen emänniksi ja yksi kauppiaan puolisoksi. Joukosta löytyy myös ostaja, kirjastonhoitaja, talonmies, opettaja, kuntatarkastaja ja kaupan asiakaspalvelija. Yhden ammattia en muista.

Setäni ja tätini ovat täydentäneet vanhemmilta saamiani tietoja sukuni historiasta. Kaikki tämä on syventänyt ymmärrystäni maamme menneisyydestä ja kehittymisestä sellaiseksi kuin se nyt on. Harmi, että en ole haastatellut edellistä sukupolvea enemmän.

Tädit ja sedät ovat merkityksellisiä ihmisiä. Kannattaa pitää heihin yhteyttä.

Uusi alku

Otin lusikan kauniiseen käteeni ja nappasin illalla kokonaisen unipillerin. Nukahdin minun ja vaimoni näkökulmasta ihmisten ajoissa. Heräsin varttia vaille yhdeksältä. Oloni on ollut selvästi parempi kuin eilen. Olen nukkunut kunnolla. Jostakin syystä en tuntenut aamupäivällä itseäni uneliaaksi, vaikka olin ottanut kokonaisen tabletin.

Hematologi kirjoitti kesäkuussa minulle tsolpideemitratraattia vuodeksi eteenpäin. Hänestä ei tuntunut olevan niin väliä, vaikka käyttäisin tainnutusapua jatkuvasti. Ehkä hän ajatteli, ettei eläkeläiselle ole sivuvaikutuksista suurta haittaa. Hän tuskin on tietoinen siitä, että käytän CPAP-laitetta.

Kokemukseni mukaan väsymyksessä on eri asteita. Joskus voi olla niin lopen uupunut, että on pakko mennä nukkumaan välittömästi. Toisinaan taas uuvuttaa kovin, mutta silti jaksaa olla ainakin hereillä.  Voi myös tuntea voimakasta väsymystä, mutta silti kykenee pakottamaan itsensä toimimaan. Virheitä tosin voi tulla. Lievähkö väsymys voi olla pitkäaikainenkin olotila. Asiat tulevat hoidetuiksi, kun vain puurtaa päivästä toiseen.

Tunnen itseni tällä aika hetkellä väsyneeksi, mutta aion kuitenkin käydä kävellen kirjastossa. Se saattaa virkistää.

Aion varmistaa jonkin aikaa, että saan riittävästi unta, ja sitten yritän taas ajaa tsolpideemitratraattia alas. Ehkäpä selviän sitten ilman lääkitystä tai vähäisellä uniavulla muutaman viikon. Jos väsymys kasautuu ja unirytmi menee sakaisin, joudun ottamaan taas uuden alun.

Elämää se on tällainenkin.

Olen satimessa

Yritin nukahtaa viime yönä puolikkaalla unipillerillä. Valvoin kuitenkin kahden tienoille. Nyt on jo iltapäivä pitkällä, mutta en ole vieläkään päässyt vireeseen. Turhauttaa. Olen huolissani muistini surkastumisesta. Pelasimme lauantaina vaimoni ja viisivuotiaan prinsessan kanssa muistipeliä. Menestyin heikosti. Tosin tämän ikäisen kuulukin hävitä viisivuotiaalle.

Vaimon kautta tuli lääkäriystävämme ohje, että minun olisi syytä ottaa riittävästi unilääkettä, jotta saan nukutuksi tarpeeksi. Hän oli arvellut muistamattomuuteni johtuvan huonoista yöunista eikä niinkään pillereistä.

Tiedän, varttuneella iällä alkaa kaikilla muisti hapertua. Mutta silti.

Vaimoni ehdotti, että ottaisimme tavaksi nukahtaa yhdeltätoista. Se huvitti. Näkisinpä tuon rakkaan yökukkujan nukahtavan tuohon aikaan. Lieneekö montaakaan kertaa mennyt nukkumaan noin varhain yli nelikymmenvuotisen avioliittomme aikana.

Lyhyeksi jääneen yön jälkeen minun on aamulla melkein mahdotonta vastustaa jatkounien houkutusta. On oikeastaan pakkokin nukkua, jos haluan virkistyä jotenkin toimintakuntoiseksi.

Iltaisin olen jaksavampi. Silloin minun pitäisi kuitenkin malttaa alkaa virittäytyä nukkumatin tapaamiseen. Hankalaa.

Olen satimessa.




'

Väkisin vääntöä

Laittauduin tänään hereille yhdeksän tienoissa. En saanut yhdeksän tunnin uniannostani, joka tuntuu olevan  tarvitsemani vähimmäismäärä tällä hetkellä. Sain unen puolikkaalla pillerillä. Aika myöhään tosin aloitin.

Olen niin väsynyt. että en jaksa tehdä mitään paneutumista vaativaa. Puuhastelen niitä näitä, luen ja varmaan kuntoilen. Yritän olla kohtuullisen aikaansaamaton. Koetan olla nukahtamatta.

Toivon saavani sisäisen kelloni säädetyksi tolkullisempaan asentoon ja voivani lopettaa unilääkkeen käytön. Puolesta yöstä aamuyhdeksään voisi olla hyvä rytmi.

Huomasin äskettäin unilääkkeen tuoteselostetta lukiessani, että minä ei saisi käyttää kyseistä ainetta ollenkaan. Syyksi riittää jo se, että minulla on uniapnea. Olen käyttänyt tsolpideemia pitkään. En osaa arvioida, mitä haittaa siitä on apneani vuoksi ollut, mutta hyvä siitä varmasti olisi päästä irti.

Tuolla on suo ja tuolla vetelä. Jos käytän tsopideemia puolesta yhteen tablettia kerrallaan, saan melko varmasti nukutuksi ihmisten aikoihin, mutta joudun hyväksymään lääkkeen haitat. Jos en käytä, unirytmini voi heitellä. Saatan olla illalla huolissani unen saamisesta, ja valvoa sen vuoksi.

Yrittänyttä ei laiteta. Stonehengen paadet on joskus saatu paikoilleen. Ei sitäkään päivässä tehty. Jospa tämäkin vääntö joskus onnistuu.

 

Piikitettävänä

Kävin tänään terveyskeskuksessa hakemassa Pneumovax-rokotuksen (pneumokokkipolysakkaridi), joka suojaa muun muassa keuhkojani pneumokokeilta. Piikin antoi hoitaja, joka on ollut aikaisemmin hematologiaosastolla töissä.

Taas nousi esiin Helsingin ja Turun erilaiset käytännöt. Täällä kuulemma annetaan jotakin uudempaa lääkettä. Ohjelmani tosin on parin vuoden takaa, joten voihan Helsingissäkin olla käytäntö jo muuttunut.

Hoitaja sanoi, että hän haluaisi syövistä kaikkein viimeiseksi leukemian.

Hän kertoi, että kahdeksankymmentä luvulla ennen kantasolusiirteiden antamisen aloittamista selviämisennuste oli pelkillä sytostaateilla hoidettuna vain kolme prosenttia. Miltähän on tuntunut hoitaa potilaita, jotka melkein kaikki kuolevat viiden vuoden kuluessa.

Hoitaja tuntui ilahtuvan siitä, että tapasi henkiin jääneen(tosin toistaiseksi) potilaan.

Kerroin hänelle väsymyksestäni. Hänen mukaan kaksi vuotta siirteen saamisesta on vielä lyhyt aika. Saattaa ilmeisesti olla toivoa siitä, että jaksamiseni vielä elpyy.

Aamukeko

Ihmettelin viime vuoden kesän loppupuolella sitä, että minulla tahtoivat aamupäivät kulua nukkumiseen. Pelkäsin, että noin suuri unentarve jää pysyväksi. Unikekoisuus ei sinänsä haittaa, koska minun ei aamuisin tarvitse ehtiä mihinkään. Tuntui kuitenkin, että päivät jäävät tyngiksi. Eläkeläisenäkin haluaisin saada edes jotakin aikaan.

Onneksi puuska meni ohi. Vaikka tarvitsen enemmän unta kuin ennen syöpiä, minun ei  tarvitse jatkuvasti lahjoittaa aamupäiviäni nukkumatille.

On erikoista, että tuo puuska on taas palannut ja suunnilleen samaan vuodenaikaan. Viime vuonna vaihetta  edelsi asunnonvaihto ja remontin organisoiminen. Niiden aiheuttama kuormitus saattoi vaatia palautumisjakson. Tänäkin kesänä on monenmoista tohinaa sattunut aika lyhyelle jaksolle. Ehkä on taas aika maksaa veroja.

Kun herään aamulla ensimmäisen kerran, tunnen väsymystä. Jos jatkan nukkumista, jaksamiseni paranee, mutta saatan tarvita toisen, kukaties kolmannenkin, lisäannoksen.

Käyttämilläni unilääkkeillä saattaa olla osuutensa tässä sopassa. Tsolpideemi voi aiheuttaa uneliaisuutta. Tiedän, tiedän, unilääkettä pitäisi käyttää vain tilapäisesti. Se on kuitenkin auttanut minua kovasti syöpäkurimuksissani. Olen voinut potemisen erilaisissa vaiheissa tukeutua aika säännöllisiin yöuniin.

Olen onnistunut vähentämään annostusta merkittävästi, mutta nyt on tullut takapakkia. Väsymiseni saattaa aiheutua siitä, että minulla on vieras veri. Immuniteettini saattaa olla jatkuvasti varuillaan, mikä ilmeisesti vie voimia.

On siunattu asia, että voin taistella näitä tuulimyllyjäni vastaan eläkeläisenä. Enimmät työt on tehty.

Entä jos ...?

Ihmisen toimien merkityksestä ilmastomuutoksessa ollaan huolissaan. Tarvitaan viljelypinta-alaa ihmisten ruokkimiseen ja metsiä sitomaan hiilidioksidia.

Mieleeni juolahti, että entä jos kaikki ihmiset sijoitettaisiin erittäin korkeisiin kerrostaloihin. Yritin selvittää, kuinka paljon ihmisiä mahtuu yhteen noin kilometrin korkuiseen pilvenpiirtäjään. Löysin verkosta hassun ajatuskokeen. Artikkeli The Number of People You Can Fit in the World's Biggest Buildings Is Staggering kertoo, että kaikki maailman 7,4 miljardia ihmistä voitaisiin sijoittaa kuutioon, jonka sivun pituus on 1.366 metriä.

Rakennus ei veisi Manhattanilla tilaa kuin muutaman korttelin verran. Tilaa tosin olisi kullekin vain ruumisarkun verran. Eläminen noin olisi tietenkin mahdotonta, mutta ajatusleikki kertoo minulle, että peli ei ole pelattu, jos niin halutaan.

Vierailin muutama vuosi sitten Berliinissä suojatilassa, joka oli rakennettu kylmän sodan aikana ydinasehyökkäyksen varalle. Ehkä noin yhden koulun kokoisessa tilassa oli yhdessä kerroksessa tilapäinen koti noin kahdelle tuhannelle hengelle. Tarjolla oli tosin vain kerrossänkyjä, käytäviä, saniteettitilat ja muonituspiste. Happea olisi tositilanteessa riittänyt kahdeksi viikoksi.

Onneksi berliiniläistä suursuojaa ei ole koskaan tarvittu. Sellaista ihmiskoetta ei tiettävästi ole järjestetty, jossa 2.000 ihmistä olisi joutunut tulemaan toimeen keskenään moisissa olosuhteissa edes viikkoja.

Ihmiset tulevat nytkin toimeen kerrostaloissa. Miksi se ei voisi onnistua myös jättiläistaloissa?

Jos ihmiset eläisivät ja työskentelisivät vaikkapa 10.000 supertalossa , ei käsittääkseni tarvittaisi nykyisen kaltaista infrastruktuuria paikasta toiseen siirtymisiä varten. Kaikilla olisi myös luonto lähellä. Metsää ja peltoa riittäisi.

Eivät suuret ajatukset päätä halkaise.

Lieskoja, pauketta ja jylinää

Huomasin Turun Sanomista, että Patterihaassa järjestetään Puolustusvoimat 100 -juhlavuoteen liittyvä taistelunäytös. Paikka oli sopivan kävelymatkan päässä, joten päätin yhdistää huvin ja hyödyn.

Tilaisuuden oli määrä alkaa klo 15.30. Olin paikalla vähän kolmen jälkeen ja mielestäni ajoissa. Tapahtuma oli kuitenkin niin suosittu, että jouduin jonottamaan seuraavaan näytökseen. Odottaessa oli hauska seurata järjestelijöinä olevien varusmiesten ja reserviläisten (kai) puuhia. Oma palvelus on kaukana takanapäin, mutta toiminta näytti hyvin tutulta ja koomisen kotoisalta.

Laajan kentän reunaan oli asennettu katsomo ja viistosti sen eteen kahdelle puolelle iso näyttöruutu. Kokonaiselämystä vahvistettiin hyvin tehokkailla kaiuttimilla. Esitykseen osallistui kaksi miehistönkuljetusautoa, panssarivaunu ja pieniä vihreitä miehiä erilaisine aseineen. Yleisölle jaettiin korvatulppia.

Meteli oli hirmuinen. Tuntui, että äänet vapisuttivat maata. Pyroefektejäkin käytettiin. Laivasto ja lennosto osallistuivat tapahtumiin screenien ja kaiuttimien välityksellä.

Joku upseeri kertoi Turun Sanomien haastattelussa, että Puolustusvoimat haluaa näyttää, että kansa saa verorahoilleen vastiketta. Ehkä tällainen spektaakkeli luo uskoa puolustuslaitokseen ja sopiihan se juhlavuoteen. Viihdyttävyys kuuluu ajan henkeen. Tapahtuma järjestetään viisi kertaa eri puolilla Suomea.

Ennen vanhaan armeijan näytöksissä pystytettiin telttoja ja painittiin sotakoiran kanssa. Tärkeää oli, että kaminan piipusta tuli savua melkein ennen kuin teltta oli pystyssä.

Painovoimasyndrooma

Minulla on painovoimasyndrooma. Kun olen voimissani eikä ole liian kiire, jaksan säännöstellä syömistäni. Päinvastaisessa tilanteessa painoni nousee. Pelkkä kiirekin riittää. Elimistöni on varastoivaa lajia.

Painoindeksini on punaisella. Se ei ole hyvä juttu. Kun en kuollut syöpään, voin kupsahtaa johonkin muuhun, viimeistään vanhuuteen.

Sain aikoinaan painoni kuriin Kiloklubin avulla, mutta en pysyvästi. Painoni laski huomattavasti pitkän ajan kuluessa. Kun oli aika vakiinnuttaa tilanne, konstit olivat hukassa. Tuli lunta tupaan.

Syöpäseuranta ei velvoita minua elämään terveellisesti. Ajattelen kuitenkin, että minut on suurella panostuksella toistaiseksi pelastettu ja siksi minun olisi syytä pitää huolta itsestäni.

Harmittaa kun hengästyn kovin nopeasti.

Olen ajoittain saanut kuntoilurutiinin toimimaan. Äskeisellä maakuntamatkalla se taas lysähti. Sen jälkeen olen tuntenut itseni liian väsyneeksi aloittaakseni taas. Olen tehnyt sairaalassa oppimiani liikesarjoja, kävellyt ja polkenut kuntopyörää. Kuminauhajumppa on auttanut olkapäävaivoihin.

Jos eläkeläisellä on kiire, syy on oma. Minulla pitäisi olla hyvät edellytykset huolehtia terveydestäni. Voimani ovat kuitenkin huomattavasti vähäisemmät kuin ennen syöpiä. Joudun kiinnittämään huomiota riittävään lepoon ja uneen.

Huilaamiseenkin pitää oppia. Omat rajat on tunnistettava.

En ole vielä toipunut äskeisestä reissaamisesta. En viitsi alkaa vielä paneutua liikkumiseen. Se voisi lisätä väsymyksen tunnetta.

Liityin eilen Kiloklubiin. Jos jaksan kirjata ruuat, juomat ja liikkumiset, järjestelmä pitää huolen lopusta. Aterioida voi aivan hyvin ja silti on helppo pysyä ruodussa. Nyt ohjelmassa näyttää olevan olevan myös sellainen vaihde, jolla paino pidetään ennallaan. Toivottavasti pääsen joskus käyttämään sitä.

Onko elopainon ja elinvoimien suhde vakio?

Lämmittääkö Naantalin aurinko?

Muistan, kun minulla oli kansakoulussa housut, joiden materiaali oli hieman kiiltävää. Joku toinen koululainen sanoi housujeni loistavan kuin Naantalin aurinko. Tuollainen sanonta oli siis käytössä jo yli 40 vuotta sitten.

Olemme vaimoni kanssa nyt Naantalissa isovanhempien hommissa, mutta auringosta emme voi nauttia. Toki se tuolla pilviverhon takana hoitaa tehtäväänsä.

Kävimme tullessamme lounaalla Naantalin keskustassa Naantalin Aurinkoisessa, joka on Lounais-Suomessa toimiva kahvilaketju. Pikkukaupunki ja ketju varmaan hyötyvät sellaisesta mielikuvasta, että aurinkoa riittää.

Tosiasiassa sanonta ei ole lähtöisin tuosta taivaan kiertolaisesta, joka on elämämme välttämätön edellytys. Kaupungin sivuilla kerrotaan sanonnan juontavan 1700-luvulla olleen tullikamarin portin yläosaan maalatusta auringosta. Rakennuksen kerrotaan olleen punaisen.

