Olen otettu. Minulla oli tänä aamuna sovittu tapaaminen esimieheni ja koulun rehtorin kanssa. Tapaamisen aiheena oli 60-vuotispäiväni, joka tosin oli jo kesällä. Sain kauniin kukkakimpun ja paketin, jota en ole vielä avannut. Siinä kuuluu olevan suomalaista designia.
Molemmat pomoni pitivät pienen puheen. Minua kiiteltiin avoimuudesta, rehellisyydestä ja kehitysideoiden tuottamisesta yhteiseen jakoon. Kyllä tällainen koskettaa mieltä.
Istuimme suolaisella ja makealla ryyditetyssä kahvipöydässä tunnin ja kolme varttia jutellen mukavia. Lopeteltiin, kun minun piti lähteä tuntia pitämään.
Se, että merkkipäivä muistetaan näin korostetusti ja pomot antavat näin paljon aikaansa, saa hyvälle mielelle. Vaikka asiaa voidaan nonchaleerata kutsumalla sitä sisäiseksi markkinoinniksi, jolla työntekijää motivoidaan parempiin ponnistuksiin, voi kysyä, että mitä sitten. Sitäpaitsi pomoni olivat oikein rentoja ja hyväntuulisia. Ei todellakaan tuntunut, että olisi rutiininomainen velvollisuus kyseessä. Rehtorin sihteerikin halasi oikein lämpimästi, kun saavuin paikalle.
Mansikkana kakussa oli minusta harvinaisen hauska anekdootti, jonka pomoni kertoi. Joku Ruokokoski-niminen (Aarg! Minulla oli täällä ensin Rautakoski. Kiitos kommentoijalle oikaisusta) kaveri oli Amerikassa tai Briteissä. Jossakin hotellissa tai vastaavassa kysyttiin sukunimeä, jolloin Ruokokoski alkoi tavata "Aar juu ou kei ...", jolloin tuli keskeytys "Yes yes I am fine, but what is your surname?".
2 kommenttia:
Nyt täytyy kommentoida, vaikka en sellaista pahemmin harrastakaan:
Kaverin nimi on täytynyt olla Ruokokoski tms. ;)
Niinpä tietysti. Kiitos oikaisusta! Jopas töppäsin.
Lähetä kommentti