Korpivaelluksella

Minun ei tarvitse ostaa uutta kännykkää. Olen saanut vihdoin selville, miten saan kuvat siirtymään läppäriini. Tämä on ollut oikea erämaavaellus.

Olen käynyt 1storessa, ostanut uuden kaapelin, olen viestitelly Huawein tuen kanssa ja käynyt neljä kertaa DNA-liikkeessä.

1storessa ei löydetty konstia saada kuvia siirtymään kaapelin kautta koneelle. Huaweilta suositeltiin kokeilemaan eri kaapelilla, mutta se ei auttanut. Suositeltiin myös kokeilemaan siirtoa Windows-koneelle. Kävimme kyläilemässä ystäväpariskunnan luona ja kokeilimme. Onnistui.

Kun ilmoitin tämän Huaweille, minulle vastattiin, että kyseessä on ilmeisesti yhteensopivuusongelma ja asia jäi siihen.

Menin kauppakeskus Hansassa olevaan DNA-myymälään. Siellä oleva hyvin pätevän tuntuinen kaveri vaihtoi kännykkääni minun gmail-osoitteeni siellä olleen vaimoni osoitteen tilalle. Sitten hän laittoi kännykän tekemään varmuuskopiota pilveen eli Google driveen. Tavaraa oli paljon ja siirto kesti varmaan pari tuntia. Kännykkäni ilmoitti, kun siirto oli tehty.

Kuvia ei kuitenkaan löytynyt Google Drivesta. Menin myöhemmin uudestaan DNA-liikkeeseen. Siellä oli nuori kaveri, joka ei kiinnostunut ongelmastani. Sulkemisaika oli lähestymässä ja kaveri saattoi tuntea ongelman hankalaksi. Mainitsin hänelle DNA:n puhelinneuvonnasta ja hän kehoitti soittamaan sinne.

Neuvonnassa kuitenkin sanottiin, että he eivät anna teknistä neuvontaa puhelimessa. Pitää mennä myymälään.

Kävin tänään myymälässä. Minulle sanottiin, että kuvat ovat siirtyneet Google Kuviin, ja annettiin paperilla ohjeet sen käyttämiseen. Sanottu vaikutti uskottavalta. Kotona tutkin tilannetta. Kuvissa oli pienehkö määrä aineistoistani, mutta suuri määrä puuttui.

Lähdin uudestaan myymälään ja esitin läppäristäni, mitä pilvessä näkyy. Tällä kertaa minua palveleva kaveri siirsi parikymmentä kuvaa kännykstäni, mutta niitä ei näkynyt pilvessä. Hän kuitenkin huomasi, että olin leppoistaminen@gmail.com -tilillä. On minulla sellainenkin. Piti perustaa toinen gmail-tilini Google Driveen. Sesam aukene! Siellä ne olivat - siis juuri siirretyt.

Kysyin asiakaspalvelijalta, minne ison siirtoni kuvat ovat mahtaneet päätyä. Hän ei osannut vastata.

Nyt olin kuitenkin saanut ratkaisun siirto-ongelmaani.

Tätä kirjoittaessani mieleeni väikähti jotakin, joka piti heti varmistaa.  Kirjauduin Google Kuviin tilille, jonka olin juuri äsken perustanut Google Drivessa. Heureka! Siellä ne olivat kaikki!

Vaikuttaa lupaavalta

Olen ottanut BookBeatin koekäyttöön. Kyse on palvelusta, jolla voin kuunnella tai lukea E-kirjoja kiinteällä kuukausihinnalla. En tiedä, onko BookBeat paras tai edullisin tarjolla olevista palveluista. Joku sanoi, että kaikissa on samat kirjat.

Nyt voin kuunnella kirjoja kulkiessani kaupungilla, ajaessani autoa tai lenkkeillessäni. Ainakin alku vaikuttaa lupaavalta. Ehkä ihminen onkin luotu kuuntelemaan eikä lukemaan. Menossa on toinen kirja, joka on Riku Korhosen "Emme enää usko pahaan".

Ensimmäinen lukemani eepos oli minulla lainassa kirjastosta, mutta luin sen korvieni kautta. Perinteinen lukeminen vaatii keskittymistä vain siihen, korvilla voi lukea muun puuhan ohessa.

Kirjoja on runsaasti, mutta ei alkuunkaan niin paljon kuin Turun kirjastossa. Valitseminen vie aikansa. Osa on vain luettavassa muodossa. Kännykän ruutu ei innosta lukemaan.

Korhosen kirja ei tunnu miltään maailman kirjallisuudelta, mutta hauska tuota on kuunnella, kun tapahtumat sijoittuvat Turkuun, osa jopa meidän nurkille.

Saa nähdä, kuinka pitkään riittää kiinnostavaa kuunneltavaa. Toisaalta palvelun avulla saattaa tulla tutustuneeksi sellaisiin teoksiin, jotka eivät paperisina sattuisi käteen.

Juoksentelemaan

Olen hoitanut kuntoani aika pitkään ja hartaasti. Voimistelen ja venyttelen kotona, kävelen asioidessani kaupungilla ja myös varta vasten sekä uin kerran viikossa Meri-Karinassa, jossa olen hematologian poliklinikalta saanut luvan käydä polskimassa. Se on Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen paikka.

Olen ajatellut, että minulle riittää kohtuullinen kunto, enkä siksi pyri maratonin velvoittamalle tasolle. Reipas kävely sujuu hyvin.

Olen huomannut, että jostakin syystä portaiden kiipeäminen ja mäen nouseminen haastavat minua yhä. Olisi ehkä hyvä saada jotakin aerobista liikuntaharjoitteisiini. Kerroin aikaisemmin, että  hankin kunnon juoksuvarusteet.

Olen alkanut varovasti juosta. Se ei ole tuntunut mukavalta. Ottaa keuhkoihin. Olen juossut minuutin pätkiä ja kävellyt välillä. Tänään jaksoin juosta näin yhteensä 16 minuuttia ja olen varsin tyytyväinen, varsinkin kun se sujui aikaisempaa helpommin.

Mieleeni on tullut, että voisin joskus mennä Paavo Nurmen stadionille ja juosta vanhan kunnon Cooperin testin. Hyvä taso vaatisi yli viisikymppiseltä mieheltä vähintään 2.000 metrin suorituksen. Tuohon en luultavasti aivan pian pysty. Aion ensin harjoitella sen verran, että jaksan edes juosta yhteen menoon vaaditut 12 minuuttia.

Toivottavasti en hurahda liikaa. En haluaisi käyttää ylettömästi aikaa harjoitteluun. "Kiireisenä" eläkeläisenä minulla on muutakin puuhaa.  

Tämän kevään maalaussatoa

Kaikki kolme teosta on maalattu akryyliväreillä. Ylimmäinen on tehty MDF-pohjalle, seuraava maitokartongille ja alimmainen kankaalle.

Näkymä maalaussalista

Nizzaa

Tarvitsen Leelian lepotuolin ja IT-terapiaa

Taistelen tuulimyllyjä vastaan ja ilmeisesti häviän. Harmittaa. Vaimolleni myytiin pari vuotta sitten Honor 9 -kännykkä, jossa on hyvä kamera. Kuvien luvattiin siirtyvän hänen Macbookiinsa.

Hän ei kuitenkaan pitänyt kännykästä, joten minä otin sen käyttööni. Oikein hyvä peli.

Olen ilmeisesti joutunut kahden jättiläisen - Applen ja Googlen (jonka käyttöjärjestelmää Huawei/Honor käyttää) - keskinäisen taistelun uhriksi, koska en voi enää siirtää kuvia kännykästäni Macbookiini kuin hyvin vaivalloista reittiä. Kuvat voi siirtää Windows-koneelle, jollaista käyttökelpoista meillä ei ole, ja sieltä tikun tai ulkoisen muistin avulla läppäriini.

Pitääkö minun nyt ostaa uusi iPhone tai Windows-kone vain tätä tarkoitusta varten? Vai pitääkö minun herättää meillä makaava monta vuotta vanha Windows-läppäri henkiin?

Kuvien siirto onnistui ennen kaapelin avulla, mutta ei onnistu enää. Kävin 1storessa pyytämässä apua. Kaveri oli pätevän tuntuinen, mutta ei saanut yhteyttä toimimaan. Hän kehotti minua ottamaan yhteyttä Huawei-tukeen. Olen nyt käynyt viestinvaihtoa heidän kanssaan. Ostin jopa uuden kaapelin, mutta ongelma ei ole ratkennut.

Huawein tuki olettaa, että kyseessä on yhteensopivuusongelma, eikä tunnu kiinnostuneelta asian enemmästä tutkimisesta. Ilmeisesti Macbookin käyttöjärjestelmän viimeiset versiot ovat lakanneet tukemasta tätä yhteyttä.

Kaiken tämän lisäksi Google aikoo lopettaa Android-käyttöjärjestelmän päivittämisen Huawein kännyköihin. Huawei aikoo tehdä omia päivityksiä, mikä tietänee lisää tällaisia murheita.

Heitänkö Honorini Aurajokeen?

Kolme tämän vuoden ensimmäistä juttuani Päivämies-lehden sivuilla: Kielioppia, Retkeilyä Nizzan menneisyydessä ja Siunauksesta

Tässä ovat linkit kolmeen tämän vuoden ensimmäiseen blogitekstiini Päivämies-lehden sivustolla:

Kielioppia

Tässä jutussa muistelen, miten olen oppinut ranskan kieltä käytännön tilanteissa.

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

Asuimme osan tämänvuotista Nizzan vierailuamme Cimiez-nimisen kukkulan vierellä. Kukkulalla on hyvin pitkä ja monipuolinen historia. Se kuuluu Nizzaan, mutta on aikoinaan ollut varsinaisen Nizzan naapurikaupunki. Paikalla ovat toimineet muinaiset roomalaiset, sinne on perustettu aikoinaan luostari, siellä ovat majailleet kuningatar Victoria sekä taiteilija Henry Matisse. Historia on yhä näkyvästi esilla Cimiezissä.

Siunauksesta

Tässä blogipostauksessa pohdiskelen siunauksen luonnetta.

Värit tuovat historian iholle

Mielikuvamme menneen ajan historiallisista tapahtumista ovat luoneet taiteilijat. Siksi monet tapahtumat vaikuttavat mahtipontisilta ja lavastetuilta. Alla olevassa vanhassa mosaiikkiteoksessa Aleksanteri Suuren ja Dareios III:n johtamien joukkojen välisestä taistelusta päähenkilöt ovat sijoitettu tavalla, joka ei varmasti vastaa totuutta.

Tilanne muuttui täysin 1800-luvulla, jolloin valokuvaus keksittiin. Voimme ihailla mustavalkoisia jopa jo 1940-luvulla otettuja kuvia. Minun mielikuvissani tuon ajan ihmiset vaikuttavat jostakin syystä melkein metsäläisiltä. Seuraavassa videossa on kuvia noilta ajoilta. Elämä näyttää aika samanlaiselta kuin paljon myöhemminkin. Vaikka kuvat ovat Amerikasta, tuskin täkäläinen elämänmeno ratkaisevasti näistä näkymistä poikkeaa.

Mustavalkoiset kuvat välittävät näkymät kuitenkin jotenkin ulkokohtaisina. On vaikea kuvitella siirtyvänsä nähtäviin tapahtumiin.

Kun vanhoja valokuvia väritetään, historia alkaa pyrkiä luoksemme. Auswitziin juuri saapuneet juutalaiset, joista moni todennäköisesti kuolee pian kuvan ottamisen jälkeen, shokeeraavat nähtynä väreissä. Tapahtuma tulee niin lähelle.

Ja sitten sokerit pohjalla. Tässä värifilmiä 1900-luvun alusta.

Neljällä värillä paljon

Anders Zorn (1860-1920) on tunnettu ruotsalainen taidemaalari, Akseli Gallen-Kallelan ja Albert Edelfeltin kaveri. Zorn ei ollut mikään kuvataiteen dynaaminen uudistaja, mutta erittäin taitava maalari.

Opin tänään Taideakatemialla, että on olemassa niin sanottu Zornin paletti. Siihen kuuluu vain neljä väriä (eikä nekään kaikki ole oikeastaan värejä): kadmiumin punainen, okra, musta ja valkoinen. Näillä voidaan sekoittaa hämmästyttävän laaja valikoima eri värisävyjä. Seuraava lyhyt demo osoittaa, mihin nämä värit yltävät. Tässä tosin käytetään kadmiumin punaisen sijasta karmiinin punaista, minkä avulla saadaan myös sinivioletteja sävyjä.

Zorn ei varmaankaan tyytynyt kaikkia teoksia maalatessaan näihin neljään väriin, mutta osan hän on ilmeisesti tehnyt niillä.

Saimme tänään tehtäväksemme tehdä harjoitustyön Zornin paletilla. Ensimmäinen meni minulla pieleen, koska ajattelin laiskuuttani tehdä harjoituksen vesiväreillä. Minulla on koululla hyvin laaja valikoima akvarelliliituja. Sommittelin asetelman ja aloin töihin. Valitsin sopivat liidut. En kuitenkaan huomannut, että värikokoelmassani oleva musta ei ollutkaan vesiväriliitu. Se ei sekoittunut muihin väreihin. Valintani oli myös siksi huono, että vesivärivalkoisella ei kovin ihmeitä saa aikaan. Akvarelleissa käytettävä valkoinen on tunnetusti paperin väri.

Aloitin uudestaan ja käytin koulun akryylivärejä, jotka eivät ole erityisemmin laadukkaita. Tulos oli huomattavasti parempi. Okran ja mustan avulla pitäisi saada aikaan vihreitä värejä, mutta se ei minulta onnistunut. Luulen, että se johtui koulun värin koostumuksesta.

Sinistä on hyvin vaikea tällä valikoimalla aikaan. Sinistä voi kuitenkin apinoida maalaamalla harmaan sävyjä ja sijoittamalla ympärille Albersin väriteorian avulla sopiviä värejä, jotka saavat harmaan näyttämään siniseltä.

Alla oleva Zornin omakuva näyttää tehdyn Zornin nimikkopaletilla. Värit riittävät tähän aiheeseen aivan hyvin.

Anders Zorn: Omakuva (Public Domain)

Riku Eskelinen Euroopan parlamenttiin

Jos et ole löytänyt vielä ehdokasta, tässä on sinulle hyvä vaihtoehto. Uskallan suositella, koska tunnen Rikun henkilökohtaisesti. Hän on poikiemme kaveri, myös minun ja vaimoni.

Rikulla on sydän paikallaan. Hän kävi vaimonsa kanssa sairaalassa minua katsomassa, kun podin lymfoomaa.

Riku on todellinen ympäristöasiantuntija. Sen todistaa hänen CV:nsä. Riku on riittävän nuori ollakseen raikas ehdokas, mutta samalla hänellä on runsaasti kokemusta erittäin ajankohtaiselta alalta.   Hän toimii ympäristöministerin erityisavustajana, jossa tehtävässä hän on virkavapaalla Luonnonsuojeluliiton kehityspäällikön toimesta.

Täällä lisää Rikusta.

Ranskan ja Suomen keväät

Provencen talvi muistuttaa Suomen kesää, ainakin suomalaisen silmissä. Lämpötila on reilusti nollan yläpuolella eikä luonto kuole kokonaan missään vaiheessa. Ulkona tarkenee ilman pitkiä alusvaatteista ja hansikkaita tarvitsee harvoin. Lunta näkee joitakin poikkeuksia lukuunottamatta vain korkeiden vuorien huipuilla.

Provencen kevät etenee hiipien. Sen huomaa lähinnä siitä, että kasvit puhkeavat kukkaan omina aikoinaan, osin rinnakkain ja osin peräkkäin. Jossakin vaiheessa mimosat villiintyvät keltaiseen loistoonsa. Sitruunoita juhlitaan oikein karnevalistisin juhlamenoin Mentonissa.

Suomen kevät puhkeaa yhtäkkiä. Se tulee kuin palokunta paikalle suurella vauhdilla ja metelillä. Ensin haurasta vihreää ilmestyy joka puolelle ja kohta forte fortissimo pauhaa. Juhannuksen jälkeen värit alkavat jo menettää hohtoaan.

Me saimme nauttia tänä ja viime vuonna kahdesta keväästä. Nizzassa sää alkoi lämmetä jo niin, että alkoi tuntua hyvältä lähteä viileämmille leveysasteille. Turku tosin otti meidät vastaan aurinkoisin säin, mutta kunnon kevät oli vasta tulollaan. Ei ollut edes kiirettä vaihtaa autoon talvirenkaita.

Nyt on Turun kevät ihanassa vaiheessa. Jostakin syystä olen nyt herkistynyt sille, että olen jäänyt henkiin. Ajatella, että sain tämänkin suloisen ajan vielä kokea. Ehkä fyysinen voimaantumiseni saa sydämeni sykkimään kevään iloa.

Davidin mallit melkein lähtevät taulusta

David maalasi jyhkeitä välähdyksiä antiikin aiheista, mutta oli samalla äärettömän taitava ja herkkä muotokuvamaalari. Katsopa tätä maalausta Emilie Chalgrinista. Siinä on luonnetta ja eloisuutta. Kaukana antiikin paatos.

Suosikkini on hänen maalauksensa Michel Gérardista lapsineen. Näet sen tästä. Vaikutelma on kuin isä Michel olisi juuri istahtanut hetkesi valokuvattavaksi ja on kohta lähdössä muihin puuhiin. Lasten kunkin iälle tyypilliset elkeet on vangittu uskomattoman taitavasti. Tytär vilkaisee katsojaa kesken näytösluontoisen pianonsoiton. Isoista pojista nuorempi venkoilee asentoaan ja vanhempi on jo mallikkaasti asettunut. Pikkupojan katse on pysähtynyt johonkin mielenkiintoisempaan.

Taulun maalaamisen on täytynyt viedä runsaasti aikaa ja kuitenkin sen hetkellisyys on niin voimakas. Erityinen värimaalari David ei ole niin kuin tästäkin teoksesta voi todeta. Maisemista hän ei piitannut ja niitä häneltä onkin vain yksi kappale.  

Olen julkaissut tämän artikkelin 23. syyskuuta 2010 Taidehistoriaa ja muutakin havinaa -blogissani. Toinen linkki ja yksi kirjoitusvirhe on korjattu. 

Maalasin tänään elävää mallia. Se on kivaa, mutta ottaa niin voimille, että turvaudun tässä aiemmin toisessa blogissa kirjoittamaani. 

Veikö Armfelt turkulaisten maineen?

Jostakin syystä turkulaisiin suhtaudutaan muualla Suomessa jotenkin oudoksuen. Turkulaisia pidetään jollakin tavoin erilaisina kuin muita suomalaisia. Asenteelle tuskin on mitään järkiperäisiä perusteita. Minun mielestäni turkulaiset ovat mukavaa porukkaa, paljon mainettaan parempaa.

Turku ehti olla hetken autonomisen Suomen pääkaupunki ennen kuin tämä asema siirrettiin Helsingille siitä syystä, että se sijaitsi lähempänä Pietaria. Ehkäpä suhtautuminen turkulaisiin juontaa tuolta ajalta. Ranskalaisetkin suhtautuvat hieman tuhahdellen pariisilaisiin. Kyseessä lienee jollakin tavoin universaali ilmiö. Nykyisin Suomessa tuntuu olevan jatkuva kissanhännänveto Helsingin ja kehä kolmosen ulkopuolisen Suomen välillä

Lieneeköhän Tarvasjoella (kuuluu nykyään Lietoon) syntyneellä kreivi Gustav Mauritz Armfeltillä osansa turkulaisten maineen syntymiseen. Hän toimi tsaarin läheisenä neuvonantajana autonomian ajan alussa. Jostakin syystä hän suhtautui hyvin kitkerästi turkulaisiin. Tässä hänen lausuntonsa heistä:

"Turussa vallitsevat ruotsalaiset ennakkoluulot ja maailman kehnoin kansalaishenki. Turun koirankolosta ovat peräisin kaikki Suomessa vallitsevan pahan siemenet, se on Suomen liikavarvas, arka ja kohtalokkaan vaarallinen. Se on suomalaisten kateuden lähde ja Sodoman ja Gomorran lihallinen serkku ja sen asukkaat ovat inhottavaa roskaväkeä. Turku pitäisi sytyttää tuleen ja polttaa poroksi!" (Turun historia, Rauno Lehtinen, Keuruu 2015)

Armfeltin toive toteutui, sillä Turku paloi vuonna 1827. Helsingin korottaminen autonomisen Suomen pääkaupungiksi oli Armfeltin suurhanke ja sitä sanotaan hänen kostokseen turkulaisille.

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä herra kreivillä oli noin pahasti jäänyt hampaankoloon turkulaisia vastaan.

Jaksaa, jaksaa ... sen minkä jaksaa

Taidekurssia on vielä noin puolitoista viikkoa jäljellä. Tänään kuuntelimme luentoa ja menimme sitten Aurajoen varteen maalaamaan. Huomenna maalaamme päivän Ruissalossa Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa olimme viime viikollakin. Torstain ja perjantaiaamupäivän maalaamme elävää mallia.

Koulua on ollut tällä kurssilla kolme ja puoli päivää viikossa.

Tämä kevät on koeponnistus. Olen saanut mitata kuinka paljon jaksan. Olen nauttinut kovasti, mutta olen hyvin väsynyt. Tarkoitukseni oli maalata eilenkin, mutta en jaksanut juuri mitään. Meillä oli viikonloppuna runsaasti ohjelmaa, joten se selittää osittain väsymykseni.

Jatkuva täysipäiväinen opiskelu olisi luultavasti liikaa voimilleni, ainakin jos minulla olisi muitakin puuhia. En ole varma jaksaisinko sittenkään, jos pyhittäisin kaiken opiskelun ulkopuolisen ajan levolle.

Ajattelin vielä viime vuonna, että jään lopullisesti puolikuntoiseksi. Olen kuitenkin huomannut, että voimavarani ovat elpyneet. Omat kudokseni ja vieras veri ilmeisesti sopeutuvat toisiinsa eivätkä nahistele loputtomiin. Voimaantumiseni saattaa selittyä osittain sillä, että olen päässyt unilääkkeestä eroon. Melatoniininapin tosin otan iltaisin. Lienee mahdollista, että jaksamiseni edistyy vielä tästäkin.

Minun ei tarvitse jaksaa, koska olen eläkeläinen. Olen kuitenkin nauttinut siitä, että minun useimpina aamuina lähdettävä kotoa ja toimittava. Olen kaivannut sitä.

Olen opetellut minulle outoja puuhia. Olen opetellut olemaan tekemättä mitään. Se ei ole luontaista temperamentilleni, mutta se on välttämätöntä.

Minun ehkä kannatta psyykata itseni tekemään välttämättömyydestä hyveen. Se saattaa auttaa.

Ankaran maskuliininen "Horatiusten vala"

Jacques Louis Davidin mahtipontinen "Horatiusten vala" on varhaisklassismin merkittävin ohjelmallinen teos, jonka valtio tilasi kohentamaan kansan moraalia. Näet teoksen tästä. Se on valtavan kokoinen, peräti 427 x 335 cm. 

Teoksessa kolme veljestä vannovat uhrautuvansa isänmaansa puolesta. Miehet ovat karskeja, päättäväisiä ja urheita. Naiset esitetään pehmeinä ja alistuvina. Sommittelu on karun stoalainen. Pylväätkin ovat ankaran doorilaisia. Ihmishahmojen värikylläisyys taustan karuutta vasten tuo jännitettä sommitelmaan. Henkilöiden asennot ovat reliefimäisiä. Tunnelma on paatoksellinen.

Taustakertomus on ankara. Vain yksi veljeksistä palaa elävänä ja tappaa sisarensa, joka on vihollispuolella olleen sulhasensa kuolemaa.  


Olen julkaissut tämän artikkelin 22. syyskuuta 2010 Taidehistoriaa ja muutakin havinaa -blogissani.

Mikä on feminismin vastakohta?

Ei, se ei ole sovinismi. Sovinismi tarkoittaa äärimmäistä nationalismia. Termin merkitys on tosin laajentunut tuosta alkuperäisestä ja yksi rajattu erityismerkitys, josta käytetään englanninkielessä termiä "male chauvinism", tarkoittaa ajatusta miessukupuolen ylemmyydestä naissukupuolta kohtaan.  Omien havaintojeni mukaan sovinismilla suomen kielessä tarkoitetaan juuri tuota viimeksi mainittua.

Yritin etsiä suomenkielistä feminismin määritelmää, mutta ei löytänyt lyhyessä ajassa neutraalilta kuulostavaa kuvausta termin sisällöstä. Englanninkielinen wikipedia määrittelee käsitteen seuraavasti:

Feminism is a range of political movements, ideologies, and social movements that share a common goal: to define, establish, and achieve the political, economic, personal, and social equality of the genders.

Määritelmästä ilmenee heti, että termi sulkee sisäänsä useita keskenään todennäköisesti erilaisia ryhmiä, joita oletan yhdistävän naisten ja miesten välisen tasa-arvon ajaminen.

Ajattelin ensin, että feminismin vastakohta on maskulismi, koska se viittaa feminismin tavoin sukupuoleen.  Maskulismi korostaa miesten oikeuksia ja pyrkii edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa tästä näkökulmasta. Miesten asevelvollisuus on esimerkki aatteen kannattajien käsittelemistä teemoista. Maskulismi vaikuttaa olevan femismin vastine, mutta ei sen vastakohta.

Tässä vaiheessa minua on alkanut mietityttää, mitä vastakohta merkitsee. Kylmä ja lämmin, pitkä ja lyhyt, yö ja päivä, vanha ja nuori sekä musta ja valkoinen ovat selviä vastakohtapareja, mutta ovatko mies ja nainen toistensa vastakohtia? Nehän ovat kaksi rinnakkaista sukupuolta. Tuntuu siltä, että vastakohdat ovat jonkin ominaisuuden määrän ääripäitä kuvaavat ilmaisut. Ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa ihminen on joko mies tai nainen. Ei kuulosta luontevalta sanoa, että joku on vähän mies tai paljon nainen. Hän on joko nainen tai mies.

Jos feministisyyttä voidaan jollakin tavoin mitata, voidaan jonkun sanoa olevan hyvin feministinen tai vähän feministinen. Jos tämä logiikka on aukoton, feminismin vastakohta on jotakin, josta puuttuu feministisyyttä. En keksi tälle tilanteelle sopivaa ilmausta. Kannattomuus, puolueettomuus tai välinpitämättömyys eivät kuulosta nasevilta.

Antifeminismi tarkoittaa feminismin vastustamista. Onko se siten feminismin vastakohta? Mahdollisesti on, mutta en ole varma. Käsitemäärittely on haastavaa. En jaksa ajatella asiaa loppuun tänä iltana. Jääköön antifeminismi tässä vaiheessa ehdolle.

Eläköön Euroopan Unioni!

Seurasin illan EU-vaalikeskustelua.

EU tuntuu kaukaiselta ja siksi on helppo suhtautua välinpitämättömästi lähellä oleviin vaaleihin. Aion ilman muuta äänestää, vaikka en olekaan jaksanut erityisemmin paneutua asiaan.

EU nitisee liitoksissaan, mikä on surullista, koska juuri nyt tarvitaan yhteistyötä ilmastonmuutoksen ja Kiinan valtapyrkimysten torjunnassa sekä Venäjän ja Yhdysvaltain arvaamattomuuden ristiaallokossa suunnistamisessa.

Pieninä olemme suojattomia.

Hienoa että tänään liputettiin.

Eläköön Euroopan Unioni!

Taas kerran isänpuoleisille juurille itärajan taakse

Kukkojen sukuseuran tämänvuotinen kesämatka suuntautuu suvun alkujuurille Viipurinläänin Pyhäjärvelle. Olen lähdössä mukaan. Tämä tulee olemaan neljäs kerta, kun vierailen itänaapurimme maankamaralla.

Ensimmäinen matka tapahtui 80-luvulla, jolloin Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Osallistuimme vaimoni kanssa retkelle Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Kaupungissa oli juuri juhlittu lokakuun vallankumousta ja tapahtumaan liittyviä rakennelmia aatteen sankarien kuvineen oli vielä näkyvissä. Elämä näytti ankeahkolta.

Seuraavan kerran ylitin rajan 90-luvulla, jolloin vierailimme oman sukuhaarani voimin isäni kotikunnailla. Sain nähdä paikan, jossa isäni syntymäkoti oli aikoinaan ollut Rantakylässä , ja vierailla isäni isovanhempien tilalla Riiskassa. Tilan rakennukset olivat lähes siinä kunnossa kuin ne olivat olleet silloin, kun evakkosukulaiseni sen joutuivat jättämään. Se sopi minulle, koska näin sitä mikä koski minua enkä jotakin myöhemmin rakennettua. Kävimme myös Konevitsan luostarissa, joka oli tuolloin huonossa kunnossa.

Viimeisin matkani Pyhäjärvelle tapahtui tällä vuosituhannella, kun osallistuin sukuseuran järjestämälle matkalle. Sillä matkalla onnistuimme löytämään isän syntymäkodin nurkkakivet heinikosta. Löysimme myös vanhoja maataloustyökaluja, jotka isäni mukaan olivat heidän sinne jättämiään. Tällä matkalla rämmin metsittyneen alueen halki tilan itärajalle eli Laatokan rantaan, joka oli siinä kohtaa luonnontilassa. Kävelin rantaa etelään ja sieltä takaisin. Kun kuulen laulettavan "Kerran Laatokan rantamilla, kävelin minä yksinäni ...", tuo oma kokemukseni palautuu mieleeni. Tälläkin kertaa kävimme myös Riiskassa. Veimme kukkia kirkonkylässä olevalle sisällissodassa kaatuneiden muistokivelle, jossa on isäni enon ja sedän nimet. Samalla matkalla vierailimme myös Valamossa. Tällä retkellä kuten edelliselläkin isäni oli mukana ja nyt mukana oli myös vanhin poikamme, mistä olen erityisen mielissäni.

Tämän kesän matkalla saan näyttää paikkoja nuoremmalle tyttärellemme.

Näin matkailijat lentokoneista juniin

Nyt kun ihmiset pitäisi saada lentokoneista juniin, pitää lisätä junien houkuttelevuutta. Matka vaikkapa  Pohjolasta Etelä-Eurooppaan sujuu mukavasti, kunhan junista tehdään entistä viihtyisämpiä.

Nyt junatehtailijat ja rautatieyhtiöt suunnittelemaan junia, joissa lomailun voi aloittaa heti, kun on noussut vaunuun. Tehtäköön makuuvaunujen sängyistä niin houkuttelevia, että matkailijaa alkaa nukuttaa jo sellaisen nähdessään. Jokaisessa makuuvaunussa on muutama kylpyhuone, jossa voi käydä vaahtokylvyssä ennen illallista ja nukkumaanmenoa.

Kunnon junassa on tietenkin sauna ja uima-allas. On myös aurinkohuone, jossa voi lekotella uima-asussa nauttien solarium-valosta. Jos jäsenet tuntuvat jäykiltä, voi antaa hierojan viritellä ne vetreiksi. Jos lapsilla käy aika pitkäksi, heidän kanssaan voidaan mennä Hop-Lop -vaunuun tai sen naapurivaunuun katsomaan taikuriesitystä. Junassa on tietenkin myös akvaario- ja terraario-osasto.

Junamaailmavaunussa voi käydä selvittämässä kaiken sen, minkä haluaa tietää maailman junista, rautateistä, asemista ja niiden historiasta. Vaunussa on tietenkin myös upea leikkijunarata kaikkine hienouksineen.

Jos haluaa vihdoinkin lukea rauhassa sen Rikoksen ja rangaistuksen tai Anna Kareninan, voi ladata jomman kumman tai jonkin muun kiinnostavan kirjan matkan ajaksi ilmaiseksi junayhtiön e-kirjastosta.

Nälkänsä voi sammuttaa jossakin junan useasta keskenään erilaisesta ravintolasta. Kuntoa voi hoitaa junan gym-vaunussa.

Jos haluaa nauttia maisemista, voi nousta vaunun ylimpään kerrokseen, jossa on lasiseinät ja -katto. Yöllä sinne voi mennä ihailemaan tähtitaivasta.

Junassa on useita loungeja, joihin voi mennä istumaan miellyttäviin nojatuoleihin ja juttelemaan matkakumppanien kanssa.

Junassa on myös harrastusvaunu, johon voi mennä nikkaroimaan, maalaamaan tauluja tai ompelemaan.

Pitkät kävelymatkat vaunusta toiseen vältetään sillä, että junista tehdään monikerroksisia.

Jos kaikesta huolimatta olo tuntuu ahdistuneelta, voi käydä juttelemassa junaterapeutin kanssa.

Kun pääsee perille, voi ruveta odottamaan kiehtovaa paluumatkaa.

Ei nuorten silmiä pidä peittää

On totta, että nuorilta ei saa viedä tulevaisuuden toivoa. Suomessa on kuitenkin asiat tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Silti nuorten sanotaan olevan huolissaan ainakin työllistymisestä ja ilmastonmuutoksesta. Varmaan on aihettakin. Kun syntyvyys vähenee, ei työpaikkojaka synny samaa tahtia kuin menneinä aikoina. Tiedemiehillä ja -naisilla on konsensus siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia.

Nuorilla on varmasti ollut huolia ennenkin. Tulevaisuutta on varjostanut milloin nälkä, milloin sota, milloin jokin muu uhka. Tämä ei tarkoita sitä, että nuorten pitäisi lähtökohtaisesti olla huolestuneita.

Kannattaa elää siinä uskossa ja toivossa, että asiat järjestyvät. Toivo ja optimismi ovat hyviä voimavaroja.

Varttuneen polven keskuudessa saatetaan moittia ilmastonmuutosdebattia siitä, että se lisää nuorten ahdistusta. Minusta nuorten silmiä ei pidä peittää. Maailma tulee olemaan heidän käsissään.

Nuorilla on oikeus vaatia meiltä toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Me varttuneet kinastelemme vieläkin siitä, onko ilmastonmuutos totta vai puppua vai kenties salaliitto. Puhutaan vouhotuksesta tai kohusta. Voisiko tämä johtua siitä, että olemme syyllisiä asioiden tilaan. Me olemme työntäneet päämme pensaisiin emmekä ole ottaneet varoituksia vakavasti. Nyt haluaisimme työntää lastenkin päät pensaisiin.

Voimme parhaiten luoda toivon ilmapiiriä sillä, että alamme toimia ilmastonmuutosta vastaan. Me ihmiset olemme erityisasemassa luomakunnassa. Tuntuu nurinkuriselta, että tarkoituksellinen lapsettomuus lisääntyy ehkä ilmastonmuutokseenkin vedoten, koska silloin kielletään inhimillinen olemisen oikeutus. Jos syntyvyys jatkuvasti vähenee, ikärakenne pysyy haastavana. Vähemmistö joutuu ruokkimaan enemmistöä. Voiko tuottavuuden kasvulla jatkuvasti kompensoida epäsuhtaa?

On totta, että me kuormitamme luontoa kohtuuttomasti, erityisesti me korkean elintason maissa asuvat. Maailman voimavarat pitäisi jakaa oikeudenmukaisemmin.

Meidän tulisi muuttaa elämäntapaamme ja etsiä onnea muualta kuin materiasta. Ihminen pystyy ihmeellisiin saavutuksiin, jos vain haluaa.

Hyvinkin voi käydä.

Onko ilmastonmuutoshuoli uskonto, markkinoitava tuote vai jotakin muuta?

Olen saanut  tänään tutustua vertaukseen, joka on mainio kaikessa hulvattomuudessaan. Ilmastonmuutoshuoli rinnastetaan uskontoon. Kulutus, hiilidioksidipäästöt ynnä muut sellaiset ovat syntiä ja nuukailu, hiilijalanjäljen pienentäminen ja kaikki sen kaltaiset ovat hyvyyttä. Pahuus palkitaan maailman tuhoutumisella, mutta pelastus koittaa, jos kaikki katuvat ja kilvoittelevat ekotöissä.

Hauskaa, että vakavasta asiasta saadaan hupiakin. Tosin minun kaltaistani ilmastouskon käännynnäistä alkaa huolestuttaa, olenko langennut viettelysten poluille. Miten voisin varmistua asiasta, kun se on niin mahdottoman monimutkainen ja minun pitäisi ymmärtää fysiikkaa, kemiaa ja ties mitä?

Pieni pääni ihmettelee, ovatko Suomen melkein kaikki puolueet ja presidenttikin huonosti informoituja, kun ovat laillani huolissaan asiasta.

Mieleeni tuli ajatus uuden tuotteen omaksujakategorioista. Jos oletetaan, että ilmastonmuutostietoisuus olisi uusi tuote, joka on toimiva eli perustuu kestäviin faktoihin, meidät "kuluttajat" voitaisiin jakaa kategorioihin sen mukaan kuinka nopeasti omaksumme tuotteen käyttöömme. Markkinoinnissa näistä luokista käytetään nimityksiä innovoijat, varhaiset omaksujat, varhainen enemmistö, myöhäinen enemmistö ja hitaat omaksujat.

Uusi tuote saattaa osoittautua flopiksi, jolloin alkupään luokkiin kuuluvat huomaavat erehtyneensä.

Voi olla, että minäkin joskus punastelen häpeästä, kun koko asia on osoittautunut huuhaaksi. Tosin olisi huojentavaa, jos moinen mörkö olisi kuollut ja kuopattu.

Jos ilmastonmuutoshuoli osoittautuu aiheelliseksi, omaksuminen hitaus pahentaa tilannetta. Jos satun olemaan oikealla asialla, en ehkä pääse rehentelemään, koska voin olla jo haudassa ennen kuin olisi aika paukuttaa henkseleitä.

Kaiken tämän jälkeen ihmettelen, olemmeko minä ja monet muut jonkin suuren salaliiton manipuloinnin uhreja.

Onko ilmastonmuutospuhe suuri vedätys?

Lainaan itseäni:

"Minulla ei ole pätevyyttä arvioida, onko ilmastonmuutos totta vai ei. Joudun siis luottamaan asiantuntijoihin. Minun on vaikea uskoa, että on olemassa jokin poliittisen kentän sekä tiede- ja mediamaailman yhteinen salaliitto, joka masinoi ilmastohuolta. Sen ymmärrän, että moni taho yrittää hyötyä tästä huolesta tavalla tai toisella. Ilmasto muuttuu sekä luontaisesti että ihmisen vaikutuksesta. Suomi oli paksun jääpeitteen alla 10.000 vuotta sitten. Tuo aika on silmänräpäys maapallon ikään nähden. Olen ymmärtänyt, että ihmisen vaikutus on kiihtynyt ja kiihtyy. Perusteltua tai ei, olen itse ollut huolissani pitkään ilmastonmuutoksesta. Olen ollut huolissani myös siitä, että asiaa ei oteta vakavasti. Siksi tuntuu hyvältä, että asia on nyt otsikoissa. Tästä on kuitenkin pitkä matka maailmanlaajuiseen koordinoituun ja vaikuttavaan toimintaan. Nähtäväksi jää, mihin ihmiskunta kykenee. Ehkä joskus, kun olen pitkään maannut haudassa, todetaan, että ilmastomuutospuhe oli suuri vedätys. Se on minulle silloin samantekevää. Jos ilmastonmuutos taas on tosiasia puhutussa laajuudessa, seuraukset ovat hurjat. Koen nyt, että minulla on eettinen velvollisuus ajatella tulevien polvien kohtaloa. Ajattelen, että on parasta ottaa uhkakuva tosissaan, varmuuden vuoksi. Teimme vaimoni kanssa tänä vuonna syntiä, kun lensimme Nizzaan vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Syy on vaimoni terveys. Hän voi todella huonosti Suomen talvessa. Maksoin kompensaatiota Myclimatelle, jota WWF käyttää omien lentojensa kompensoimiseen. Tuin nigerialaisten köyhien ihmisten metsien istutusta. Joudun vain luottamaan siihen, että rahasta ainakin merkittävä osa löytää tiensä perille. Oli hankalaa löytää luotettavan tuntuinen kohde. Siksi Vartian ajatus tehdä kompensaation maksaminen helpoksi. En äänestä vihreitä, mutta en halua tuomita hanketta Vartian taustan vuoksi. Mielestäni meidän on syytä ensisijaisesti välttää päästöjen aiheuttamista ja kompensaatiot ovat toissijainen keino."

Tämä on kommenttini eräässä Facebook-keskustelussa. 

Toistaiseki en usko, että ilmastonmuutoshuoli olisi suuri vedätys.

Ei sekoiteta asioita

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen merkitystä saatetaan väheksyä vetoamalla siihen, että ilmastossa on tapahtunut suuria muutoksia ennenkin. On totta, että Suomenkin yllä oli paksu jääpeite niinkin äskettäin kuin 10.000 vuotta sitten. Tuo aika ei ole maapallon ikään nähden yhtään mitään.

Minusta näitä asioita ei kannata sekoittaa toisiinsa. Vaikka ilmasto muuttuu myös ilman ihmisen vaikutusta, kannattaa miettiä, haluammeko lisätä mahdollista turbulenssia olemalla muuttamatta elintapojamme vähemmän kuormittaviksi.

Ilmaston luontainen muutos on käsittääkseni hidasta, kun taas ihmisen vaikutus on on kiihtynyt hurjaa vauhtia. Mielestäni meillä on eettinen velvollisuus hillitä jälkimmäistä.

Syöpä niittää satoa

Tutustuin taannoin hematologian osastolla erääseen mieheen, jonka tädin ja sedän tunsin. Olimme tuolloin molemmat osastolla hoidossa. Näin hänet myöhemmin ohi mennen samalla osastolla, jossa olin käymässä. Miten menee, kysyin. Hyvin, kuului vastaus.

Taisi olla viime vuonna, kun kuulin mainitulta tädiltä, että tämän veljenpoika - sama mies - oli kuollut.

Kuulin vaimoltani eilen yllättävän uutisen. Nyt oli tädin aika tullut. Hänellä oli diagnosoitu syöpä ja hän oli menehtynyt kahden viikon päästä siitä.

Nyt tuntuu vaikealta tottua siihen, että hän on poissa. Olin tavannut hänet ensimmäisen kerran jo 70-luvulla. Tottuminen on kuitenkin vain ajan kysymys.

Kuoleminen kuuluu elämään. Kun viesti jonkun tutun kuolemasta tulee, asiaa päivitellään hetken aikaa, ja sitten elämä jatkuu kuten ennenkin. Asia vaatii kuitenkin käsittelemistä. Se palaa vielä ainakin muutaman kerran mieleen sulateltavaksi. Hautajaisiin osallistuminen suo erityisen mahdollisuuden asian käsittelemiseen.

Tutun kuolema panee ajattelemaan, että kerran on minunkin vuoroni. Silloinkin elämä täällä tulee useimmille jatkumaan kuten ennenkin. Läheisille sopeutumien vie enemmän aikaa. Kun viimeinen minut tuntenut kuolee, minä kuolen lopullisesti. Muutun arkistotiedoiksi.

Kun heittää kiven veteen, veden pinnalla näkyy näkyy hetken renkaita ja sitten tilanne palautuu entiselleen.

Eläköön sairausvakuutus!

Hesari kertoo tänään Palveluvalikoimaneuvoston tuoreista päätöksistä. Kyseinen elin punnitsee, mitkä lääkkeet yhteiskunta maksaa ja mitkä ei. Pohdinnan perustana on Fimean arvio kustannuksista, käyttäjäkunnan laajuudesta sekä lääkkeiden eduista ja haitoista. Osa arvioiduista hyväksyttiin, osa ei.

Kallein hyväksytty hoito maksaa lisäkuluineen 466.000 euroa. Hoitoa saa nyt käyttää lasten ja nuorten uusiutuneeseen syöpään. Car-T-valmisteen käytöstä aikuisten lymfoomaan päätetään myöhemmin.

Olemme hyvässä asemassa, koska maallamme on varaa noin kalliisiin hoitoihin. En tiedä omien hoitojeni kustannuksia, mutta halpoja ne eivät varmasti ole olleet.

Eettisesti hankalia tilanteita varmaankin syntyy. Jotkut ehkä kuolevat siksi, että heille sopivaa hoitoa ei ole hyväksytty maksettavaksi yhteisestä pussista. Harvalla on varaa maksaa itse moisia kuluja.

Kyse on pohjimmiltaan vakuuttamisesta. Kun kaikki maksavat pienehköjä summia, voidaan maksaa isoja summia harvoille koituneista vahingoista - tässä tapauksessa sairastumisista.

Isoisäni isä toimi Kannaksella palovakuutusasiamiehenä. Siinäkin tarjottiin suojaa sellaisia onnettomuuksia vastaan, joita sattuu harvoille. Tässä tapauksessa suojan hankkiminen oli vapaaehtoista, sairausvakuutus koskee kaikkia kansalaisia.

Eläköön sairausvakuutus!

Ostin aneita

Aluksi korjaan eilen synnyttämääni mielikuvaa Turun terveydenhoitopalveluista. Soitin nimittäin tänään puoli yhdeksän jälkeen ajanvaraukseen ja pääsin varsin nopeasti läpi. Tällä kertaa valitsin tarjotuista vaihtoehdoista "kiireisen" toisin kuin edellisellä yrityksellä. Automaatti ilmoitti, että edelläni on vain pari kolme henkilöä.

Puhelimeen vastasi oikein lupsakka sairaanhoitaja. Sain ajan klo 14:ksi tälle päivälle. "... tule veikkonen kello 14.00." Tuollaisesta tulee hyvälle tuulelle.

Saavuin vähän ennen kahta Turun keskustan terveysasemalle ja istuuduin odottamaan. Kutsu tuli myöhässä, mutta ei kohtuuttomasti. Sairaanhoitaja tutki paiseeni ja laittoi sen päälle bakteereita tuhoavan lapun. Menen maanantaina kontrollikäynnille ja samalla saan viimeiset vauvarokotukset.

Ihan hyvin meni. Hoitaja tuntui pätevältä.


Olen ajatellut maksaaa ilmastokompensaatiota Nizzan lennoistamme, mutta asian hoitaminen on venynyt. Olin jo saanut selville luotettavan tuntuisen palvelun, mutta unohtanut mikä se oli. Kesti jonkin aikaa ennen kuin löysin sen taas. Palvelu on Myclimate. Perustelu valinnalleni oli se, että Suomen WWF kompensoi omat lentomatkansa kyseisen palvelun kautta. Luotan heidän valintaansa.

Myclimaten laskuri määritti syntimme 42 euron arvoiseksi. Olisin voinut maksaa tarkalleen tuon summan, mutta käyttökohde olisi jäänyt hieman epäselväksi. Valitsin tilalle 43 euron arvoisen vaihtoehdon, jolla tuen köyhiä nicaragualaisperheitä puiden istuttamisessa.

Hyväksyin summan lisäksi ehdotetun kuuden euron maksun ilmastokoulutuksen tukemiseen.

En ajattele voivani lentää mielin määrin, kunhan kompensoin aiheuttamani ilmastohaitat. Parasta olisi   pidättäytyä kokonaan. Jos lentäminen tuntuu hyvin välttämättömältä, voin kompensoida tapahtuneen. Nizzan matkan päämotiivi oli vaimoni terveys. Pitkä matka autossa voisi osaltaan lisätä hänen vaivojaan. Ensi kerralle tosin pohdimme autolla menemistä siitä huolimatta. Saa nähdä miten käy.

Oi sote, tule ja auta!

Minulla on selässä paise, joka saattaa olla tulehtunut. Minua on kehotettu menemään näyttämään sitä lääkärille.

Lähdin eilen illalla päivystykseen. Vaimo tuli seuraksi mukaan. Päivystys on uudessa hienossa T-sairaalassa. Aulassa minua kehotettiin ottamaan numero ja jonottamaan hoitotarpeen arviointiin.

Arviointeja tehtiin kolmessa huoneessa. Pääsin pian sisään. Sairaanhoitaja katsoi paisettani.  Riittääkö, että sinä näet paiseen, kysyin häneltä. Ei riittänyt. Pitäisi näyttää lääkärille.

Kuulin, että jonotus kestäisi mahdollisesti neljä tuntia. Saisin siis avun ehkä puolilta öin. Aamulla voisin soittaa omaan terveyskeskukseen kahdeksalta ja varata ajan.

Lähdimme.

Unohdin soittaa aamukahdeksalta, mutta en ehkä menettänyt mitään. Kun soitin puolen päivän tienoilla, kuulin, että jonossa on yli 80 henkilöä.

Olen jumissa. Palvelun saatavuus tuntuu kohtuuttoman huonolta. Tekee mieli varata aika yksityiseltä puolelta.

Äskettäin epäonnistumiseen päättynyt sote-hanke hahmottui mielessäni maakuntahallinnon luomiseksi ja valinnan vapauden lisäämiseksi. En ymmärrä, miten Turun kaupungin ja valtion hallintojen väliin perustettu porras helpottaisi tilannetta. Järkeni mukaan tuo uusi taso söisi rahaa, jota soisin mieluummin käytettävän kohtaamani ja muiden vastaavien tulppien poistamiseen.

Olisi tietysti kiva varata aika yksityiselle puolelle ja antaa kaupungin maksaa. Lähellämme on ainakin Trinitas ja Terveystalo eikä Mehiläinenkään pitkällä ole. Osaisiko jokin noista poistaa jonon vähemmällä rahalla kuin kaupunki?

Näinköhän?

Toivottavasti tuleva hallitus alkaa korjata terveydenhuollon ongelmia eikä rakentaa pilvilinnoja. Voihan sitäkin hanketta kutsua soteksi.

Puhuvat päät ilmastotalkoissa

Ihmisen muisti ei tunnetusti ole luotettava. Voisin melkein vannoa, että Henrik Tikkanen teki aikoinaan Hesarille pienellä kuvalla somistettuja aforismeja, jotka otsikoitiin nimellä "Puhuva pää". Ilmeisesti muistan väärin, koska en löydä verkosta viitteitä asiasta. Hän varmasti teki kuvaamiani juttuja kyseiseen lehteen, mutta kaiketi "Puhuva pää" olisi mielestäni ollut niin osuva nimi, että olen sen mielessäni liimannut aiheeseen.

Puhuva pää sopii minusta nimitykseksi henkilöistä, jotka on valittu puolustamaan jonkin tahon etuja. Tästä seuraa helposti se, että heidän kantansa ovat etukäteen arvattavissa.

Kuuntelin eilen ohjelmaa, jossa yhtenä haastateltavana oli MTK:n edustaja. Aiheena oli ilmastomuutoksen torjuminen. Kuinka ollakaan, kyseisen etujärjestön edustajan mielestä maatalouden osalta Suomen elintarvikehuolto on järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Vastapuolena  toiminut WWF:n edustaja oli toista mieltä asiasta.

Kokoomuksen puheenjohtaja vaatii veronkevennyksiä, työnantajien edustajat joustoja ja ammattiyhdistysjärjestöt palkankorotuksia. Lääkäriliitto vastustaa lääketieteen opiskelijamäärien kasvattamista, Autoliitto autoiluun liittyviä veronkorotuksia ja niin edelleen.

Asiat ovat usein monimutkaisia. Taidokkaalla argumentoinnilla vastakkaiset kannat saadaan tuntumaan yhtä järkeviltä.

Ilmastomuutoksen torjunta on ollut viime aikoina kiitettävästi esillä. Jos IPCC:n ehdottamaan lämpötilan nousun rajoittamiseen puoleentoista asteeseen aletaan todella pyrkiä, saamme kuulla lukemattomia puhuvien päiden kädenvääntöjä tarvittavista toimista.

Varautukaamme nauttimaan loistavan retorisista puheenvuoroista ja samalla terästämään kuulomme erottamaan hanketta haittaavia vedätyksiä.

Takinkääntäjä David, uusklassismin suurmies

Rokokoo (ransk. "rocaille", kotilonmuotoinen, ornamentti) oli viehkeyttä, keveyttä, iloisuutta, keimailua, teatteria, leikkiä ja pinnallisuuttakin. Aikakauden luonne kuvastuu esimerkiksi Antoine Watteaun ja Jean-Honoré Fragonardin maalauksissa. Katsopa tästä jälkimmäisen teosta "Keinu", jota voi sanoa suorastaan pikku tuhmaksi.

Mitä seurasi moisesta? Kuin vastareaktiona rokokoohon areenan valtasi jyhkeän jäykkä ja melkein pompöösi uusklassismi, jolla oli kaksi mahtavaa profeettaa, Jascques Louis David ja Jean Auguste Dominique Ingres, sekä joukko pienempiä profeettoja. Tyylisuunta oli uusi, mutta aiheet vanhoja. Ne saatiin kaukaa antiikista. Tähän ehkä vaikutti se, että vuosisadan puolivälissä alettiin tehdä kaivauksia Pompeijissa ja Herculaneumissa.

David oli paitsi loistava maalari myös aikamoinen takinkääntäjä. Hän maalasi paatoksellisia kuvia antiikista. Ranskan suuressa vallankumouksessa hän oli Bastiljin repijöiden puolella, piirsi koskettavan kuvan kuningatar Marie-Antoinettesta, kun tätä vietiin vallankumouksen seurauksena mestauslavalle, ihailevan maalauksen yhdestä kumouksellisten johtomiehestä Jean-Paul Maratista, Charlotte Cordayn tappavan iskun jälkeen, mutta vallan taas vaihduttua, monumentaalisia kuvia keisari Napoleonista.

Olen julkaissut tämän artikkelin 21. syyskuuta 2010 Taidehistoriaa ja muutakin havinaa -blogissani.

Suomiko pareto-optimaalinen onnellisuusjärjestelmä?

Suomi on maailman onnellisin maa ja ensimmäisten joukossa myös monissa muissa mittauksissa. Monien uudistusten on täytynyt olla onnistuneita maassamme, koska olemme päässeet tällaiseen asemaan.

Tilannetta, "jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa", kutsutaan pareto-optimaaliseksi.

Onko siis suomalainen yhteiskunta lähes täydellinen onnellisuusjärjestelmä?

Tätä teoreettista ajatusmallia voidaan mielestäni käyttää hyväksi, kun pohditaan sopivaa vero-astetta. Kun jatkuvasti hoetaan, että "Suomen on pakko sitä tai tätä tai muuten", ajatellaan mahdollisesti, että halutulla toimenpiteellä - esimerkiksi veroasteen alentamisella - saavutetaan aikaisempaa enemmän taloudellista hyvää.

Kannattaa muistaa, että täydellinen pareto-optimaalisuus saattaa merkitä sitä, että osa kansalaisista joutuu elämään lähes kurjuudessa ja osa saa nauttia uskomattomasta yltäkylläisyydestä.

Jos halutaan yhteiskunnan olevan oikeudenmukainen, joudutaan todennäköisesti toteuttamaan pareto-optimaalisuutta heikentäviä tulonsiirtoja. Konkurssivelkojen alla sinnittelevän loppuunpalaneen entisen yrittäjän auttaminen tulonsiirroilla parempaan asemaan saattaa heikentää talousjärjestelmän tuottavuutta, vaikka se todennäköisesti saisi kyseisen henkilön tuntemaan elämänsä aikaisempaa mielekkäämmäksi.

Jos tavoitteeksi asetetaan johtoasema kansainvälisessä verokilpailussa, saatetaan saavuttaa huippuunsa viritetty talous, mutta samalla Suomen sijoitus onnellisuusmittauksissa ja ehkä monissa muissakin elämän laatua mittaavissa vertailuissa voi laskea huomattavasti.

Onko euro paras konsultti?

Ennen kaikkea meidän on pelättävä valtiovelan kasvua?

Aikoinaan suomalaiset opetettiin puhumaan Neuvostoliitosta suu supussa ja väheksymään läntistä tukea Suomen puolustamisessa.

Nyt meidät on opetettu ajattelemaan, että valtionvelan lisääntyminen on pahinta, mitä voi tapahtua.

Suomen valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ole erityisen korkea, 45 prosenttia. Japania ei pidetä huomenna romahtavana maana, vaikka sen suhdeluku 243,2 prosenttia. Irlannin vastaava on 122,8 %, USA:n 104,5 %, Singaporen 103,8, Belgian 99,8 %, Ranskan 93,9 %, Islannin 90,2 %, Iso-Britannian 90,1 % ja Kanadan 89,1 %. Tietääkseni nuo maat eivät ole rotkon partaalla.

Suomesta on kehitetty hyvinvointivaltio verotusta lisäämällä. Näin on saatu varoja erilaisiin hyvinvointipalveluihin. Tämän seurauksena Suomesta on tullut maailman onnellisin maa. Maamme on kärkisijoilla myös monissa muissa mittauksissa.

En väitä ettei taloudenpito olisi tärkeää. Valtionvelan määrän kehityksen suhteen on syytä olla tarkkana.

Epäilen kuitenkin, että valtionvelan innokkaat leikkaajat saattavat pyrkiä erityisesti jo nyt hyvinvoivien ihmisten olosuhteiden parantamiseen eikä niinkään huono-osaisten tilanteen korjaamiseen. Verojen alentamista perustellaan dynaamisilla vaikutuksilla, mutta toisaalta väitetään, ettei tällaista vaikutusta voida osoittaa.

Minusta tuleva hallitus voisi paneutua arvopohjaisesti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen ja rohjeta tarvittaessa toimia, vaikka uudistukset maksaisivatkin jotakin. Jos esimerkiksi velalla autettaisiin syrjäytyneitä nuoria elämän alkuun, investointi voisi maksaa itsensä takaisin verotuottoina näiden työllistyttyä. Samanlainen investointi saattaisi olla syrjäytymisen syiden tutkimuksen rahoittaminen.

Muistutus katoavaisuudesta

Olen tainnut aiemminkin kertoa kokemuksista elämän katoavaisuudesta. Luen tässä elämän piiriin myös ihmisten aikaansaannokset.

Nyt saamme taas kerran jännittää, onko iso joukko aikaansaannoksia menetetty vai ei. Viime vuonna onnistuin tuhoamaan läppärini. Palauttaminen onnistui vain osittain. Esimerkiksi viime vuoden Nizzan reissun videot ja kuvat katosivat.

Nyt vaimoni läppärissä ilmeni ongelma. Jostakin syystä kaikki word-tiedostot eivät avautuneet. Päätin kokeilla, josko koneen uudelleen käynnistäminen auttaisi. Kun kone alkoi avautua uudelleen, se kyseli minulta kaikenlaista. Ilmeisesti samalla käynnistyi jokin päivitys. Vastailin ymmärrykseni mukaan. Johonkin integrointikysymykseen vastasin varmuuden vuoksi ei.

Toimenpiteen seurauksena melkein kaikki vaimoni tiedostot katosivat.


Jälkikirjoitus

Tässä vaiheessa kävi ilmi, että kyse olikin ensisijaisesti minun katoavaisuudestani. Minun päästäni on hävinnyt niin paljon soluja, että olin kirjautunut vaimoni koneelle väärällä käyttäjätunnuksella.

Kaikki on tallessa.

Kaupunkinäkymä rakentuu

Vedin toiseen tekemistäni kangaspohjista kylmän keltaisen alusvärin. Se voi pilkahdella tai kajastaa läpi lopullisessa työssä. Tästä on tulossa kaupunkinäkymä. Teen rujoa tekstuuria palettiveitsellä.

Tässä vaiheessa pohjaa katsellessa melkein sattuu päähän. Violetti ja keltainen ovat vastavärejä.

Työ neuvoo tekijäänsä. En tiedä vielä, kuinka paljon jätän keltaista pohjaa näkyviin. Yksi mahdollisuus on jättää taivasta ja kadun asfalttia pohjavärin keltaiseksi. Se olisi aika radikaali ratkaisu.

En tiedä vielä sitäkään, jätänkö teoksen näin karkeapiirteiseksi vai työstänkö yksityiskohtia huolellisemmin.

Kiva maalata akryyliväreillä pitkästä aikaan.

Koeponnistus

Olen tällä hetkellä kuormitettu kuin olisin lähes kokopäivätyössä. Olen kurssilla, jolla on tiistaista keskiviikkoon ohjattua työskentelyä ja luentoja. Tekemistä on niin paljon, että tulen varmaan työskentelemään ainakin perjantaisin ja ehkä myös maanantaisin koululla.

Ryhmässämme on meitä avoimen kautta opiskelevia kolme henkeä ja muutama päiväopiskelija muutama. Yritän samalla pitää yllä liikuntaohjelmaani.

Tunnustan että olen hyvin väsynyt, mutta tämä on todella kivaa. Tähän asti olen jaksanut. Kurssin vetäjä kehottaa hakemaan päiväopiskelijaksi. Tämän vuoden hakuaika päättyi äskettäin. En hakenut. En ole varma, että jaksaisin jatkuvaa täyspäiväistä opiskelua.

Tämä kurssi päättyy 25. tätä kuuta. Ensi kuussa on toinen suunnilleen samanlaajuinen kurssi. Tämä kevät on koeponnistus. Jos jaksan nämä, olen toipunut uskomattoman hyvin. Yritän levätä riittävästi, mutta tiedän olevani siinä huono.

Minun on vaikea löytää johdonmukaisuutta omassa jaksamisessa. Esimerkiksi matkustaminen vie tehokkaasti voimani.

Jos pystyn olemaan avoimen kautta mukana hyödyllisillä kursseilla kohtuullisesti voimavarojeni rajoissa, olen tyytyväinen.

Kokopäiväinen opiskelu olisi tietenkin mieluinen ajatus, koska valmiiksi ei tällä alalla tule koskaan. Minua mietityttää se, että jos saisin paikan, veisin sen todennäköisesti joltakin nuorelta ihmiseltä, jolla on elämä edessään.

Nyt on tilanne hyvä. Toivottavasti voin jatkaa taas syksyllä. Luulen sen onnistuvan.

Carpe diem!

Idea päreiksi ja kappale kansallismaisemaa

Minua on valistettu eilen esittämäni idean toteuttamiskelpoisuudesta. Kuulin, että hirvi on myös märehtijä. Tällaista sattuu, kun kaupunkilainen kirjoittaa maaseudun asioista. Onneksi tällainen erehtyminen on luvallista. 

Asiantuntija kertoi myös maailmassa olevan niin paljon nautoja, että jo kohtuullisen osan korvaaminen hirvillä johtaisi metsätalouden kannalta kestämättömän suuriin hirvikantoihin. 

Kävimme tänään asuntoesittelyssä. Kohde on kutkuttava, koska sen olohuoneesta näkyy kansallismaisemaa ja siinä on yksi huone enemmän kuin meillä nyt. Siihen on tosin tulossa putkiremontti. Siitä huolimatta näytössä oli kovasti pöhinää ja asunto varmaan menee pian kaupaksi. 

Olohuoneen ikkunasta näkyy Turun tuomiokirkko ja Turun Akatemian rakennus, jossa toimii nykyään Turun hovioikeus. Jos olet kiinnostunut kohteesta tai sen maisemista, pääset sen esittelyyn tästä. 

Meillä pitäisi olla oma asunto myyty, jotta voisimme tarttua kohteeseen. Remonttiakin pitäisi jaksaa taas junailla. 

Ajatuskoe

Lehmät märehtivät ja tuottavat samalla ilmastolle haitallisia kaasuja. Mieleeni on juolahtanut eräs idea, jolla asiaa voitaisiin ehkä korjata ainakin jonkin verran.

Entä jos annettaisiin Suomen hirvikannan kasvaa hyvin suureksi? Silloin voitaisiin korvata naudanlihaa hirvenlihalla.

Tiedän, hirvet aiheuttavat liikenneonnettomuuksia. Hirvi ei ymmärrä autojen nopeutta ja voi syöksyä liikenteen sekaan kohtalokkain seurauksin. Siksi hirvikannan lisäys edellyttäisi suoja-aitojen määrän huomattavaa lisäämistä. Pitkällä tähtäyksellä kustannus voi silti olla kohtuullinen.

Ideassa on ainakin se hyvä puoli, että hirvet voivat elää lajityypillisesti metsissä kun taas nautojen elämä on hyvin kahlittua. No, enpä tiedä millaista lehmien lajityypillinen elämä olisi. Voi olla, että ne eivät kovin kärsi olemisestaan navetoissa ja niityillä.

Hirvet saattavat tuottaa vahinkoa metsille. En osaa arvioida, olisiko tästä aiheutuva kustannus merkittävä. Luulen, että ei olisi. Metsänomistajien pitäisi ehkä saada osansa tuotoista.

Hirvien metsästämisestä saattaisi tulla ammatillista. Ruhojen kuljettaminen siletä sun täältä voi olla kallista. Ehkä näitä toimia voitaisiin jollakin tavoin rationalisoida. Yksi ratkaisu voisi olla, että hirvikannan annettaisiin kasvaa harvaan asutuilla seuduilla.

Tällä keinolla ei ilmastonmuutosta tietenkään kokonaan torjuttaisi, mutta voisi olla yhtenä muiden mukana, mikäli osoittautuisi toimivaksi käytännöksi.

Tänään panin toimeksi

Olen onnistunut pitämään yllä yli kolmetuntista viikoittaista liikuntamäärää aika säännöllisesti kohtuullisen pitkään. Jaksan kävellä läkähtymättä reipasta vauhtia ainakin tunnin ja halutessani varmaan enemmänkin. Minulla on paljon aihetta kiitollisuuteen, kun ajattelen kehitystä siitä vaiheesta, jossa en pystynyt kävelemään ollenkaan. Toki käveleminen vie voimia, mutta ajattelen sen tuottaman väsymyksen olevan tervettä sellaista.

Olen ajatellut, että reipas kävely ja liikkuvuutta ylläpitävä voimistelu saa riittää. Olen halunnut sijoittaa kävelemisen mahdollisimman paljon asiointien yhteyteen, koska näin se toteutuu varmimmin. Maratonin juoksemisen mahdollistaman kunnon hankkiminen ei ole minusta sen vaatiman vaivan ja harjoitusajan arvoista. Luulen myös, että syöpähoidot ovat koetelleet elimistöäni niin paljon, että tuollaisen kunnon hankkiminen vaatisi minulta harjoittelemista enemmän kuin terveytensä säilyttäneeltä ikäiseltäni seniorilta.

Olen joskus kokeillut kävelyretkilläni juoksemista lyhyitä matkoja. Välillä se on sujunut hyvin, toisinaan se ei ole tuntunut mukavalta. Mieleeni on noussut ajatus juoksulenkkivarusteiden hankkimisesta.

Tänään panin toimeksi. Lidlissä oli lenkkivaatteita ja -tossuja tarjolla. Ostin sopivan asukokonaisuuden. En usko Lidlin lenkkarien olevan laadukkaita, joten päätin hankkia sellaiset muualta.

Poikkesin myöhemmin päiväkävelylläni Stadiumiin ja Intersportiin katsomaan lenkkareita. Ostin jälkimmäisestä Adidakset.

Muistan kuinka voimisteluopettajani Keijo Siltanen aikoinaan neuvoi meille koululaisille miten lenkkeily kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että kannattaa aloittaa kävelemällä. Kun kunto paranee, voi alkaa juosta osan matkasta. Voi ottaa vaikkapa jonkin tolpan maalikseen, juosta sen kohdalle ja kävellä taas. Juoksumatkojen osuutta voi sitten kunnon kohentuessa lisätä.

Olen nyt tuollaisessa vaiheessa. Onnistuin juoksemaan lukiolaispoikana Cooperin testissa 3.150 metriä. Tuollaiseen lukemaan pääseminen voi olla nyt mahdotonta eikä se liene tavoittelemisen arvoista. En halua, että liikkuminen alkaa tuntua vastenmieliseltä.

Jatkan varmaan arkikävelyä, mutta silloin tällöin - ehkä kerran viikossa - voisin alkaa ottaa juoksuaskeliakin.

Kivaa!

Tänään oli erityisen mukavaa. Olin Taideakatemiassa koko päivän ja tunsin olevani elossa. Aamupaivällä teimme maalauspohjakehikoita menetelmällä, joka on minulle uusi. Materiaalina oli kertopuusoirot. Kunnon työvälineillä tekeminen oli helppoa.  

Iltapäivällä päällystimme kehikot pellavakankaalla. Se olikin tuttua hommaa. Aloimme myös suojata kankaita ja saamiamme mdf-levyjä liimaliuoksella. Menen huomenna jatkamaan. Ensi viikolla alamme maalata akryyliväreillä.

Minulla ei ole kotona sellaista työtilaa, jossa voisin käyttää sotkevia maaleja kuten öljy- ja akryylivärejä. Tähän uuteen asuntoomme yritimme järjestää sellaista, mutta olohuoneessa olevassa työpisteessäni en voi tehdä kuin pienimuotoisia töitä. Yritimme pari vuotta sitten löytää sellaisen asunnon, jossa olisi soveltuva tila maalaamiselle, mutta emme onnistuneet. Erillisestä työhuoneesta joutuisin maksamaan vuokraa ja siellä työskentely olisi yksinäistä.  

Minulla on nyt tilapäisesti oma työpiste koulun avarassa maalaussalissa, jonne voin mennä milloin vain jatkamaan puuhiani. Minulla on siellä myös seuraa, joiden läsnäolo edistää omalta osaltaan omaakin työskentelyä. 

Minulla on aika paljon taidekoulutusta takanani, mutta valmiiksi en tunne tulevani. Aina on mahdollisuus oppia uutta ja kurssille osallistuminen pitää työskentelyn vauhdissa. Jospa pääsen syöpävuosieni jälkeen nyt vauhtiin. 

Olin eilen hirvittävän väsynyt, mutta tänään jaksoin ihmeen hyvin. Mukava tekeminen mukavassa seurassa ehkä kannattelee syöpäläisen jaksamista. 

    

Vaalipuheissa on jonkin verran kauhisteltu koulujen kasvisruokapäiviä. Taideakatemian ruokala Muusa on siirtynyt tarjoamaan vain kasvisruokaa ja tämä on tapahtunut opiskelijoiden toivomuksesta.  Minäkin vanha jäärä olen saanut todeta, että sillä pärjää oikein hyvin. 

Niin ranskalaista

Tässä on jotakin perin ranskalaista. Miten on tultu toimeen ilman wc-lehteä? Näin tämän julisteen erään ravintolan vessassa Nizzassa.

Kyseessä ei ole lehti, joka on tarkoitettu vessalukemistoksi, vaan uusi kuluttajalehti, jonka koko aihepiirinä on wc- ja kylpyhuonekulttuuri. Vietämme kuulemma elämästämme kolme vuotta kylpyhuoneessa. Flush on lehti, joka tarkastelee yhteiskuntaa vessan näkökulmasta (mikäli vessa nyt mitään näkee). Aiheina ovat muun muassa terveys, ekologia, kaupunkilaisuus, sukupuoli ja monimuotoisuus.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, huomaa, että tottakai vessa oman lehden ansaitsee.

Borta bra, hemma bäst

Mukava olla kotona. Turku on pukeutunut auringonpaisteeseeseen helpottaakseen paluutamme. Tänään olimme jo juhlimassa jälkikäteen erään tomeran pikkumiehen nelivuotissynttäreitä.
Torin kautta olen jo kävellyt mennessäni kirjastoon ja jatkanut sen jälkeen Aurajoenrantaa takaisinpäin. Huomenna alkaa kurssi Taideakatemiassa.

Terveisiä taivaalta

Taas meitä hemmotellaan. Nykytekniikka tarjoaa elämäämme lisää miellyttäviä mukavuuksia. Olemme vaimoni kanssa nyt Norwegianin koneessa, jossa on käytettävissä wifi-yhteys.

Nousuvaiheessa sain kokemuksen, jota olin toivonut. Olimme tosin jo aika korkealla, mutta näin Korsikan. Näkyi yllättävän hyvin. Vuoristoinen näytti olevan.

Olen saattanut nähdä Korsikan aikaisemminkin. Kun retkeilimme ystäviemme kanssa Nizzan lähivuoristossa, näimme luultavasti eräästä paikasta Korsikan kajastuksena. Vuoristoiselta näytti silloinkin. Kajastus oli yllättävän korkea. Näky johtuu joko siitä, että merin pinnan päällä oleva ilma on vettä lämpimämpää tai päinvastoin. En muista kummin päin ilmiö toimii. Asfaltin pinnalla näkyvät valevesilammikot johtuvat samanlaisesta ilmiöstä.

Pääsin aluksi nettiin tuosta noin vain. Sitten huomasin lentäneeni ulos. Kävi ilmi, että ilmainen käyttö on normaalia rajoitetumpaa. Sosiaalinen media ei kuulu kauppaan.. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoista maksullista pakettia, joista valitsin halvamman. Se maksoi viisi euroa. Nyt kirjoitan tätä blogitekstiä täällä korkeuksissa.

Varoitus! Nyt seuraa ontuva vertaus. Istumme kuin sillit suolassa. Norwegianin nettipalvelusta näin, että olemme nyt Itämeren yllä Ruotsin ja Puolan välissä, lento kestää vielä hieman alle tunnin ja laskeudumme kello 14.07.


Jaaha! Onnistuin päivittämään tekstin, joten tuon alkupään pitäisi näkyä blogissani. Jostakin syystä pääsen päivittämään tekstiäni, mutta en pääse blogini etusivulle poimimaan linkkiä Facebookia varten. Olisikohan onnistunut kalliimmalla paketilla?

Tulin vieläkin täydentämään postaustani. Minulla on nyt  Flightradar auki. Löysin koneemme. Takaviistossa meistä on kone matkalla Gdanskista Turkuun. Kauempana takanamme viistosti toiseen suuntaan on  A380 eli maailman suurin matkustajakone poikkisuunnassa matkalla New Yorkista Abu Dhabiin.

Nyt olemme noin 11 kilometrin korkeudessa, alaspäin jo lasketellaan, Perillä olemme 26 minuutin päästä.

Varmuuden vuoksi varmuuden vuoksi

Naapurissamme on puistoalue, joka on paikalliseen tapaan aidattu ja öisin suljettu. Menin tänään puiston kautta hoitamaan postipakettimme matkalle.

Puistossa on tänään kaupungin lapsiperheille järjestämä tapahtuma, jonka nimi "Chasse aux oeufs!" tarkoittaa munien etsintää. Tapahtuma tuskin on uskonnollinen, vaikka aihe tuntuisikin viittaavan pääsiäiseen. Ajankohtaan se varmaan liittyy, mutta en usko ranskalaisen kaupungin järjestävän kristillisiä tilaisuuksia.

Hämmästyin kun tulin portille. Vastassa oli kaksi vartijaa, jotka tarkistivat kassini sisällön. Paikalla on paljon pieniä lapsia vanhempineen. Kaupunkilaisille on järjestetty tarjoilua, musiikkia ja muuta hupia.

Näin matkallani puiston halki ainakin kaksi liikkeellä olevaa vartijaparia. Poistuin alaportilta, jolla silläkin oli tarkastusmiehet tulijoita varten.

On surullista, että täkäläinen yhteiskunta joutuu pelkäämään näin paljon. Se on tosin ymmärrettävää, kun muistamme tuossa kivenheiton päässä vuonna 2016 tapahtuneen rekkamurhan, joka vaati yli 80 ihmisen hengen. Kauhistaa ajatellakin, että jotakin tuollaista tapahtuisi lastenjuhlassa.

Olen käynyt useita kertoja ruokaostoksilla Avenue de la Californiella olevassa pienehkössä Carrefour-kaupassa. Minulla oli kerran mukanani laukku, jossa oli muualta tehtyjä ostoksia. Ollessani sisällä, kuulin sanottavan "Monsieur", joka oli selvästi suunnattu minulle.

Vartiomies halusi tarkastaa laukkuni sisällön. Toimituksen jälkeen hän sitoi kankaisen laukun kädensijat tiukkaan solmuun ja otti laukun haltuunsa. Olen aikaisemminkin jättänyt laukun vartijalle asiointini ajaksi, mutta tämä tuntui liialliselta. Otin asiasta hieman vihreää vihannesta suuni yläpuolella olevaan elimeen. Minua epäillään varkaaksi!?

Puistossa tapahtuneen jälkeen Carrefourin tarkastus tuntuu ymmärrettävämmältä. Ulkoa tuotuun tavaroita sisältävään kassiin on varmuuden vuoksi syytä suhtautua epäilevästi.

Lähtösähellystä

Olemme pariskunta, jolle on tapana tulla hirmuinen kiire ennen matkalle lähtöä. Nyt yritämme toimia viisaammin.

Lentomme lähtee sunnuntaina aamupäivällä. Siirrymme huomenna viimeiseksi yöksi lentokentän lähellä olevaan hotelliin. Näin varmistamme, että voimme rauhassa laittaa majapaikkamme luovutuskuntoon, pakata tavaramme ja lähteä kerrankin ajoissa.

Olemme aloittaneet jo tänään. Olemme siivonneet ja osa tavaroista on pakattu.

Niin kuin matkoilla usein käy, meille on karttunut enemmän vietävää takaisin kuin mitä tänne toimme. Pohdimme uuden lentolaukun ostamista ja tavaroiden osan lähettämistä postitse. Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun.

Lähdin illan suussa kahden kassin kanssa postiin. Tarkoituksenani oli ostaa postista pahvilaatikko ja pakata tavarat siihen. Esillä olevat valmispakkaukset näyttivät liian pieniltä. Pyysin apua ja takahuoneesta löytyi sopivan kokoinen.

Kysyin onko saatavissa teippiä pakkaamista varten. Ei ollut. Postissa oltiin sitä mieltä, että laatikko voidaan sulkea sen omalla mekanismilla riittävän hyvin. En luottanut siihen.

Kysyin voisinko jättää laukut siksi ajaksi, kun käyn ostamassa teippiä. Sulkemisaikaan oli runsas puoli tuntia. Lupasin olla menemättä kauaksi ja lähdin. Totesin kännykän kartasta, että suuri supermarket Casino ei ole kovin kaukana.  Kävelin Avenue de la Californieta lentokentän suuntaan. Reitille sattui suuri Carrefour-myymälä, jonne poikkesinkin etsimään teippiä. Kauppa vastaa kooltaan K-supermarketteja Suomessa, mutta teippiä sieltä en löytänyt. En löytänyt myöskään vapaata asiakaspalvelijaa. Yhden näin selin jossakin pienessä huoneessa, mutta ei häirinnyt, koska hän oli tupakalla.

Lähdin uudelle kierrokselle, mutta heikoin tuloksin. Palasin ja pääsin nyt esittämään asiani eräälle myyjälle. Kuulin, että teippiä ei todella ole. Viitottiin lentokentän suuntaan.

Lähdin eteenpäin ja menin Casinoon. Sieltä löysin nopeasti pakkausteippirullan. Kassoilla jonot etenivät hitaasti, joten ajattelin turvautua omatoimikassaan, jollaista en tosin ollut Ranskassa käyttänyt. Onneksi paikalla oli avustaja, joka hoiti homman.

