Kiva että jaksan lukea

Tänään Lainan päivänä on lukurauhan päivä. Että tällainenkin. Tällä voi olla paitsi sivistävä myös muutoin rauhoittava vaikutus. Lukiessamme olemme aika passiivisia. Aivot tosin tekevät töitä. Fiktiota lukiessa aivot luovat tarinan uudestaan, koska saamamme virikkeet yhdistyvät muistiainekseen. Ainakin minä luon jonkinlaiset mielikuvahahmot kirjan sankareista. Ei ne tarkat aina ole, mutta ainakin jonkinlaiset syrjäsilmäversiot. Aika rentouttavaa puuhaa kuitenkin.
Aivot tuntuvat rasittuvan enemmän, jos lukee jotakin tietopuolista oppiakseen.

Minä olen lukenut tänään jonkin verran eteenpäin Jussi Valtosen Finlandiasertifioitua eeposta He eivät tiedä mitä tekevät. Oikein sopivaa sunnuntailukemista. Tarina kulkee sulavasti. Kirja rakentuu muodikkaasti siten, että se ei etene kronologisesti. Ensin kerrotaan alkua. Sitten hypätään todella pitkälle eteenpäin. Taas palataan takaisin. Välillä mennään sinne pitkälle ja sieltä eteenpäin. Kai tällä jokin tarkoitus on. En vielä hoksaa.

Kirja on helppolukuinen, mutta siinä on vakavia teemoja. Tunnistan ainakin eläinten piinaamisen kehityksen alttarilla, elämän medikalisoitumisen, ilmastomuutoksen ja markkinoinnin aiheuttaman vapauden rajoittumisen.

Mukavaa, että jaksan lukea. Syöpää sairastaessani olisi ollut aikaa lukea vaikka mitä, mutta aika vähiin se jäi. En vain jaksanut.

Mainos:
Seuraava keskustelukerho Optimistiklubin kokous Kopperoisella Pakilassa 20.3. klo 19. Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen samuel.kopperoinen@elisanet.fi viimeistään 18.2. tai kunnes ilmoittautumisia on riittävästi. Läksykirja on Markku Kuisman Suomen poliittinen taloushistoria 1000–2000. Keskusteluteema: Tarvitaanko kasvua? Osallistuminen ei sido jäsenyyteen. Tervetuloa!