Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 11. marraskuuta 2014

Syöpäkontrollissa


Lääkäri taisi tykätä parrastani, koska sanoi "Komee mies sieltä tulee.". Tuolla lähtevät varmaan viimeisetkin syövän rippeet. Veriarvot ovat kutakuinkin kunnossa, hemoglobiini yli 140. Tulehdusarvo oli koholla, mutta se kai voi johtua mistä vain. Värikin kuulosti palanneen naamaan. Kaikki hyvin. Kiveskin on ok.

Kollega sanoi, että minun olisi pitänyt saada uusi antibioottikuuri ennen kuin edellinen loppui, jos on vielä oireita. Kurkkuni on vielä hieman kipeä ja yskittääkin. Lääräri sanoi, että kyseessä on todennäköisesti virus, koska kuuri ei oireita vienyt ja siten se oli turha. Pitää vain lusia loppuun. Kaksi ja puoli viikkoa on mennyt. Joko kolme viikkoa riittäisi?

Rähmiminen johtuu syöpähoidoista, jotka ovat saaneet silmäni kuiviksi. Tavalliset tipat riittävät säännöllisesti käytettyinä. Luultavasti torstain silmälääkärikäyntini on turha, mutta hyvä tietysti katsoa silmien kunto.
Kilpirauhasen vajaatoiminta ei johdu syöpähoidoista. On sattumaa, että se ilmaantui nyt. Luultavasti piristymiseni johtuu sekä syövästä elpymisestä että kilpirauhaslääkityksestä.


Olin niin hyvillä mielin, että menin käymään Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa. Munch esiteltiin hyvin opastuksen ja filmin avulla. Huudostakin oli grafiikanlehtiversio.

Munchin äiti kuoli Edvardin ollessa aika nuori. Sisarkin kuoli lapsena. Edvard ajatteli perineensä äidiltään taiteellisen lahjakkuutensa. Voisi kuvitella äidin perinnön jopa velvoittaneen häntä ammatinvalinnassaan. Ehkä taiteen tekeminen oli myös tapa työstää äidin muistoa. Edvard työsti myös sisarensa kuolemaa maalaamalla.Munch oli van Goghin lailla hauras psyykeeltään. Joutui välillä hoitoonkin kuten Vincent parka. Nainen tuntuu olleen Munchille jotakin monimutkaisen erityistä, mikä näkyy hänen taiteessaan. Ehkä asiaan vaikutti sekin, ettei hän kokenut voivansa avioitua. Yksi ehdokas yritti jopa itsemurhaa. Munch valitsi taiteen rakkauden sijaan.

Näyttelyn nimikkoteos "Elämän tanssi" on jollakin tavoin traaginen, vaikka sen maalasikin 30-vuotias Munch. Näkymä esittää lavatanssia ympäristöineen. Taustalla laskeva aurinko. Elämän hetkellinen kukoistus aikomuksineen, poltteineen, ja siinä se sitten oli. Munch eli aika pitkään ja rikastuikin, mutta onkohan hän onnea kokenut, ahdistunut sielu? "Ilman teoksiani en olisi mitään" ei kuulosta hääppöiseltä minän perustukselta.

Munch näyttää olleen hyvin taitava muotokuvamaalari. 

Tuo Madonna saa sydämen särkemään.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja uutisia!

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, eikö olekin.