Kun pääsin ulos, minulla oli yhdeksän minuuttia aikaa. Lähdin juoksemaan. Mietin samalla, otanko raitsikan. Sellaisia ei ollut näkyvissä. Juoksemalla ehtiminen alkoi näyttää toivottomalta. Näin pysäkillä pari tätiä ja huomasin raitsikan olevan tulossa. Sillä sitten eteenpäin.

Onnistuin jäämään pois sellaisella pysäkillä, joka oli kohtuullisen lähellä postia. Ehdin postiin pari minuuttia ennen sulkemista. Nyt minulla oli teippiä, mutta ei aikaa pakkaamiseen. Sovin myyjien kanssa, että tulen huomenna takaisin. Ajattelin ottaa kassit ja pahvilaatikon mukaani pakatakseni majapaikassa. Tarjosin maksua pahvilaatikosta, mutta kuulin, että voinkin jättää tavarat postiin ja hoitaa maksun huomenna.

Osaan synnyttää kiirettä, vaikka aikaa on.

Turisteina

Suurin osa ajastamme täällä on ollut lämmöllä ja auringolla rikastettua arkista eloa.  Tänään olimme kunnon turisteja. Kävimme turistikierroksella. Istuimme leikkijunassa, joka körötteli tutuissa paikoissa keskustassa, ja kuuntelimme selostusta nauhalta. Oli muuten rentoa oleilua, pitäisiköhän mennä vielä turistibussiajelulle.

Kun turisteja olimme, kävimme myös tuliaisosostoksilla kukkatorin liepeillä. Sitten istuimme katedraalin edessä olevalla Place Rossetti -nimisellä aukiolla nauttimassa crêpe au fromaget eli juustolätyt. Katedraalin kulmalla soitti jokin rento porukka ikivihreitä ja jotakin eksoottisempaa.

Lopuksi kävimme moikkaamassa Mi Casa -ravintolan suomalaista emäntää.

Ranskalaista huumoria?

Arvatkaapa, mikä on vävy ranskan kielellä. Tai miniä, anoppi tai appi.

Tässä ne ovat:

• vävy on un beau-fils, kirjaimellisesti kaunis poika
• miniä on une belle-fille eli kaunis tyttö
• appi on un beau-père eli komea isä
• anoppi on une belle-mère eli kaunis äiti.

Arvelen ranskalaisten ymmärtävän sanat fils ja fille tässä yhteydessä merkityksissä jonkun poika ja jonkun tytär. 

Onko tämä ranskalaista huumoria vai runollisuutta? Olkoon sitä tai tätä tai ei kumpaakaan, mutta on tässä kielessä jotakin hyvin viehättävää. 

Paluu lähestyy

Viimeistä viikkoa eletään Nizzassa tällä kertaa. Mieli on alkanut jo mukautua muutokseen. On alkanut tuntua, että on jo aikakin palata kotiin.

Paluuta helpottaa sekin, että täällä alkaa tulla kuuma. Aurinko tuntuu kuumalta ja ulkona liikkuminen hikoiluttaa kovasti. On helppo kuvitella, että täällä on kesällä todella tukalaa.

Ensi viikolla olen taas Taideakatemian kurssilla.

On mukavaa tulla ottamaan vastaan Suomen kevättä.

Kiinan keisari kävi kylässä

Luulin aiemmin, että Nizzan lentokentän läheisyydessä pörräävät helikopterit valvovat lähivesiä terrorismin varalta. Sitten kuulin, että ne kuljettavatkin varakkaita matkalaisia lentoasemalta Monacoon, jossa ei ole omaa kenttää.

Mieleeni on tullut, että Nizzan kentän sijainti mereen rajautuneena voi olla houkutteleva kohde terroristeille. Kentän lähellä voi liikkua veneillä ja isommilla paateilla. Viranomaisten on täytynyt pohtia tätä asiaa. Ehkä alue on tutkavalvonnassa. Ehkä sitä tarkkaillaan lennonjohtotornista.

Kiinan keisari Xi Jiping saapui eilen Ranskan Rivieralle ja turvatoimet olivat sen mukaiset. Lentokentän tuntumaan ilmestyi sotalaivoja. Lähempänä rantaa liikkui rannikkovartioston kumiveneitä, hieman etäämpänä seilasi pienehkö sotalaiva ja sitä kauempana suurempi. Lounaan suunnassa siinsi toistakymmentä siniharmaata hahmoa, jotka pysyttelivät aloillaan. Luultavasti sielläkään ei oltu huvipurjehduksella.

Kävin tänään pyöräilemässä Promenadella. Liikenne oli estetty kaikilta sen poikkikaduilta. Joiltakin päästettiin kuitenkin jalankulkijoita ja pyöräilijöitä omille kaistoilleen. Promenade oli koristelut Ranskan ja Kiinan lipuin. Ajoin keskustaan ja takaisin. Jostakin syystä autokaistoja varjeltiin vielä, vaikka Xi oli ilmeisesti jo lähtenyt Nizzasta Pariisiin. Olimme nähneet tänäänkin sotilaallista liikehdintää merellä, mutta tässä vaiheessa sellaista ei enää ollut havaittavissa.

Paikallislehti Nice Matanissa surkuteltiin, ettei Xi siirtynyt helikopterilla eteenpäin. Nyt jouduttiin rajoittamaan muuta liikennettä jopa moottoritie A8:lla, kun Xi siirtyi Monacoon. Suunnitelma oli ollut toisenlainen, mutta vieraat olivat päättäneet toisin. Ilmeisesti näin suuri johtaja kokee henkensä niin uhatuksi, että reittivalintaa pitää voida muuttaa myös myöhäisessä vaiheessa turvallisuuden takaamiseksi.

Xi on valittu Kiinan elinikäiseksi päämieheksi. Siksi häntä sopinee kutsua keisariksi.

Nizza sekoaa

Kiinan presidentti Xi Jinping tapaa ranskalaisen virkaveljensä Nizzan pienessä naapurikunnassa Beaulieu-sur-Merissa. Macron ja Xi nauttivat yhdessä päivällisen Villa Keryloksessa, joka on ranskalaisen arkeologi Thedore Reinachin antiikin kreikkalaiseen tyyliin rakennuttama huvila.

Villa Kerylos sijaitsee aivan pienen niemen kärjessä. Luulen, että paikka on valittu siksi, että siellä voidaan huolehtia presidenttien turvallisuudesta mahdollisimman hyvin.

Xi majoittuu tietenkin luksushotelli Le Negrescoon, joka on Promenade des Anglaisilla. Hänellä on oma sänky mukanaan. Kiinan päämies saapuu varmaankin tuohon naapuriin eli Nizzan lentokentälle. Niinpä koko kilometrien pituinen Promenade des Anglais suljetaan, Merkittävä osa Nizzaa on määritetty turva-alueeksi, jolle keltaliiveillä ei ole asiaa.

Villa Kerylos on muuten lähellä toista "villaa" (Villa et Jardins Ephrussi de Rothschild), jossa vierailimme vaimoni kanssa vuosi sitten. Tästä pääset lukemaan käynnistämme kirjoittamani blogijutun.

Läheisen sijainnin lisäksi Villa Karyloksella ja Villa Ephrussilla on toinenkin yhteys. Ensin mainitun isäntä Maurice Ephrussi ja jälkimmäisen emäntä (Theodore Reinachin puoliso) Fanny Kann olivat serkuksia.

Kuka piileskelee kenen selän takana?

Ilmastoasia on niin monimutkainen, ettei kukaan pysty varmasti sanomaan, mitä erilaisten vaikutusten summana tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Minusta asia kannattaa silti ottaa vakavasti, koska panokset ovat käsittämättömän suuret. On parempi toimia varmuuden vuoksi kuin huoletta jättää asia tulevien sukupolvien todettavaksi.

Optimistinen mieli kannattaa säilyttää, mutta ei niin yltiöoptimistinen, että asiaa huitaistaan kintaalla.

Ylen ensimmäisessä puoluejohtajien vaalipaneelissa käsiteltiin muun muassa ilmastokysymystä. Panin merkille, että asia haluttiin yleisesti jättää kansalaisten omien toimien varaan. Äänestäjille haluttiin jättää vapaus asian suhteen. Vero-ohjaukseen sentään löytyi valmiutta.

Minusta asiaan suhtautumisessa on suuri ristiriita. IPCC:n raporttien perusteella on ajateltu pyrkiä rajaamaan ilmaston lämpeneminen puoleentoista asteeseen.

Ihmettelen miten kyseiseen numeeriseen tavoitteeseen voidaan päästä, jos asia jätetään maailmanlaajuisesti kansalaisten hyvän tahdon varaan. Tarkkaan ottaen se lopulta jääkin kansalaisten toimien varaan, koska demokratiassa kansalaiset valitsevat päättäjät. Jos päättäjät haluavat saada itselleen jatkokausia, he eivät uskalla toimia äänestäjien tahtoa vastaan (Jätän tässä käsittelemättä diktatuurien merkityksen). Äänestäjät taas voivat jättää asian "hyvien tyyppien" ratkaistavaksi.

Päättäjät voivat piiloutua äänestäjien selän taakse ja päinvastoin.

Miten asia voitaisiin ratkaista siten, että numeraalinen tavoite varmasti toteutuu eikä vain tyydytä hurskaisiin pyrkimyksiin? Asian hoitaminen vaatisi jatkuvia mittauksia ja nopeita toimenpiteiden tarkistuksia.

En minä tiedä. Tiedätkö sinä?

Erehdyin

Pysähdyin eilisellä lenkilläni istumaan Promenade de Angalaisille. Kilometrien pituisella rannalla on runsaasti tunnusomaisen sinisiä yhden hengen tuoleja. Tässä Fabronin tienoilla on niitä ei ole, koska rantaraitin pinnoitusta uusitaan.

Paikalla oli kuitenkin tyypillinen puistonpenkki. Penkki oli jaettu kyynärnojalla keskeltä kahtia siten, että kummallekin puolelle jäi tilaa kahdelle hengelle. Penkin itäpäässä istui vanha nainen, jolla oli koira mukanaan. Haukku oli ilmeisesti arvaamaton, koska sille oli laitettu kaulaan kartion muotoinen muovisuojus.

Istuin penkin toiseen päähän. Katselin aaltoja ja taisin puuhata jotakin. Sitten paikalle saapui varttunut herrasmies, joka istui koiratädin viereen vaitonaisena katselemaan merta. Puoliso saapui paikalle, ajattelin. Mitäpä tuota höpöttelemään, kun kaikki on jo sanottu moneen kertaan ja uutisia ei aina ole. Vanhan parin eleetöntä yhteiseloa.

Siinä istuimme ja nautimme olostamme.

Sitten täti nousi ja poistui koirineen paikalta sanaakaan sanomatta.

Meren sini

Nykyinen majapaikkamme on siinä suhteessa poikkeuksellinen, että voimme nauttia upeasta merinäköalasta. Olen hämmästynyt, miten paljon aurinko ja meren läsnäolo vaikuttaa mielialaan. Ei ole ihme, että Nizzan kukkulat ovat pullollaan asuntoja, joista meri ja aurinko näkyvät.

On merkillistä, että veden väri voi muuttua näin jyrkästi. Tänään nähtiin tällainen ilmiö. Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä tekijät tämän vaihtelun aiheuttavat.