Yllättävää

Tänään oli aika yllättävä palaveri lääkärin luona. Koulumme HR-päällikkö suhtautui aika myönteisesti osa-aikaeläkeajatukseen. Saattaisi olla mahdollista, että minun kohdalla voitaisiin tehdä poikkeus ja myöntyä osa-aikaeläkkeeseen. Tuntuu mukavalta.

Vaimokin suhtautui myönteisesti ajatukseen. Taidanpa laittaa hakemuksen.

Kun kunto paranee, kävelyinto lisääntyy. Olin aamulla Herttoniemen sairaalassa verikokeessa. Ajattelin, että jononohituslappu ei enää koske minua, ja odottelin vuoroani kymmenkunta asiakasta edelläni. Piikittäjä kuitenkin sanoi minulle, että voin käyttää lastenlippua, jolla pääsee nopeasti sisään. Täytyypä muistaa. Bussipysäkillä totesin, että seuraava tulee noin kymmenen minuutin päästä, ja päätin kävellä odotusajan. Bussia ei kuitenkaan kuulunut ja niinpä taapersin Hertsikaan saakka ja sieltä bussilla Pasilaan.

Eilisiltana meillä oli vieraita ja tulin syöneeksi heidän seurassaan sekä sen jälkeen kaikkiaan puolikkaan bostonkakkua, jolle olen kovin perso. Lounaalla otin osa-aikaeläketoiveikkuuden innoittamana hernekeiton täydennykseksi pannukakkua ryyditettynä mansikkahillolla, vaahdolla ja majoneesikastikkeella, jota vahingossa lusikoin pannarini päälle. Tiedoksi, ei sovi, vaikka olen aika hulvaton makuyhdistelmien suhteen.

Tämän hiilarimyrskyn sulattamiseksi kävelin työpäivän päätteeksi Pasilasta Sörkkaan, josta sitten bussilla kotiin.