Jännä sana tuo Päätalon käyttämä selkonen, jonka lähi-ilmauksia tuntuvat olevan erämaa, kaira ja kiveliö. Selkonen viittaa väkisin johonkin selkeään. Näin ollen selkonen on silmissäni korpea, jota katsellaan korkealta, esimerkiksi vaaran harjalta. Erämaata tuntuisi voivan katsolla korpimetsän siimeksessäkin. Kaira voisi olla tasamaata, jossa näkee pitkälle, vaikkapa soista seurua. Kiveliöön liittyy minusta tunturit, joilla ei puita kasva. Paljasta maata, jota voi katsella kauas. Kaira ja kiveliö sijoittuvat minusta Lappiin eli Päätalon Taivalkoskelta pohjoiseen. Korpikin on sisällöltään lähellä selkosta. Korvessa kasvaa ehdottomasti puita eli se ei mielestäni ole synonyymi kiveliölle eikä kairalle. Tällaisia mielikuvia minulle näistä nousee. Entä sinulle?
Kuka tietää mitä tarkoittaa ehki. Ehkä se ei voi olla, kun ei sovi yhteyteen, jossa ehkiä käytetään. Myötyristäkään en ole oikein saanut selvyyttä. Merkkijää tarkoittaa ilmeisesti vähää.
Yksi kirjan henkilöistä on nimeltään Tetlaus Loso. Voisiko sellainen nimi oikeasti olla jollakin? Eräs entinen kaverini sanoi, että Pudasjärvellä olisi mies nimeltään Ponsu Selpakka. Mitä tuumitte?
Koillismaan tapahtumat sijoittuvat kolmekymmenluvulle. Elämä on kovin kaukana omasta kokemuspiiristäni, mutta ei täysin outoa. Kovaa ja karua sen on ollut. Tuo miesten omaksuma sisäänpäin käpertynyt rooli on kauhea. Murheita ei paljasteta. Pidettäisiin kai ämmämäisenä. Miehuullisuus todistetaan hirveällä uholla ja tolkuttomalla työnteolla. Puukkoon tartutaan, jos kunnia on koetuksella.
Eilen käsittelemieni ruumiillisuuden ja kuolevaisuuden läsnäolo on voimakas selkosen kansan keskuudessa. Työt ovat ankaran ruumiillisia. Ihmiset tuntevat niiden vaikutukset voimakkaasti nahoissaan. Terveys tai henkikin voi mennä milloin vain, kun puukonterä voi välähtää tai onnettomuuteen voi joutua. Tauditkin pääsevät syömään ruppia eli kroppaa. Psyykkiset vaivat jäytävät sisintä.
Kaksinaismoraali kukkii. Uskovaisuus tuntuu joidenkin kohdalla päälle liimatulta. Teot eivät vastaa oletettua vakaumusta. Aidon tuntuistakin vaellusta häivähtelee.
Miten lie minulle käynyt noissa oloissa? Olisiko järki mennyt? Olen syvästi kiitollinen siitä, että olen saanut elää toisenlaisissa oloihin. Erityisen onnellinen olen siitä, että hyväksytyn miehuullisuuden sisältö on niin paljon rikkaampi nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti