Matkaan

Keltainen lentokenttätaksi haki meidät aamulla. Ajoi epätavallista reittiä lentoasemalle. Ei koukannutkaan Teollisuuskadulta Vääksyntien kautta Mäkelänkadulle vaan jatkoi ja ajoi sinne Elimäenkadun kautta. Vaikutti aika hyvältä valinnalta. Muistaakseni opastus ohjaa Jämsäntien kautta, mutta siitä tulee hiukan mutkaa. Tuusulantieltä kuljettaja ei ajanut perinteisesti Kehä kolmosta vaan jatkoi ja Ilmakehää (Sic!) kentälle.

Omatoimisessa paikanvarauksessa oli ongelmia, kun laitteet eivät suostuneet tulostamaan lippuja, vaikka oli avustaja kehässä. Varmistuksen varmistus tietenkin toimi eli saimme liput tiskiltä, kun luovutimme laukut.

Riisuutumisoperaatiosta pääsin sukkana läpi. Olin laittanut henkselit matkalaukkuun, joten lökäpöksynä lähden maailmalle.

Nyt istumme odotushallin kahvilassa. Tämä on matkan parasta aikaa. Emme ole missään. Juuri millekään ei voi mitään tehdä. ei tarvitse käydä kaupassa eikä miettiä, mitä nähtävyyksiä katsoisimme. Olemme tölkkejä meijerin prosessissa. Huolettomina odottelemme, mihin logistiikka meidät seuraavaksi vie. Ilmapiiri on rennon odotteleva. Muutkaan eivät ole missään.

Vaimokin näyttää virkistyneeltä.