Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 7. helmikuuta 2015

Optimistiklubin kokous


Optimistiklubi tai -kerho kokoontui eilen. En muista kummasta nimiversiosta sovittiin. Meitä oli neljä. Viimeinen jäsen valikoitui siten, että hän luki asiasta blogistani, kiinnostui ja lähetti minulle viestin. Olemme hänen kanssaan saman sukuseuran jäseniä, mutta emme olleet tavanneet. Tunnen hänen setänsä ja yhden hänen serkkuistaan. Viestitin hänelle, että keskustelen hänen jäsenyydestään illalla muiden kanssa. Sitten tulin muihin ajatuksiin, juttelin puhelimessa kahden muun jäsenen kanssa ja päätimme kutsua hänet samantien mukaan. Tätä ennen juttelin puhelimessa hänen serkkunsa kanssa.  Soitin hänelle, tuli vähän puskista, mutta hän päätti tulla heti mukaan. Saimme ensimmäisen naisen jäseneksi kerhoomme.

Meillä oli oikein onnistunut ilta. Juttu kulki mukavasti.

Tarjoilin Lidlin bratwursteja paistettuina ja perunasalaattia samasta lähteestä. Vaimo oli laittanut puolukkarahkaa jälkiruuaksi ja kahvin seuraksi. Tavallistakin salaattia oli. Jonkilaista karvalakkilinjaa siis.

Esittäydyimme. Juttelimme mahdollisista toiminnan muodoista. Esillä oli hyväntekeväisyys, luennot keskusteluineen ja kirjakerhotoiminta. Asia jäi toistaiseksi avoimeksi, mutta päätimme seuraavan kokouksen ajasta ja paikasta. Toistaiseksi mennään kirjakerhoperiaatteella, paino tietokirjallisuudessa. Teokseksi valittiin Markku Kuisman Suomen poliittinen taloushistoria 1000–2000. Helsinki: Siltala, 2009. Keskusteluteema on Tarvitaanko kasvua?

Keskustelimme tietenkin myös siitä, miten kerho laajenee. Johtopäätös oli, että tärkeämpää on jäsenten motivoituminen kuin heidän tarkka valintansa. Näin ollen viimeisimmän jäsenen kuvio onkin hyvä. Otetaan, ketkä ilmoittautuvat kunnes on tarpeeksi, ehkä kaksitoista. Jos väkeä on liikaa, keskustelu ei enää suju.

Seuraava kokoontuminen on Kopperoisella Helsingin Pakilassa 20. maaliskuuta. Mukaan voi tulla kuka haluaa. Ilmoittautuminen 12 päivän kuluessa eli 18.2. mennessä tai kunnes mitta täyttyy osoitteeseen samuel.kopperoinen@elisanet.fi. Samuel ottaa ilmoittautumisia yläkanttiin, koska oletettavasti kaikki eivät tule.

Osallistuminen seuraavalla kerralla ei sido jäsenyyteen.

Keskustelimme myös ryhmästäni "Tulevaisuuden lasten puolesta". Sen tarpeellisuuteen ei noussut selviä kantoja. Tuorein jäsen tiesi yhdistyksestä, jonka nimi on Myrskyvaroitus. Sillä vaikuttaa olevan samanlaiset tavoitteet kuin ryhmälläni. Täytyypä tutustua tarkemmin.

Ei kommentteja: