Minulla on ongelma, syöpäperäinen, kun uni niin maistuisi öisin. Toipilas. Oikeastaan koskee aamupäivääkin. Kymmenen tuntia ei mahdu yöhön. Tänään väsytti töissä. Nuorten kanssa työskentely vaatisi virkeän mielen. Mukavia nuoria, mutta kun murkkujarrut ovat päällä jatkuvasti. On niin mukava räplätä kännykkää, soittaa poskeakin ja sen sellaista. Minun tehtäväniini kuuluu puberteettikitkan voittaminen. Narulla työntäminen on raskasta hommaa. Jos on väsynyt, on kärsimätön ja siitä ei seuraa mitään hyvää. En pysty nukahtamaan niin ajoissa, että ehtisin nukkua tarvitsemani yön ja ehtiä virkeänä aamutunneille. Tämä jakso menee, kun herätyksiä on niin vähän, mutta seuraava huolettaa. Silloinkin tosin on myöhään alkavia päiviä, mutta kun tunteja on paljon, pitäisi muita hommia saada tehdyksi aamupäivisin.
Onneksi on vielä puolitoista kuukautta seuraavan jakson alkuun. Toivottavasti unen tarve ehtii hieman kutistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti