Tuttuja askelia taas. Kävin aamupäivällä Herttoniemen sairaalassa verikokeessa, koska huomenna menen Syöpäsairaalaan kontrollikäynnille. Vein samalla eepoksia kirjastoon, pari taidehistoriakirjaa ja Hillilän elämäkertajärkäle. Sattuu huominen sairaalakäynti sellaiseen aikaan, että minulla olisi tunteja koululla, joten tulen taas laatimaan tehtävän. Pomoni lupasi mennä käynnistämään tunnit.
Ainoat asiat, jotka poikkeavat normaalista, ovat silmien rähmiminen ja suuri unen tarve. Nukkuisin mielelläni kymmenen tuntia vuorokaudessa. Viime yö/aamu jäi vajaaksi, kun piti nousta hälytyksellä verikokeeseen. Eiköhän homma ole hanskassa. Unta tarvitsen runsaasti ehkä sen vuoksi, että kilpirauhasessa on yhä vajaatuotantoa. Sen pitäisi korjaantua, kun lääkitys saadaan koettelemalla kohdalleen.
Flunssa loivenee jo. Kurkussa tuntuu vielä, mutta aika lievästi. Antibioottilääkitys loppui eilen. Kaipa se kuitenkin vielä vaikuttaa.
Pikku tähtisilmä on äitinsä kanssa vierailulla. Pitävät tätä tukikohtanaan huomiseen saakka. Sitten on yksinäisempää kunnes vaimo saapuu kotiin lauantaina. No toki huomenna ja ylihuomenna on koulua, mikä helpottaa. TaiK:in tunteja ei ole, koska tällä viikolla ohjelmassa on harjoitusten tekoa kotona. Saisi TaiK:kin mennä, mutta opastusta ei ole tarjolla.
Vaimoni on tehnyt virtuaalikauppoja naapuritalosta Thaimaahan muuttavan kanssa. Hain eilen kuorman kippoja ja kappoja. Vielä vissiin pitäisi hakea.
Tekisi mieli käydä Didrichsenin taidemuseossa, mutta se ei ole tänään maanantaina auki. Museossa on esillä itsenä Edvard Munchin teoksia. Hän saattaa olla kuuluisin pohjoismainen kuvataiteilija, ahdistuksen tuttu, kuten van Gogh. Ekspressionismin uranuurtaja. Tulkitsi tunteita väkevillä väreillä ja ronskilla tekstuurilla. Ehkäpä huomenna sairaalakäynnin jälkeen Didrichsenille.
Tekisi mieli jo tehdä jotakin käsin. Huomenna vapautuu maalihuone, joten sen puolestakin kävisi. Joudun ilmeisesti keskittymään tekemään "käsin" tietokoneella, koska TaiK:in kurssin harjoituksia pitää tehdä.
Taidan mennä päiväunille.
Nokosten jälkeen:
Olen kovin surullinen syöpäveljeni kohtalon vuoksi. Toivottavasti hän saa Terhokodissa niin hyvän särkylääkityksen, ettei hänen tarvitse kärsiä. Täytyy selvittää miten häntä voisi käydä katsomassa ja missä Terhokoti on. Hän on yrittäjä henkeen ja vereen. Hoitojen lomassakin piti huolta asiakkaitaan. Kotinurkkiakin hän järjesteli kuntoon. Varmuuden vuoksi varmaan, kun ei tiennyt tulevasta. Nyt hän ei voi enää yrittää eikä juuri järjestelläkään. On vain odotus. Toivon hänelle levollista mieltä.
Asiakaspalvelua:
Näin sen pitää pelata. Vaimoni murehti Roomassa, että hänellä on kirjastosakkoja niin ettei voi uusia kirjojaan ja sakot listääntyvät. Pyysi soittamaan kirjastoon. Minä netistä etsimään puhelinnumeroa Pasilan kirjastoon. Kun olin Helmetin sivuilla, minua häiritsi hieman, kun ruutuun oli avautunut jokin ylimääräinen laatikko. Sitten huomasin, että asiakaspalvelut siellä kysyy, miten voisi olla avuksi. Kirjoitin murheemme. Kohta Mareeta vastaa ja kertoo poikkeuksellisesti uusineensa vaimoni lainat 8.12. asti. Voikun kaikkialla toimisi palvelu näin hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti