Arjen avuliaisuutta ja kompastelua

Eilen koin mukavan arkista avuliaisuutta osoittavan tilanteen. Lähestyin koulua Junailijankujaa pitkin. Se jatkuu pääkirjaston ja Akavan välin jälkeen siltana, joka johtaa Rautatieläisenkadun yli koulun kulmalle. Sillan vedenpoisto oli ilmeisesti tukkeutunut ja silta lainehti vettiä. Normaalisti tämä ei ole ongelma, koska kirjaston luota pääsee alas Rautatieläisenkadulle, mutta nyt se reitti on ollut suljettuna Akavatalon remontin vuoksi. Aikaisemmin selvitin tieni tallaamalla vinossa sillan reunuspalkkia pitkin kädet tiukasti kaiteessa. Nyt katsahdin Akavan työmaalla Parviaisen nosturin kopissa olevaa kuljettajaa ja tämä huiskaisi portaisiin päin. Niinpä alitin aitausnauhan ja menin kuivin jaloin koululle.

Yllä mainittu tuo mieleen samantapaisen kokemuksen vuosia sitten, kun olin nousemassa liukuportaissa ylöspäin Pasilan asemalla. Jostakin syystä aloin kallistua taaksepäin. Ohikulkija työnsi minut ohi mennen pystyyn oikealla kädellään ja jatkoi matkaansa mitään sanomatta. Varmaan kiitoksia huutelin perään. Että tällaista konstailematonta avuliaisuutta.

Opiskelijat olivat vauhdissa tänään ja tekivät neuvottelukuvauksia iPadeilla. Sellaiseen ongelmaan törmättiin, että oppimisalustamme ei hyväksy kovin isoja tiedostoja ja siitä tai muusta syystä eräs pari ei saanut tallennetuksi videotaan järjestelmään. Toinen pari onnistui, kun tallensi sen huomattavasti kevyemmällä resoluutiolla. Sekään ei auttanut, koska katsomiseen olisi tarvittu Quicktime, eikä sitä ole asennettuna opettajien koneisiin luokissa. Sen asennus taas ei onnistu ilman järeämpiä valtuuksia.
Yksi pari sai siirretyksi videonsa pilveen Google Driveen. Se ehdittiin todeta, että sieltä videon katsominen onnistuu. Siinä siis ratkaisumme. Kompastellen eteenpäin.