Aurinkoaihe näyttää päässeen myös Naantalin seurakunnan kuvatunnukseen.

Jos oikein saivarrellaan, alkuperäiseen Naantalin aurinkoon on liittynyt muodon lisäksi jotakin muutakin lämpimään viittaavaa, koska keltainen koetaan lämpimäksi väriksi.

Olen miettinyt, että johtuuko joidenkin värien (keltainen, oranssi, punainen) kokeminen lämpimiksi siitä, että ne tuovat mieleen auringon ja tulen. Toinen mahdollisuus on, että kokemus liittyy siihen, miten eri värit imevät valoa itseensä. Tunnetusti musta imee ja valkoinen heijastaa kaiken. Tämän logiikan mukaan meidän pitäisi kokea valkoinen kaikkein lämpimimpänä värinä.

On hämmentävää, kuinka suuren lämpötilaeron voi tuntea kädellä koettamalla valkoisen ikkunanpuitteen ja hieman harmahtavan lautaseinän välillä. Valkoinen on viileämpi.

Ristiriitaiselta tuntuu. Tähän täytyy olla jokin hyvä selitys.

Se on varmaa, että aurinko lämmittää Naantalissakin, kun se paistaa siniseltä taivaalta.

Syöpäläinen koeponnisti

Kotona taas. Eilinen ajo otti todella voimille, mutta selvisin. Välillä mietin, olenko jo riskirajoilla. Onneksi tie oli hyvässä kunnossa ja liikennettä aika vähän. Matkaa tuli noin 450 kilometriä. Noin pitkää päivämatkaa minun ei kannata jatkossa suunnitella.

Kiertueemme reitti oli Turku-Jyväskylä-Tyrnävä-Raahe-Tyrnävä-Oulu-Kokkola-Vaasa-Turku.

Matka onnistui, koska nukuin runsaasti ja yritimme varoa liian tiivistä ohjelmaa. Vain viimeinen päivämatka oli liian pitkä. Nyt on levon aika.

Tämä matka oli hyvä koeponnistus. Opimme vähitellen suunnittelemaan realistisia matkaohjelmia. Noin 300 kilometriä ajoa päivässä on maksimi.

Huomaan, että minun on syytä tarkistaa tapaani suunnitella ajoreittejä. Se taitaa kummuta ajoilta, jolloin Suomessa oli niin sanottuja pikateitä. Ne olivat aika suoria, kaksikaistaisia ja asfaltoituja pääteitä. Kolmostie vei Helsingistä Tampereella ja nelostie Ouluun. Nykyään Suomessa on paljon taannoisten pikateiden veroisia väyliä. Siellä, missä ei ole moottoritietä, voi siten valita useista reiteistä. Voi tutustua uusiin maisemiin. Kokkolasta olisimme voineet tulla perinteisen rannikkoreitin sijaan Seinäjoen, Parkanon ja Huittisen kautta, mutta halusimme käydä Vaasassa tapaamassa erästä viisivuotiasta neitiä ja hänen äitiään.

Tällainen matkailu on yksi eläkkeellä olemisen mahdollistamista huveista. On mukava matkailla verkkaisesti ja tavata sukulaisia sekä vanhoja ystäviä.


Muistelen erästä potilastoveria, joka on nyt poissa. Hän menehtyi viime kuussa. Tieto tavoitti minut eilen. Muistan hänet hyväntuulisena persoonana, joka oli osastollakin ahkera. Hänen kuolemansa kuuluu olleen äkillinen, joten en tiedä, johtuiko se syövästä. Voi siis olla, että hän sai jatkoaikaa syövästä, mutta terveys petti kohtalokkaasti jollakin muulla tavoin.

Rahkeet retkottavat

Olemme yhä kotimaan kierroksella. Lähdimme tänään Kokkolasta, jossa majailimme pari yötä vanhojen ystäviemme luona.

Tarkoituksemme oli ajaa tänään Kinnulaan äitiäni ja sukulaisiani katsomaan ja jatkaa sitten vielä Lempäälään.

Mieli halajaa, mutta rahkeet retkottavat. Niin se on. Voimavarojen mukaan on mentävä. Valvoin myöhään viime yönä, mikä viittaa väsähtämiseen.

Muutimme suunnitelmaa ja olemme nyt Vaasassa. Haluaisimme ehtiä vielä tänään Turkuun, mutta sekin voi olla liikaa. On syytä varautua siihen, että joudumme vielä etsimään majapaikan.