Eilen radiossa pohdiskeltiin internetin sortumista. Oikeastaan keskustelu jäi siihen, että haastateltavan mukaan se ei voi sortua.
Jos nyt kuitenkin niin yhtäkkiä kävisi, me selviäisimme luultavasti kaikki. Eri kysymyksiä ovat, kuinka kauan ja miten? Mikään hoitolaite on tuskin suoraan riippuvainen internetin tiedoista hoitoprosessin aikana, joten hoito tuskin keskeytyy. Kun tehdään etäleikkauksia eli leikkaava lääkäri toimii fyysisesti kaukana potilaasta, homma ilmeisesti keskeytyisi, jos yhteys tapahtuu internetin kautta. Jos niin on, lienee lupa edellyttää käsillä olevan varajärjestelmä, joka perustuu esimerkiksi puhelinviestintään.
Lääkkeitä varmasti saadaan. Yhteydet toimivat muutoinkin kuin internetillä. Esimerkiksi Meikun Syöpäsairaalassa lääkkeet tilataan faxilla. Lääkelähde on sitäpaitsi niin lähellä, että lääkkeet voidaan hakea vaikka kävellen.
Yksi avainkohta asiassa on luullakseni tiedon arkistointi. Jos minun potilastietoni ovat internetissä, paha toimia, jos niitä ei ole tulostettu mihinkään. Jos esimerkiksi kuva- tai verikoetietojani puuttuu, näitä joudutaan ottamaan uudestaan.
Terveydenhuollon puolella kehitys tietenkin hidastuisi, koska tiedonsaanti hankaloituisi.
Arkisen elämän puolella pärjättäisiin kyllä, mutta elämä hidastuisi ja hankaloituisi. Asioita pitäisi hoitaa soittamalla, kirjeitse ja käymällä paikan päällä. Aikaahan siihen palaisi. Kun ammoin vaimoni järjesti lomamatkojamme Ranskaan, majoitusvaihtoehtoja tutkittiin katalogeista ja pahimmillaan tietoja saatiin postitse kopioina. Kun kiinnostava vaihtoehto löytyi, piti erikseen varmistaa, onko se vapaa haluttuna aikana. Se ei ollut heti tiedossa kuten internetissä.
Kun nuoret tapasivat toisiaan, piti sopia aika ja paikka sekä pitää suunnilleen kiinni sovitusta. Kännykkää ei ollut taskussa vaan oltiin riippuvaisia lankapuhelimista ja siitä, satuttiinko haluttua henkilöä saamaan langanpäähän.
Opiskelu on nykyään helpompaa. Ennen oltiin paljon riippuvaisempia tietyistä kirjoista. Jonkin kirjan saaminen käsiin saattoi olla hyvin vaivalloista. Nykyään tietoa löytyy yllin kyllin netistä. Lähdekritiikki pitää tietenkin pitää mielessä.
Minäkin olen selvinnyt suurimman osan elämästäni ilman internetiä. Ei sitä osannut kaivata, kun siellaista ei ollut. Minä sain käyttää internetiä muistuttavaa järjestelmää ennen nykyisen elämäni puoliväliä, kun työskentelin erään suuren amerikkalaisen tietokoneyrityksen suomalaisessa tytäryhtiössä. Yrityksellä on verkko. Minä saatoin jo silloin käyttää sähköpostia, mutta vain yrityksen piirissä. Muualle sillä ei saanut yhteyttä. Yritys ei saanut myydä tätä palvelua yrityksen ulkopuolelle. Verkon kautta asiakkaat pystyivät käyttämään vaikkapa taloussuunniteelujärjestelmää, mutta viestien välittäminen rajojen yli oli usein postin monopoli.
Kun nuorehkoilta ihmisiltä kysytään, miten he pärjäivät ilman nettiä, he saattavat vastata, että eivät pärjäisi. Perustelu voi olla, että asianomainen saa niin paljon tietoa netistä. Tietenkin hän saisi tietoa ilman nettiäkin. Se vain olisi hitaampaa ja vaivalloisempaa.
Se miksi internetin romahtamista pidetään lähes mahdottomana, johtuu siitä, että internet etsii yhden reitin epäonnistuessa toisen tilalle. Vaihtoehtoja on lukemattomia. Sitäpaitsi se ei laita kaikkia munio yhteen koriin. Internet jakaa viestin useisiin osiin ja lähettää nämä eri reittejä. Loppupäässä se osaa kasata palaset viestiksi. Internetin taustalla on sotilasteknologia. Haluttiin löytää varma tapa viestiä. Jos sota tuohoaa internetin osia, jää kuitenkin vapaita reittejä jäljelle. Viestintä voi tietysti hidastua.
Mitenkäs internetin katoaminen vaikuttaisi sinuun?
Minä syöpäselviytyjä olen murheellisella mielellä. Eräs syöpäveljeni odottaa tietoa, suuntautuuko jatko hoitoon vai Terhokotiin. Kipuja on. Eräällä nuorella naisimmeisellä on samankaltainen tilanne. Hän odottaa tietoa siitä, jatkuuko hoito vai ei. Voi voi. Muistetaan heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti