Piti katsomani vaalikoneesta sopiva seurakuntavaaliehdokas ja käväistä viime hetkillä äänestämästä, mutta koneeseen ei enää pääse. Liekö tukehtunut? Olen niin ulkona kuvioista, että taida viitsiä lähteä arpomaan. Taisi jäädä väliin nämä vaalit.
Isänpäiviä on vietetty pojan huushollissa. Esikoinen olisi halunnut rakentaa jonkin tietokonepelin mukaisen leikin olohuoneeseen, mutta ei saanut. Seurauksena oli hillitön raivari. Vanhemmat pysyivät kunnioitettavan johdonmukaisina. Kiukku laantui aikanaan. Nuorimies esitteli sitten minulle avaruusalustaan, pahvilaatikkoa, johon oli sijoittanut piirtämänsä tietokoneen, laittanut ohjaamon ja muitakin varusteita. Siivetkin koneessa oli. Leikkikoira talutusnuorineen oli mukana avaruuskävelyjä varten. Vessapaperirulla oli kamera, joka piti paiskattaman avaruuteen.
Kun auto oli vapaa, käväisin sitten Nurmijärvellä tapaamassa vanhempiani isänpäivän merkeissä. Etsin tuliaisten ostopaikkaa nukkuvasta kirkonkylästä. Ainut paikka, jossa oli elämää, oli R-Kioski. Molemmat kukkakaupat olivat kiinni, samoin Matkahuolto. Huoltoasemat ovat kylmiä. Mylly-Kukko kolmostien varressa on tapaus erikseen, sillä sehän on oikeastaan keskustan ulkopuolella vai onko se nykyään keskusta.
Olivat varsin pirteitä, äitikin, jota vakava sairaus ja kasvi raskauttavat. Hän oli terävänä mukana keskustelussa. Olen niin mielissäni, kun halaa niin lämpimästi nykyään. Poissa on entinen pidättyvyys. Ainut kohta, missä onnahti, oli kun hänen mielestään minulla on ruskeat silmät. Tähän asti ne ovat olleet siniharmaat.
Isä muisteli, että kolmekymmenluvun lämpininä kesinä heillä ja muillakin Kannaksella alettiin viljellä vehnää. Aiemmin se oli ollut ohraa, ruista tai kauraa. Kyselin miten ulkorakennukset sijoittuivat hänen kotitilallaan. Talo oli antanut vastapuolelle tietä. Ovelta katsoen oikealla oli ensin lampaiden paikka, sitten talli ja sitten navetta, jonka edessä oli kesäaitaus karjalle. Kulmittain vasemmalla oli lato eli sarrain kuten siellä sanottiin. Äitini kotiseudulla se oli suuli.
Äitini kotiväellä oli sota-aikana jossakin palsta, jolla viljeltiin perunaa ja porkkanaa. Se oli jonkinlaista kerhotoimintaa. Sitä äitini taisi olla viljelemässä, kun he kuulivat valtavan räjähdyksen. Saksalaiset olivat lähtiessään jättäneet Porin lentokentälle, jossa heillä oli Pohjois-Pohjolan alueen lentohuoltokeskus, aikalataukset, jotka sitten räjäyttivät kentän atomeiksi.
Muutoin ruokahuolto oli kaupan varassa. Säännöstelykortit olivat jatkuvassa käytössä. Jotkut yksin asuvat ihmiset antoivat Jylhäsaarille ylimääräisiä korttejansa, jolloin nämä saivat hiukan levennystä leipäänsä.
Sain vaimolta isänpäivälahjaksi Johanna Vakkurin teoksen "Lähde ja silmä Kuvataiteen tuntemuksen historiaa ja perusteita". Pääteemana on teoksen attribuoiminen eli sen tekijän määrittäminen. Tässä ollaan taidehistorian keskeisten kysymysten äärellä. Tekijyys on äärettömän tärkeä tieto teoksen arvonkin kannalta. Ahepiiriin liittyy myös provenienssi, jolla tarkoitetaan sen reitin määrittämistä miten teos on kulkeutunut alkuperäiseltä tekijältä sinne, missä se nyt on.
2 kommenttia:
Isänpäiväsi kuulosti mukavalta, hienoa, että teitä on suvussa monta sukupolvea. Vakava sairaus joko loitontaa tai yhdistää läheisiä. Meidän onni (kuten teilläkin ) on, että Jaakon sairaus lähensi perhettämme, lämpimät halaukset tulivat jäädäkseen ja 27- ja 24- vuotiaat poikamme aikuistuivat aimo harppauksin ja opimme puhumaan peloista, kuolemasta, rakkaudesta, lohdutuksesta, anteeksiannosta..... Olen tällä hetkellä sisareni perheen "hoidossa" ,täällä myös pieniä käsiä kaulan ympärillä....
Mukavaa taitaa olla sinullakin. Niitä pieniä ja isompiakin todella tarvitaan.
Lähetä kommentti